Vieraskolumni

Luottaisitko rakkauden ammattilaiseen?

Olisiko fiksumpaa laittaa kylmä kattila liedelle, joka napsautetaan päälle kuin kiehuva kattila liedelle, joka sammutetaan?
Johanna Latvala
14.2.2014

Taas on se aika vuodesta, kun sydämenmalliset suklaarasiat ja kukkakimput tekevät kauppansa ja samalla tuputetaan ajatusta siitä, että jokaisen tulee tavoitella romanttista rakkautta ollakseen onnellinen.

Rakastuneena ihminen voi kuitenkin olla sokea. Joitakin vuosia sitten luin suomalaisen psykologin haastattelua, jossa hän totesi, ettei ihmisen pitäisi koskaan mennä naimisiin tai tehdä muitakaan isoja sitoumuksia rakastuneena. Sen sijaan kannattaisi odottaa, kunnes rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi.

Mielenkiintoista, muistan sanoneeni ääneen. Siis mielenkiintoista meidän kulttuurissamme. Monissa muissa kulttuureissahan tuollainen näkökulma olisi lähinnä itsestäänselvyys.

Länsimaisen kulttuurialueen ulkopuolella parisuhteisiin nimittäin sitoudutaan perustein, joilla on hyvin vähän tekemistä romanttisen rakkauden kanssa. Esimerkiksi Etelä-Aasiassa monet parit löytävät toisensa sukulaisten tai muiden matchmakereiden, noiden rakkauden ammattilaisten, välityksellä.

Järjestetyt liitot saattavat tuntua eurooppalaisittain latteilta, sillä ne mitätöivät romanttisen rakkauden sattumanvaraisen ja jopa taianomaisen ensikohtaamisen. Eivät ne kuitenkaan ole hullumpia järjestelmiä.

* * *

Psykologi Robert Epstein on tutkinut vuosikausia intialaisten, pakistanilaisten ja ortodoksijuutalaisten järjestettyjä liittoja. Hän huomauttaa, miten omituista on, että länsimaalaiset suunnittelevat kyllä tarkoin koulutuksensa, uransa ja raha-asiansa, mutta jättävät elämänkumppanin valinnan silkan tunteen tai kohtalon varaan.

Se tosiaankin on omituista. Eikö olisi paljon turvallisempaa, ellei olisi ihan yksin vastuussa näin isosta päätöksestä? Eikö helpottaisi, jos sukulaiset kertoisivat löytäneensä juuri sinulle sopivan puolisoehdokkaan?

Ajattele, ei väsyttävää tarkkailua julkisilla paikoilla silmää miellyttävän kumppanin löytämiseksi; ei loputtomia treffejä, joilla yrittää antaa itsestään häikäisevän vaikutelman; ei vaihtuville kumppaniehdokkaille osoitettuja kysymyksiä, joilla selvittää heidän mieltymyksiään, luonteenpiirteitään, suunnitelmiaan ja elämänhistoriaansa.

Kaikki tämä, ja laajempikin salapoliisityö henkilön varallisuuden, terveyden,  koulutuksen, arvomaailman ja perhetaustan kartoittamiseksi olisi jo hoidettu! Matchmakereiden selvityksissä olisi käynyt samalla ilmi, onko kumppaniehdokas mahdollisesti päihderiippuvainen, väkivaltainen tai peräti persoonallisuushäiriöinen.

Epsteinin tutkimuksen mukaan romanttinen rakkaus alkaa kuihtua puolentoista vuoden yhdessäolon jälkeen, kun taas järjestetyissä liitoissa rakkaus kasvaa tasaisesti. Viiden vuoden kohdalla järjestetyissä liitoissa on rakkautta jo enemmän kuin romanttisesta rakkaudesta alkaneissa, ja kymmenen vuoden kohdalla peräti tuplasti enemmän.

Tutkimus osoittaa todeksi sen logiikan, jolla järjestettyjä liittoja usein perustellaan: jos haluaa keittää perunoita, on fiksumpaa laittaa kylmä kattila liedelle, joka napsautetaan päälle kuin kiehuva kattila liedelle, joka sammutetaan.

* * *

Jos ei halua sotkea sukulaisiaan naima-aikeisiinsa, kannattaisiko kuitenkin konsultoida korkeampaa tahoa, kun oikea kumppani näyttää löytyneen?

Näin tehdään ainakin Beninissä. Olennainen osa ihmisten animistista maailmankatsomusta on yhteys henkimaailmaan ja usko siihen, että erilaiset jumalat vaikuttavat käytännön elämään. Onkin luontevaa, että myös elämänkumppanin valinnassa huomioidaan yhteensopivuus paitsi fyysisessä, myös henkimaailmassa.

Suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon johtajan Kwassi Akpladokoun mukaan avioliittoa harkitseva pari konsultoi välittäjänä toimivan papin kautta Fâ-oraakkelia, joka selvittää, minkä jumalien vaikutuksen alla kyseiset ihmiset ovat syntyneet ja millaiselta heidän yhteiselonsa näyttää. Jotkut yhdistelmät kun ovat tuhoon tuomittuja ja vaikka ne saattavatkin vetää toisiaan puoleensa, pidemmän päälle homma ei tule toimimaan.

Mikäli oraakkeli havaitsee minkäänlaista sopimattomuutta parin välillä, pariskuntaa neuvotaan olemaan menemättä naimisiin, jotta vältettäisiin katastrofaaliset tilanteet tulevaisuudessa.

Beniniläisten luottamus jumaliinsa on luja ja Akpladokoun mukaan myös parinmuodostusohjeita yleensä noudatetaan. Ne, jotka kieltäytyvät niitä noudattamasta, huomaavat vastaavansa seurauksista (eli epäonnisesta ja vaikeasta perhe-elämästä) myöhemmin.

* * *
Ainakin joidenkin tutkimusten mukaan romanttisen rakkauden idea on levittäytymässä entistä laajemmalle.

Se ei kuitenkaan välttämättä syrjäytä kulttuurisesti hyvinä pidettyjä keinoja varmistaa pariskunnan yhteensopivuus. Eli rakastunutkin pariskunta voi hyväksyä sukulaisten perinpohjaisen kartoituksen tai konsultoida suurempia voimia.

Onhan parinvalinta sen tärkeysluokan päätös, että olisikin hullua olla ottamatta vastaan kaikkea tarjolla olevaa apua.

Kirjoittaja on antropologi ja vapaa toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.