Vieraskolumni

Kaikki kouluun — hinnalla millä hyvänsä

"Minulla on tyttöystävä", Erik sanoi. Pyyhkäisi vähän hikeä, siemaisi soodavettä piskuisesta mustasta tölkistä ja jatkoi: "Hän on kahdeksannella luokalla, mutta osaa hädin tuskin lukea."
Esa Salminen
11.10.2011

Yritin miettiä, minkä ikäinen tyttö mahtaisi olla. Ehkä kahdeksasluokkalainen olisi parinkymmenen — Mosambikin maaseudulla edettiin koulussa kun voitiin. Erik itse oli ehkä... vajaan kuudenkymmenen. Viinaanmenevä ja hieman epäilyttävä kirjanpitäjä, joka neuvoi norjalaisia kehitysprojekteja taloudenpidossa.

"Hän saattaisi ottaa tämän savukerasian", Erik sanoi ja nappasi tansanialaiset halvat tupakkansa kahvilan pöydältä, "...ja tavata hartaasti. S-A-F-A... ja kun hän pitkän yrittämisen jälkeen julistaisi 'Safari!', hän katsoisi sinua silmiin ja hymyilisi ylpeästi. Niin kuin seitsenvuotias."

Erik yritti matkia pienen koulutytön innostusta. Se oli likaista ja väärin niin monella tapaa, etten osannut käsittää.

***

"Pari päivää sitten hän pyysi rahaa. 250 meticalia, koska muuten ei pääsisi luokaltaan. Rahalla pääsee nimittäin sellaiseen kokeeseen, jossa opettaja kirjoittaa liitutaululle tehtävien lisäksi myös vastaukset. Niinpä hän ei osaa mitään. On aina päässyt luokaltaan lahjomalla. Ja arvaa, miksi hän haluaa isona? Asianajajaksi!"

Nauroimme liian kovaa. Lähetyssaarnaajat viereisestä pöydästä vilkaisivat paheksuvasti.

"No ei sentään onneksi lääkäriksi", sanoin ja pyyhin silmiäni.

***

Asuin pari vuotta sitten Mosambikin maaseudulla. Istuin usein Erikin ja muiden kanssa paikallisessa katukahvilassa.

Maan koulutusjärjestelmä keskittyy YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti "Kaikki kouluun" -periaatteeseen. Valtapuolue on ottanut ohjelman — joka on sidottu kehitysrahoitukseen — niin tosissaan, että kuulemani mukaan vuosi vuodelta oli yhä helpompaa ja halvempaa päästä luokaltaan. Ihmiset voivat kahlata peruskoulun läpi ja täyttää roolinsa tilastossa osaamatta lukea.

Kehitysmittari laskee sitä, kuinka moni käy koulun loppuun. Ei sitä, mitä koulussa opitaan.

"Me nauramme, mutta oikeasti se on surullista", Erik sanoi lopulta. "Eikä se ole sellaista vain täällä vaan koko Afrikassa. Minulla on kotona Norjassa vaimo. Hän on nigerialainen ja aivan samanlainen", Erik sanoi.

Eikä Erik ole väärässä: ilmiö ulottuu yli köyhän maailman. Uutuuskirjassaan "Poor Economics" Abhijit Banerjee ja Esther Duflo kertovat, että kenialaiskouluissa esimerkiksi viidesluokkalaisista oppilaista 27 prosenttia ei osaa lukea yksinkertaista englanninkielistä lausetta, 23 prosenttia ei edes swahilia. Nämä kaksi ovat koulunkäyntikielet Keniassa.

Kirjoittaja on Kepan verkkojulkaisujen toimitussihteeri. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.