Vieraskolumni

Kuka tapetaan ja kuka rankaisee Keniassa?

Nairobin verilöylyllä on ansaitusti kansainvälinen huomio. Jossain vaiheessa pitää myös muistaa edellinen verilöyly, joka on setvimättä.
Johanna Latvala
25.9.2013

Kenian pääkaupungissa Nairobissa tällä viikolla tapahtuneessa verilöylyssä menehtyi ainakin 67 ihmistä. Haavoittuneita on noin 200 ja kateissa vielä kymmeniä. Kaikkien huomio on nyt paitsi uhreissa, myös somalialaisessa terroristiryhmässä al-Shabaabissa ja sen muodostamassa uhkassa.

Tragediaa vähättelemättä tulee mieleen, että Kenian johtajien kannalta isku sattui sopivaan aikaan. Juuri nyt moni ei nimittäin jaksa välittää siitä, että sekä maan presidentti Uhuru Kenyatta että varapresidentti William Ruto ovat itse syytettyinä Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC) oman maansa kansalaisiin kohdistuneista vakavista rikoksista.

***

Tietojen mukaan Westgaten ostoskeskukseen tehdyssä hyökkäyksessä kohteena olivat ei-muslimit. Oikea uskontokunta varmistettiin kysymällä islamiin liittyvä kysymys. Oikein vastanneet päästettiin menemään, muiden kohtalo oli karu.

Tämä kuulostaa tutulta. Samaa menetelmää käytettiin Kenian vuoden 2007 vaalien jälkeisissä etnisten ryhmien välisissä väkivaltaisuuksissa, joissa sai surmansa arviolta 1 200 ihmistä, tuhansia pahoinpideltiin ja raiskattiin, ja yli puolesta miljoonasta tuli maansisäisiä pakolaisia. Silloisessa verilöylyssä uhrien erottelu suoritettiin (epäselvissä tapauksissa) puhuttelemalla vastaantulijoita tiettyjen etnisten ryhmien kielillä.

Juuri näiden järjestelmällisten tuhoiskujen mahdollistamisesta, suunnittelusta ja rahoittamisesta Kenyattaa ja Rutoa syytetään.

***

Jo vuosia jatkunut väkivaltaisuuksien selvittäminen on ollut yhtä soutamista ja huopaamista.

Ensin Kenia halusi hoitaa oikeudenkäynnin itse ja vielä senkin jälkeen, kun tapaus siirtyi Kansainväliselle rikostuomioistuimelle, Kenia on Afrikan unionin tuella vaatinut kansainvälistä yhteisöä vetäytymään asiasta.

Kenyattan ja Ruton oikeusprosessi on kiristänyt Afrikan unionin ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen välejä. Afrikan unioni on syyttänyt Haagia muun muassa afrikkalaisten vainoamisesta, ja siihen kuuluvat maat harkitsevat joukkoeroa rikostuomioistuimesta. Ugandan presidentti Yoweri Museveni sanoi puolestaan tämän viikon tiistaina YK:ssa pitämässään puheessa, että ICC syyllistyy ylimielisyyteen oikeudenkäynnissään Kenian vaaleilla valittuja johtajia kohtaan ja käsittelee pinnallisesti ja puolueellisesti Afrikan monimutkaisia asioita.

Syyskuun alkupuolella, juuri ennen William Ruton oikeuskäsittelyn alkamista, Kenia päätti erota ICC:stä. Päätös — mikäli maa siinä pysyy — tulee kuitenkin voimaan vasta vuoden päästä eikä se vaikuta meneillään oleviin prosesseihin.

Arvostetun ihmisoikeusjuristin Geoffrey Robertsonin Deutche Wellelle antaman haastattelun mukaan Kenian "typerä ja hätäinen" päätös on osoitus itsekin väkivaltaisuuksiin sotkeutuneiden "viheliäisten poliitikkojen" itsekkyydestä eikä suinkaan kenialaisten etujen ajamisesta.

***

Omien johtajiensa rikosten selvittämisessä Kenyatta katsoo Kenian siis pärjäävän mainiosti ilman ulkovaltoja, mutta Westgate-iskun selvittämisessä kansainvälinen apu kelpaa. Israelilaiset, yhdysvaltalaiset ja brittiläiset tulevat kenialaisten vahvistukseksi ostoskeskuksen tutkintaan. Myös Kansainvälinen rikostuomioistuin on tarjonnut apuaan oikeusprosessissa, onhan Kenia yksi sen jäsenvaltioista. Toistaiseksi.

Juuri nyt huomion tuleekin olla ostoskeskusiskun uhrien ja heidän läheistensä auttamisessa sekä syyllisten rankaisemisessa. Jossakin vaiheessa olisi kuitenkin taas hyvä muistaa, että vihollinen ei tule aina ulkopuolelta.

Kirjoittaja on antropologi ja vapaa toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.