Vieraskolumni

Hyökyaalto

Joukko kansalaisjärjestöjä on alkanut puuhata Hyökyaalto-nimistä kampanjaa, jonka aihe voi tuntua yllättävältä. Tarkoituksena on näet ainoastaan vaatia, että valtamerten rannikoille rakennetut ydinvoimalat suojattaisiin paremmin erikokoisia tsunameja vastaan.
Risto Isomäki
11.4.2006

Risto Isomäki Pohjois-Atlantilla on esiintynyt vedenalaisten maanvyörymien aiheuttamia 10-13-metrisiä tsunameja keskimäärin kerran sadassa vuodessa, viimeksi vuosina 1580, 1607, 1757 ja 1929. Vuoden 1929 tsunami oli Newfoundlandin rannikolla 13-metrinen, mutta sitä ei havaittu Euroopassa koska suurena aallonmurtajana toiminut Grand Banksin matalikko rikkoi sen voiman. Ilman Grand Banksia aalto olisi iskenyt myös Länsi-Euroopan rannoille seitsemän metrin korkuisena vallina.

 

Esimerkiksi Australian rannikoilta on löytynyt merkkejä vielä paljon suuremmista, jopa 130 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle lyöneistä "megatsunameista". Esimerkiksi vanhojen tulivuorten romahdukset tai asteroidien törmäykset voivat aiheuttaa tällaisia jättiläisaaltoja.

Suurin megatsunamien uhka liittynee kuitenkin Grönlannin ja Länsi-Antarktiksen mannerjäätiköiden sulamiseen. Mannerjäätikkö painaa niin paljon, että maa sen alla voi olla jopa kilometrin verran kuopalla. Kun jää sulaa sen paino kevenee ja maa alkaa nousta ylöspäin. Aina välillä tämä tapahtuu voimakkaampina kertarysäyksinä. Esimerkiksi Australian megatsunamit ovat todennäköisesti syntyneet juuri näin.

Grönlannin mannerjäätikön sulamisvauhti on uusien raporttien mukaan kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Monet tutkijat uskovat nyt, että koko Grönlannin mannerjäätikkö voi sulaa muutamassa vuosisadassa. Jos näin käy, prosessin seurauksena alkaa jossakin vaiheessa syntyä myös suuria merenalaisia maanjäristyksiä ja niihin liittyviä hyökyaaltoja.

***

Näitä tekijöitä ei ole otettu huomioon ydinvoimaloiden suunnittelussa ja sijoituksessa. Suuri osa ydinvoimaloista on rakennettu valtamerten rannoille. Ydinvoimaloiden jäähdytysjärjestelmiä käynnissä pitävät diesel- ja sähkömoottorit sammuvat, jos ne jäävät veden alle. Lisäksi vain joidenkin voimaloiden jäähdytysputket ovat maan alla. Pienikin tsunami veisi suojaamattomat jäähdytysputkistot mennessään.

Uudempien ydinvoimaloiden suunnittelijat sanovat, ettei voimaloista pääse ilmakehään merkittäviä määriä radioaktiivisia aineita, vaikka niiden reaktorit sulaisivat. Vanhempien ydinreaktorien sulaminen kuitenkin johtaisi varmasti hyvin suuriin radioaktiivisiin päästöihin.

Vielä vaarallisempia ovat käytetyn ydinpolttoaineen jäähdytysaltaat, joihin suurin osa esimerkiksi Euroopan ydinvoimaloiden käytetyistä polttoainesauvoista on säilötty. Tällaisia jäähdytysaltaita on sekä monien ydinvoimaloiden lähellä että ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitoksissa Sellafieldissä (Englannissa) ja La Haguessa (Ranskassa).

Sellafield ja La Hague sisältävät myös suuren joukon muita erittäin haavoittuvia kohteita. Esimerkiksi yksi Sellafieldin varastorakennus sisältää 70 tonnia (!) plutoniumia. Tämä plutoniumvarasto syttyy asiantuntijoiden mukaan palamaan, jos jäähdytysputkille tapahtuu jotakin.

***

Suunnitellun hyökyaalto-kampanjan lähestymistapa on herättänyt myös kritiikkiä. Monet olisivat halunneet, että kampanja olisi suoraan vastustanut ydinvoimaa, eikä vain vaatinut rannikoille rakennettujen ydinvoimaloiden parempaa suojaamista. Sitä paitsi, eikö 130-metrinen jättiläisaalto tekisi valtavaa tuhoa vaikka ydinvoimaloita ei olisikaan?

 

On todennäköistä, että mannerjäätiköiden sulaminen tuottaa ensi oireinaan joukon pienempiä tsunameja. Ensimmäinen tällainen tapaus herättää varmasti kaikki maailman hallitukset, ja tässä vaiheessa tehdään jo kaikki mahdollinen jäätiköiden sulamisen pysäyttämiseksi ja rannikoiden suojaamiseksi uusilta hyökyaalloilta.

Kaikkein kauhein mahdollisuus lieneekin se, että suhteellisen pieni, ehkä kymmen- tai kaksikymmenmetrinen tsunami iskee Sellafieldiin ja La Hagueen ja Euroopan länsirannikon ja Yhdysvaltain itärannikon ydinvoimaloihin ennen kuin niissä on varauduttu asiaan.

Tällöin kuolisi hyvin paljon ihmisiä, ja ennen kaikkea onnettomuuden jäljet olisivat hyvin pitkäikäiset, kaikkialla maapallolla. Säteily aiheuttaisi ylimääräisiä syöpiä ja kehitysvammoja vielä miljoonia vuosia onnettomuuden jälkeen. Lisäksi tietynlaiset geenivirheet jäisivät elämään uusina perinnöllisinä sairauksina, joista osa voisi periaatteessa olla olemassa vielä miljoonan sukupolven päästä.

Tästä syystä olisin ainakin itse hyvin iloinen ja nukkuisin yöni paremmin, jos mahdollisimman monet kävisivät allekirjoittamassa suomalaisille europarlamentaarikoille osoitetun vetoomuksen osoitteessa www.hyokyaalto.org.


Kirjoittaja on kirjailija sekä Ympäristö ja kehitys -järjestön sihteeri. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.