Vieraskolumni

Pankkien uhkailu maanpaosta on kiukuttelua

Pankkimaailma maalailee uhkakuvia, kun hallitus sorvaa kantaansa rahoitusmarkkinaveroon. Olisi tyylikkäämpää, jos purkauksilla olisi edes jotain todellisuuspohjaa.
Matti Ylönen
2.10.2012

Suomen hallitus viilaa parhaillaan kantaa siihen, lähteäkö etujoukossa toteuttamaan eurooppalaista rahoitusmarkkinaveroa vai ei. Pankkimaailma on profiloitunut ratkaisun hetkillä uhkailulla, jonka yhteydet todellisuuteen ovat jääneet hämäriksi.

"Luonnollisesti mekin joudumme tällaisessa tilanteessa harkitsemaan toimintojen siirtoa joko Viroon tai Ruotsiin. Virossahan meillä on jo liiketoimintaa", jyrähti sunnuntain Helsingin sanomissa OP-Pohjolan johtaja Reijo Karhinen.

Toimittaja ja tietokirjailija Timo Harakka ehti huomata sosiaalisessa mediassa samana päivänä, millaista yhtiökulttuurin muutosta pankki suunnitteli.

"OP-Pohjolan juuret ovat syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä heijastuu ryhmän arvoihin ja tapaan toimia. Vastuullisuus on keskeinen osa ryhmän arvopohjaa ja strategiaa", yhtiö toteaa vastuullisuuslinjauksessaan.

Harakkaa lainaten — "miten helppoa on tärvellä kertaheitolla brändin ydin!".

***

Kokonaan toinen kysymys on se, mitä OP-Pohjola hyötyisi liiketoiminnan siirrosta. Lyhyesti: ei mitään. Komission veroehdotus perustuu niin sanottuun kotipaikkaperiaatteeseen, jonka perusteella veroa peritään aina jos toinen kaupankäynnin osapuolista sijaitsee veron alueella.

Kuten komissio itse veroa käsittelevässä taustamuistiossa muotoilee: "EU:n alueella sijaitsevien yritysten ainoa mahdollisuus ehdotetun veron välttämiseen on siirtää toimintansa kolmansiin maihin kokonaan tai tytäryhtiöiden kautta ja molemmissa tapauksissa luopua eurooppalaisista asiakkaistaan."

OP-Pohjolalla on Suomessa 1,3 miljoonaa asiakasomistajaa, jotka muodostavat sen liiketoiminnan ytimen. Jos pankki haluaa jatkossakin pitää toimiluvan Suomessa, se joutuu maksamaan joka tapauksessa rahoitusmarkkinaveroa. Haluaako OP siis luopua periaatteen vuoksi näistä asiakkaistaan — tai pyytää heitä muuttamaan Viroon kanssaan?

Tästä ei tietenkään ole todellisuudessa kyse. Oikeasti Karhisen lausunto oli kiukuttelua. Se olisi kuitenkin tyylikkäämpää, jos purkauksilla olisi edes jotain todellisuuspohjaa. Pankilla lienee liuta ekonomisteja, joilta se olisi voinut tilata Karhiselle taustamuistion ennen julkisia möläytyksiä.

***

Finanssisektorin säätelyn ongelmat ovat julkisuudessa ehtineet painua jo moneen kertaan velkakriisin akuutimpien huolien alle.

Nyt kun rahoitusmarkkinavero saattaa mennä läpi, on julkisuuteen tullut myös kannanottoja, että veron sijaan tulisi ajaa "too big to fail" -pankkien pilkkomista tai muita vuoden 2008 jälkeen yhä korjaamista odottavia ratkaisuja.

Mikäs siinä, ajakaa vaan. Rahoitusmarkkinaveron vastaisena argumenttina tämä on kuitenkin samaa luokkaa "miksi te puhutte eläinten oikeuksista, kun vanhuksillakin on ongelmia?". Ei vakuuta.

Monilla kehitysmaiden ja rikkaiden maiden tuottajilla on ongelmia ruoan maailmanmarkkinahintojen heilahtelujen kanssa. YK:n ja muiden tutkijoiden mukaan tätä epävakautta on ruokkinut etenkin vuoden 2008 jälkeen spekulatiivinen, tietokoneavustettu kaupankäynti.

Komission esittämä rahoitusmarkkinavero ei lopettaisi ongelmia, mutta olisi askel oikeaan suuntaan. Sen aika on nyt.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka seuraa kehitysrahoitusta ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.