Vieraskolumni

Miten apu saataisiin auttamaan?

Avunantajien ja hallitusten pitää keskittyä dokumenttien tuottamisen ja prosessien seuraamisen sijaan siihen, miten apu vaikuttaa tavallisten ihmisten elämään, niin Mosambikissa kuin muuallakin.
Humberto Ossemane
21.11.2011

Mosambikia pidetään malliesimerkkinä siitä, miten kehitys rakentui kehitysavun varaan sisällissodan päätyttyä vuonna 1992. Äärimmäisen köyhien osuus väestöstä putosi 69 prosentista 54 prosenttiin vuosina 1996—2002 pitkälti kehitysavun ansiosta. Ilman tukea sisällissodan runtelema Mosambik olisi ollut vaarassa luisua epäonnistuneeksi valtioksi.

Avunantajat ovat vuodesta 2003 lähtien tehneet maailmanlaajuisesti töitä parantaakseen avun tuloksellisuutta. Ponnistukset poikivat vuonna 2005 Pariisin julistuksen, joka sitouttaa sekä avunantajat että sen saajat käyttämään varat parhaalla mahdollisella tavalla. Miten Pariisin julistuksen periaatteet ovat toteutuneet Mosambikissa? Onko lupaavasti alkanut kehitys vauhdittunut entisestään?

***

Pariisin julistus oli suuri harppaus kohti entistä demokraattisempaa apua. Mosambikin valtion omistajuus lisääntyi, ja maa alkoi vaatia avulta ennakoitavuutta tuleviksi vuosiksi.

Pariisin linjauksen jälkeen kehitetyillä arviointimenetelmillä kyetään evaluoimaan niin avunantajien kuin sen saajien toimia julistuksen toimeenpanemiseksi. Avun tuloksellisuuden diskurssin myötä Mosambikin kansalaisyhteiskunta on omaksunut uudenlaisen toimintatavan, missä korostuvat vaikuttamistyö ja hallituksen toimien valvonta. Kansalaisjärjestöt ovatkin tehneet upeaa työtä budjettien seurannassa ja tuoneet julki useita puutteita.

Mutta onko avun tuloksellisuus parantunut? Niin kuin Pariisin julistuksessa todetaan, avun perimmäinen tarkoitus on saada aikaan konkreettisia muutoksia köyhien ihmisten elämässä. Näitä vaikutuksia mittaamaan tarvitaan entistä parempia työkaluja. Avun tärkein päämäärä on köyhyyden vähentäminen ja köyhien maiden auttaminen jaloilleen kestävän kehityksen avulla.

***

Alkuvuodesta 2010 julkaistu Mosambikin tilastokeskuksen köyhyysraportti oli karua luettavaa: vuosina 2003—2009 köyhyys ei suinkaan vähentynyt vaan lisääntyi hivenen 54,1 prosentista 54,7 prosenttiin siitä huolimatta, että Mosambikiin pumpattiin 10 miljardia dollaria (7,28 miljardia euroa) kehitysapua. Ironista on, että samaan aikaan kaikki osapuolet rummuttivat avun tuloksellisuuden parantamista.

Raportin tultua julkisuuteen avunantajien ja Mosambikin hallituksen välit viilenivät. Avunantajat esittivät hallitukselle listan vaatimuksia: sen piti ryhtyä välittömästi toimeen vaalijärjestelmän uudistamiseksi, korruption kitkemiseksi ja valtaapitävän Frelimo-puolueen liialliseksi paisuneen vallan rajoittamiseksi.

Erimielisyydet kärjistyivät, kun molemmat osapuolet haukkuivat toista ylimieliseksi, mikä on diplomaattien kielenkäytössä pahimman luokan loukkaus. Mosambik pidätti hengitystään, sillä maa tarvitsee kipeästi kehitysapua — sen osuus valtion budjetista on 44 prosenttia. Huhtikuussa Mosambikin hallitus suostui avunantajien pyyntöihin ja välit lämpenivät jälleen. Avunantajamaiden valitukset olivat tismalleen samat, joita Mosambikin kansalaisyhteiskunta oli rummuttanut jo pitkään — länsimaat toimivat käytännössä pelkkinä viestinviejinä.

***

Kehitysavun, vallitsevan kehitysmallin ja korruption linkit saattavat selittää, miksi köyhyys ei Mosambikissa hellitä. Tilastot näyttävät todeksi sen, minkä yliopistoväki on tiennyt jo pitkään: seitsemän prosentin vuotuinen talouskasvu näyttää hyvältä makrotaloudellisesta näkökulmasta mutta ei hyödytä tavallisia ihmisiä. Taloudellinen kehitys perustuu pääomaintensiivisiin megaprojekteihin, jotka eivät luo työpaikkoja tai paranna tuottavuutta, mitä vaadittaisiin talouden monipuolistamiseksi ja kehityksen ulottamiseksi myös köyhille.

Korruptio sekä valtaeliitin ja investoijien epäpyhä liitto kärjistävät tuloeroja. Köyhyys valtaa alaa, mikä lyhyellä tai pitkällä aikavälillä saattaa johtaa poliittiseen epävakauteen ja sitä kautta horjuttaa taloutta. Viime vuosina pääoppositiopuolue on jopa varoitellut maan liukuvan uuteen sotaan, mikäli hallituspuolue ei ota kansalaisten vaatimuksia kuuleviin korviinsa.

Mikä merkitys Pariisin julistuksella ja avun tuloksellisuudella on vallitsevan, korruptioon kannustavan kehitysmallin keskellä?

***

Pariisin julistus ei ole syypää ongelmiin, ja Mosambik tarvitsee yhä apua. Maassa kuitenkin kaivataan "Mosambikin julistusta", jossa mosambikilaiset sopisivat kehitysmallista, jonka kulmakiviä olisivat hyvä hallinto ja talouden monipuolistaminen esimerkiksi kehittämällä maatalouden, maataloustuotteiden jalostuksen, teollisuuden ja turismin kaltaisia työvoimaintensiivisiä aloja. Näin köyhyyden vastaisesta taistelusta saataisiin tuloksellista. Väärän kehitysmallin kautta kanavoituna kipeästi kaivattu kehitysapu valuu hukkaan.

Viimeisessä kokouksessaan ennen avun tuloksellisuutta käsittelevää Busanin huippukokousta Kepan kumppanijärjestö, Mosambikin velkaryhmä GMD järjesti kansalaisjärjestötapaamisen, jossa kartoitettiin Mosambikin kansalaisyhteiskunnan kantaa Busaniin. Virallista kantaa ei ole vielä julkaistu, mutta keskusteluissa on korostettu, että avunantajien ja hallitusten pitää keskittyä dokumenttien tuottamisen ja prosessien seuraamisen sijaan siihen, miten apu vaikuttaa tavallisten ihmisten elämään.

On hyvä pitää mielessä, että avun tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Tällä tahdilla kuljettuna tie on kuitenkin vielä pitkä, ja avunantajamaiden verorahoja tarvitaan monien vuosien ajan. Riittääkö Pohjoisen veronmaksajien kärsivällisyys näinä talouskriisin aikoina?

Pohjoisen maiden tulee varoa uskomasta kehitystä korruptoituneiden paikallisjohtajien kanssa veljeilevien suuryritysten käsiin. Mosambikilaisten taas tulee jatkaa demokratian, vastuullisuuden ja köyhimpiäkin hyödyttävän kehityksen vaatimista. Avun pitäisi olla osa kansallista kehityssuunnitelmaa, ei koko suunnitelma. Useimmat mosambikilaiset pitävät nykyistä kehityspolkua vääränä. Mosambikin kansalaisyhteiskunnan tulee viedä tämä viesti Busaniin, mutta tärkeintä on, että se kuullaan Mosambikissa.

  • OECD:n neljäs avun tuloksellisuuden huippukokous kokoontuu Etelä-Korean Busaniin 29.11.-1.12.2011 Lisätietoa Kepan Busan-sivulla.

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen työntekijä Mosambikissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.