Vieraskolumni

Hiilikauppa sulkee pienet toimijat ulos

Nicaraguan metsäohjelma pitää metsiä kasvien ja eläinten muodostamana kokonaisuutena. Sellaista ei hiilikauppa tunnista.
Wilder Perez
30.11.2012

Olen kotoisin Nicaraguasta, Latinalaisen Amerikan toiseksi köyhimmästä maasta. Nicaraguan nisäkkäistä puolet on lepakkoja, ja neljännes sen pinta-alasta on neitseellisen metsän peitossa. Se on luokiteltu yhdeksi eniten ilmastonmuutoksen haitoista kärsiväksi maailman kolkaksi. Siellä ilmaston lämpeneminen ei vaikuta ainoastaan eläimiin vaan myös ihmisiin. Olen kotoisin maasta, jossa ilmastonmuutosta ei pidetä ongelmana, joka ratkaistaan hiilimarkkinoiden avulla, vaan elämän ja kuoleman kysymyksenä.

Olen kuullut, että neitseelliset metsät eivät sovi hiilimarkkinoiden tuotesalkkuun. Arvopuusta tehtyjä huonekaluja sen sijaan pidetään hiilimarkkinoilla hiilidioksidin kassakaappeina. Minua on alkanut epäilyttää, ymmärtävätkö maailman talousnerot mistä inhimillisessä selviytymisessä on kyse. Tai tietävätkö he edes, mistä jalopuu on kotoisin.

Nuo nerot tuskin tietävät, että he voivat vielä hengittää ilman suojainta ja istahtaa jalopuusta tehdylle tuolille lepakkojen ansiosta. Vain tästä näkökulmasta on mahdollista ymmärtää, miksi kansainväliset ilmastonmuutosneuvottelut etenevät niin hitaasti kohti todellista globaalia ratkaisua.

Muistettakoon, että hiilikauppa ja muut vastaavat järjestelyt sallivat teollistuneiden maiden, kuten Euroopan unionin maiden, yhtiöiden jatkaa ilmakehän saastuttamista maksamalla siitä, että joku istuttaa puupellon kehitysmaahan – esimerkiksi Nicaraguaan.

***

Jälleen voi toivoa, että paraikaa istuttava Dohan ilmastosopimuksen osapuolikokous, kahdeksannestoista sellainen, kehittäisi päästövähennysmekanismeja, jotta niihin pääsisi helpommin mukaan, ja ne olisivat hyödyllisempiä. Nykyisellään esimerkiksi hiilikauppajärjestelyihin osallistuminen on hidasta, ja niiden byrokratia tulee kalliiksi.

Nicaragualaiselle pienviljelijälle hiilikauppaan osallistuminen ei lyö leiville kaiken sen ajan ja rahan vuoksi, jonka hän joutuisi prosessiin sijoittamaan. Keski-Amerikassa vain yksi pienviljelijäryhmä Pohjois-Guatemalassa on edistynyt hiilikauppa-aloitteessa. Heiltä on kulunut kuusi vuotta ja paljon rahaa. Lopulta he tulevat saamaan vaivan palkaksi alle 20 dollaria hehtaarilta vuosittain. Hiilikauppa ei ole heille edes syy suojella metsää, he haluavat vain lisätuloja omistamalleen sahalle.

Päästökaupan puolustajat haastavat maailman löytämään parempia ratkaisuja. Nicaraguakin on ryhtynyt tuumasta toimeen esittelemällä suunnitelmansa, jolla se valmistautuu REDD-ohjelmaan. Ohjelma tähtää metsien tuhoutumisesta johtuvien päästöjen vähentämiseen.

Nicaraguan ohjelman nimi on ENDE eli Kansallinen strategia metsäkadon välttämiseksi. Strategia tähtää mekanismiin, joka kompensoisi alkuperäiskansoille ja muille ihmisille alkuperäismetsien suojelun aiheuttamat kulut. Metsät tunnustetaan strategiassa kasvien ja eläinten muodostamaksi kokonaisuudeksi, koska happea ei olisi olemassa ilman villieläimiä.

***

Tästä päästään lepakkojemme tärkeyteen. Lepakko on siivellinen nisäkäs, jonka olemassaolo riippuu trooppisista hedelmistä. Se on puiden luonnollinen pölyttäjä, joka huolehtii metsien olemassaolosta. Niiden ansiosta puut voivat ottaa talteen hiilidioksidia ja lahjoittaa meille elintärkeää happea hengitettäväksi sekä huonekaluihin tarvittavaa jalopuuta.

Nicaraguan strategia on samantyyppinen kuin Bolivian seitsemännessätoista osapuolikokouksessa esittelemä aloite. Outoa, mutta vuosi sitten Nicaraguan delegaatio ei tukenut Bolivian aloitetta. Toivottavasti Dohassa on toisin.

Qatarissa kaksi maata on yhtä voimakkaampi kokoonpano. Päästökaupan puolustajien hermostuneisuus osoittaa, että ENDE ja sen kaltaiset ohjelmat voisivat olla tie oikeudenmukaiseen hiilikauppaan. Ennen kaikkea ENDE on tarpeellinen ihmiskunnalle.

Hiilikauppa ei tuo riittäviä resursseja siihen, että Nicaraguan kaltaiset köyhät ja metsärikkaat maat voisivat kohdata ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset. Mutta jos se täyttää metsänomistajien odotukset, he voivat löytää syitä suojella biosfäärin ja metsät.

  • YK:n ilmastosopimuksen 18. osapuolikokous (COP18) järjestetään Qatarin pääkaupungissa Dohassa 26.11.–7.12.2012. Lisätietoa Kepan Doha-kokoussivulla.

Kirjoittaja on nicaragualainen toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.