Vieraskolumni

Avoin tiedonvaihto avuksi ilmastonmuutokseen sopeutumisessa

Sään ääri-ilmiöiden yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Harvalla maalla on kuitenkaan strategiaa niiden varalta ja kehittyvillä valtioilla on heikot mahdollisuudet parantaa osaamistaan. Ratkaisu voisi löytyä kansainvälisestä yhteistyöstä.
Minna Mayer
11.4.2012

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC peräänkuuluttaa tuoreessa raportissaan aktiivisempaa riskienhallintaa ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden varalta.

Äärisäihin varautuminen on kehittyvissä maissa käytännössä kuitenkin monella tavalla hyvin ongelmallista. Varautumiseen tarvitaan tietoa, mutta meteorologiset laitokset ovat rakenteiltaan ja toiminnaltaan vanhanaikaisia, tekninen osaaminen ja tietotaito on heikkoa ja johtamistaidot ovat usein puutteellisia.

Laitokset eivät ole itsenäisiä eikä niillä useimmiten ole mahdollisuutta kerryttää omia tuloja esimerkiksi palvelutoiminnan avulla, kuten esimerkiksi Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa. Paikallisia ilmatieteenlaitoksia ei arvoteta, eikä niillä ole yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia.

Kehitysmaiden haavoittuvuus näkyy myös tilastoissa. IPCC:n raportin mukaan vuosien 1970 ja 2008 välisenä aikana luonnononnettomuuksista johtuvista kuolemantapauksista 95 prosenttia tapahtui kehittyvissä maissa.

***

VTT:n tekemän tutkimuksen mukaan Suomen Ilmatieteen laitoksen palveluiden yhteiskunnallinen hyöty on rahassa mitattuna viisinkertainen jokaista sijoitettua euroa kohti. Ilmatieteen laitoksen omien laskelmien mukaan kehittyvissä maissa tämä hyötysuhde on vieläkin korkeampi.

Vaikka meteorologisen osaamisen merkitys yleisen turvallisuuden ja ruokahuollon näkökulmasta on tieteellisesti kiistaton, ei varojen laittaminen siihen ole poliittisesti helppoa. Kehittyvissä maissa on usein näkyvämpiä ongelmia, jotka vaativat huomiota. Kansainvälisten toimijoiden tehtävänä olisikin tuoda konkreettisen sääosaamisen yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä selkeämmin esille, jotta poliittista tahtotilaa asian kehittämiselle löytyisi.

IPCC:n peräänkuuluttama ilmastonmuutokseen varautuminen edellyttää merkittäviä resursseja. Köyhien maiden tulotason huomioon ottaen tämä on nykyisellään liki mahdotonta, joten alueellinen yhteistyö vaikuttaa ainoalta ratkaisulta.

***

Keskeisenä haasteena kansainvälisessä yhteistyössä ovat kuitenkin eturistiriidat. Kansallisen turvallisuuden ja ruokahuollon kannalta merkittävää tietoa halutaan kerätä ja hallinnoida itsenäisesti. Mittalaitteita ja säätietoja käytetään myös puolustustarkoituksiin, joten naapurimaat eivät usein ole halukkaita jakamaan tietojaan toistensa kanssa. Keskitetty ja avoimesti saatavilla oleva säätieto olisi suureksi eduksi äärisäihin varautumisessa. Järjestelmien ja kansallisten käytänteiden yhteensovittamiseksi tarvitaan paljon teknistä työtä, mutta keskeisessä roolissa on poliittisen asenneilmapiirin muutos.

Tilanteessa, jossa hyöty on selvä mutta poliittista tahtoa ei löydy, tulee painetta suunnata yhä voimakkaammin päättäjien suuntaan. Ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt eivät kunnioita valtioiden rajoja, joten myös niihin varautumisessa on toimittava rohkeasti rajojen ylitse.

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa kehittyvien maiden meteorologisesta osaamisesta. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.