Vieraskolumni

Korppikotkat Argentiinan yllä

Oikeat korppikotkat ovat vastenmielisestä ulkomuodostaan huolimatta varsin hyödyllisiä luonnolle, mutta niiden mukaan nimetyistä rahastoista ei ole kuin haittaa kriisimaille.
Christer K. Lindholm
21.8.2014

Vuosituhannen alussa Argentiina, joka siihen asti oli ollut Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mallioppilas Latinalaisessa Amerikassa, teki jotain ennenkuulumatonta. Ensin se näytti vertauskuvallista keskisormea IMF:lle ja sen määräämälle ankaralle säästökuurille, joka oli ajanut miljoonat argentiinalaiset äärimmäiseen taloudelliseen ahdinkoon. Sen jälkeen Argentiina julistautui maksukyvyttömäksi ja irrotti valuuttansa vientiä kuristaneesta, vahvasti yliarvostetusta dollarikytkennästä.

Maailman johtavat talousviisaat julistivat miltei yhteen ääneen, että nyt Argentiina kyllä joutuu ojasta allikkoon. Olihan maan hallitus sen ajan vallitsevien talousoppien (jotka täällä Euroopassa ovat yhä edelleenkin voimissaan) syyllistynyt kertarysäyksellä kaikkiin talouspolitiikan kuolemansynteihin.

Aluksi näyttikin siltä, että pahanilmanlintujen ennustukset kävisivät toteen. Yllättävän pian Argentiina kuitenkin selvisi talouskaaoksestaan, ja talous kääntyi vahvan viennin siivittämänä nopeaan kasvuun. Vähitellen maan hallitus pääsi jopa sopuun useimpien ulkomaisten velkojien kanssa.

Periaatetta "parempi pyy pivossa" noudattaen yli 90 prosenttia Argentiinan velkojista suostui vuosien 2005 ja 2010 velkajärjestelyissä kirjaamaan alas saatavansa – toisin sanoen velkapääoman – reilulla 70 prosentilla. Vastineeksi velkojille taattiin säännölliset ja varmat korkotulot jäljellä olevasta velkapääomasta.

* * *

Velkajärjestelyjen ulkopuolelle jättäytyneet velkojat alkoivat kuitenkin etsiä keinoja saada edes osa rahoistaan takaisin. Ja sellainen keinohan löytyi, kun paikalle ilmestyi globaalin finanssikapitalismin kaikkein vastenmielisin otus: korppikotkarahasto.

Korppikotkarahastot ovat erikoistuneet velkakriisissä olevien maiden (ja joissakin tapauksissa yritysten) velkasaatavien ostamiseen mahdollisimman halvalla. Yleensä tällaiset korkean luottoriskin velkapaperit ovatkin saatavissa varsinaiseen pilkkahintaan, koska niiden alkuperäiset haltijat ovat tyytyväisiä, jos saavat edes pienen osan sijoittamistaan rahoista takaisin. Sen jälkeen korppikotkarahastot lähtevät erilaisia painostuskeinoja hyväksi käyttäen perimään saatavat takaisin korkoineen päivineen velallisilta. Jos takaisinperintä onnistuu, korppikotkarahasto käärii operaatiosta muhkeat voitot.

Korppikotkien saaliiksi joutuneelle kriisimaalle ja sen kansalaisille seurauksena on kuitenkin entistäkin syvempi taloudellinen ahdinko.

Nimitys "korppikotkarahasto" on toisin sanoen räikeän epäoikeudenmukainen – korppikotkia kohtaan. Osana luonnon omaa puhtaanapitolaitosta oikeat korppikotkat ovat vastenmielisestä ulkomuodostaan huolimatta varsin hyödyllisiä, kun taas niiden mukaan nimetyistä rahastoista ei ole muuta kuin haittaa, kuten niiden tuorein uhri Argentiina on saanut tuntea nahoissaan.

Yhdysvaltalainen tuomioistuin (merkittävä osa Argentiinan valtionvelan ehdoista määräytyi aikoinaan New Yorkin osavaltion lakien mukaan) on päättänyt, että Argentiinan on maksettava korppikotkarahastoille niiden saatavat korkojen kera, yhteensä noin puolitoista miljardia dollaria, ennen kuin se voi maksaa peson pesoa muille velkojilleen.

Puolitoista miljardia dollaria ei sinänsä ole ylitsepääsemättömän suuri summa maalle, jonka bruttokansantuote on yli 600 miljardia dollaria. Se on kuitenkin vain osa takavuosien velkajärjestelyjen ulkopuolelle jääneistä saatavista, ja jos Argentiina olisi suostunut maksamaan mukisematta, se olisi samalla houkutellut paikalle kokonaisen parven uusia korppikotkia. Niinpä Argentiinalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin julistautua maksukyvyttömäksi heinäkuun 30. päivänä tänä vuonna.

* * *

Korppikotkarahastoille maksukyvyttömyys ei kuitenkaan näytä olevan este, vaan korkeintaan hidaste. Elokuun 11. päivänä korppikotkakonsortiota johtava NML Capital -sijoitusrahasto sai Las Vegasissa (!) sijaitsevalta tuomioistuimelta luvan tutkia argentiinalaisen rakennuspohatan Lazaro Báesin liiketoimia.

Báes on tällä hetkellä tutkinnan kohteena kotimaassaan, koska hänen epäillään kavaltaneen 65 miljoonaa dollaria julkisten rakennusurakoiden yhteydessä. Penkomalla hänen tekemisiään NML toivoo pääsevänsä käsiksi Argentiinan ulkopuolelle sijoitettuihin varoihin, joita – mikäli kavallussyytteet pitävät paikkansa – voidaan pitää Argentiinan valtiolle kuuluvina.

Lisäksi NML yrittää lisätä painetta Argentiinan hallituksen suuntaan lietsomalla epäilyjä korkean tason korruptiosta; jos señor Báes on todellakin onnistunut pistämään 65 miljoonaa dollaria valtion rahaa omiin taskuihinsa, niin eikö hänellä ole silloin täytynyt olla ystäviä korkeissa paikoissa? Ja jos näin on, niin eiköhän silloin ole todennäköistä, että myös kyseiset ystävät ovat päässeet osingolle?

Tätä kolumnia kirjoittaessani on vielä epäselvää, miten Argentiinan ja korppikotkarahastojen välinen mittelö tulee päättymään. Yksi asia on kuitenkin jo tässä vaiheessa käynyt harvinaisen selväksi: mitkään keinot eivät ole liian moraalittomia silloin, kun kansainvälisten finanssimarkkinoiden haaskalinnut yrittävät noukkia itselleen parhaat palat kituvasta taloudesta.

Olisi siis korkea aika ryhtyä harventamaan korppikotkarahastokantaa kovalla kädellä – tai mieluiten hävittää se sukupuuttoon ikuisiksi ajoiksi.

Kirjoittaja on taloustieteen tutkija Åbo Akademissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.