Vieraskolumni

Protektionismin peikko

Maailman kauppajärjestön WTO:n viime viikonlopun ministerikokouksen asialistalla ei ollut yhtään varsinaista neuvottelukysymystä. Kaikki sovittavissa oleva oli sovittu jo etukäteen.
Henri Purje
21.12.2011

Ritualististen seremonioiden ohella kokouksessa olikin tarkoitus keskustella epämuodollisesti maailmankauppajärjestelmän tulevaisuudesta.

Yksi pääviesteistä oli, että suurin uhka globaalin talouden elpymiselle on protektionismi.

Tilanteessa, jossa euroalue on hajoamassa, velkakriisin hoitotoimet uhkaavat kaataa kansantalouksia, kehitystavoitteet karkaavat ja demokraattisista päätöksentekoprosesseista on tullut "markkinavoimien" ja teknokraattien vessapaperia, 49 valtiota — Suomi muiden EU-maiden rinnalla — koki "protektionismin nousun" niin suureksi uhaksi, että ne päättivät julkaista erillisen yhteisvetoomuksen "kaikkia sen muotoja" vastaan.

Mustalla listalla ovat myös WTO-sopimusten sallimat talouden suojelukeinot, joiden suhteen tulisi olla "äärimmäisen pidättyväinen".

***

Yleisen käsityksen mukaan talouskriisi on seurausta muun muassa liialliseen velkavipuun, monimutkaisilla rahoitusinstrumenteilla keinotteluun ja huonoon riskinhallintaan perustuneen kuplan puhkeamisesta.

Syöksyä ovat syventäneet esimerkiksi väärät elvytystoimet, avoimuuden puute sekä massapsykologialla selitettävissä oleva luottamuspula.

Yleisemmin kriisiä pohjusti kolmekymmentä vuotta kiihtynyt sääntelyn purku ja markkinoiden avaaminen, jonka seurauksena eriarvoisuus on lisääntynyt joka puolella maailmaa.

WTO:n puheenjohtajan Pascal Lamyn ja vetoomuksen allekirjoittaneiden kauppaministereiden mielestä tärkein korjaustoimi ei kuitenkaan ole "laissez-faire"-talousmallin muuttaminen vaan sen vahvistaminen.

Kauppa nimittäin kannattaa aina. Ja uusien, aktiivisten protektionismitoimien "hinta" saattaisi nousta 800 miljardiin dollariin, kuten Lamy kokousväelle päivitteli. (Laskutoimituksen luotettavuudesta voi toki olla montaa mieltä.)

***

Ulostulon taustalla on epäilemättä ideologinen usko vapaisiin markkinoihin. Päällimmäiset motiivit ovat kuitenkin valtapoliittisia.

P-vaarasta varoittavat valtiot ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta tuotannollisesti kehittyneitä Pohjoisen maita tai niiden läheisiä kansainvälispoliittisia liittolaisia.

Vaatiessaan kaikkia pitäytymään uusista tavara- ja palvelukaupan esteistä, vientirajoituksista tai vienninedistämistoimista ja perumaan talouskriisin aikana käyttöön otettua sääntelyä, ne pyrkivät takaamaan omille vientiyrityksilleen mahdollisimman avoimet globaalit markkinat.

Julistus on myös suora WTO-kielelle koodattu näpäytys niille Etelän maille, jotka eivät ole suostuneet jäädyttämään tuontitariffejaan pysyvästi nykytasolle teollisuusmaiden vaatimuksen mukaisesti.

(Monien kehitysmaiden tuontitullit ovat alhaisempia kuin mitä WTO-sopimukset edellyttävät. Ne haluavat kuitenkin pitää kiinni oikeudestaan korottaa tariffeja tarpeen vaatiessa. Tämä on yksi neuvotteluiden pääkiistoista.)

Vastajulistuksessaan yli sata kehitysmaata painottikin, että valtioilla on oltava oikeus käyttää kansainvälisten sitoumustensa mukaisia keinoja "kasvun, kehityksen ja vakauden" saavuttamiseksi.

Siinä missä tämä kehitysmaiden vaatima poliittinen liikkumatila, "policy space", on OECD-maille pahin kirosana, moni etelässä tulkitsee pohjoisen protektionismipuheen pyrkimyksenä edistää "uuskolonialistista riistopolitiikkaa".

Siinäpä hyvä lähtökohta hedelmällisille keskusteluille.

Luonnollisesti Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia, Kiina ja WTO:hon nyt 14 vuoden jäsenyysneuvotteluiden jälkeen liittynyt Venäjä eivät malttaneet olla lisäämättä (aiheellisesti), että kehittyneiden maiden omat "kauppaa vääristävät tuet … etenkin maataloudessa ovat yksi haitallisimmista protektionismin muodoista."

***

Lopulta WTO:n suuri protektionismikeskustelu typistyikin älyllisen talousdebatin sijaan nokitteluksi vanhojen ja uusien teollisuusmaiden välillä — kuten valtaosa viime vuosien monenkeskisestä kanssakäymisestä.

Huomion keskittyessä pohjoisen vapaamarkkinajulistajien ja kehitysmaastatustaan väärinkäyttävien nousevien valtojen retoriseen mutapainiin areenan laitamilla jokin upposi yhä syvemmälle mutaan.

Pian harva edes muistaa, että neuvotteluiden päätarkoitus oli parantaa köyhimpien maiden kehitysmahdollisuuksia.

  • Maailman kauppajärjestö WTO:n kahdeksas ministerikokous järjestetään 15.-17. joulukuuta 2012 Genevessä. Lisätietoja Kepan WTO-kokoussivulta.

Kirjoittaja edusti suomalaisia kansalaisjärjestöjä Suomen WTO-kokousdelegaatiossa. Kepan kolumneissa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.