Vieraskolumni

Kohteliasta aktivismia ja lukittuja kondomeja

Afrikkalaisia sitoo usein niin kohtelias kulttuuri, ettei omia argumentteja tule lobatessakaan sanottua selvästi.
Sanna Sjöstedt
12.6.2006

Olen viikon ajan opiskellut afrikkalaista seksuaaliterveyslobbaamista ja tavannut mielenkiintoisia aktivisteja Liberiasta, Nigeriasta, Botswanasta, Etiopiasta ja isäntämaa Keniasta.

Suomessa terveystieto on taas kouluissa ja sitä lobbasivat terveydenhoitajat lyömällä pöytään Stakesin aborttitilastoja. Täällä seksuaaliterveydestä kannattaa puhua perhe-elämän opetuksena mainitsematta seksiä. Kurssilaiset ovat kukin kuulleet syytöksiä, miten terveystieto kouluissa ei kuulu afrikkalaiseen kulttuuriin, johtaa löyhiin suhteisiin ja on tietenkin uskonnon vastaista.

Viimeksi kurssilla keskusteltiin, miksi afrikkalaisten järjestöjen on vaikea riidellä asiakysymyksistä ja sitten sopia yhteisistä pelisäännöistä. Kenialainen kurssinvetäjä väitti, että hyvät kampanjat kuivuvat turhaan kun tätä jokaisen verkoston syntyvaihetta ei saada hoidettua kunnolla loppuun.

Kuunnellessani mietin, ettei rakentava kiistely ole kovin helppoa suomalaisellekaan. Muistan ihmetelleeni yläasteen leirikoulussa Saksassa, miten räiskyviä väittelyitä siellä käytiin. Suomessa järjestöissä toimivat osaavat jo väitelläkin tarpeen vaatiessa, mutta en tuntenut edustavani joukossa suuren väittelyperinteen kasvattia.

Keskustelun loppupäätelmä oli, että afrikkalaisia sitoo usein niin kohtelias kulttuuri, ettei omia argumentteja tule sanottua selvästi. Sanomattomuus johtaa luottamuksen puutteeseen, kyräilyyn, tunteeseen siitä että ilman näitä kaikkia muita saisin niin paljon enemmän aikaan - yksin. Pahimmillaan sanomattomuus johtaa patoutumien aggressiiviseen purkamiseen.

***

Afrikkalainen sanomattomuus ei tarkoita sitä, että oltaisiin suomalaisia tuppisuita vaan puheita tulee ja paljon. Puhujaa vain sitoo sosiaalisten suhteiden verkko, jonka takia hän ei voi sanoa asioiden todellista kantaa.

Myytti suomalaisesta, joka aina sanoo suorat sanat, on tietysti liioiteltu. Ainakaan emme osaa pitää pitkiä puheita. Lisäksi olemme vielä niin tulosorientoituneita, että viimeistään toisen väittelykierroksen aikana ainakin minä olen vakuuttunut, että nyt tämä lässytys riittää ja eikun tekemään.

Kohteliaisuus on hienoimmillaan toisen huomioivaa sosiaalisuutta. Nyt vuoden Etiopiassa asumisen jälkeen näen suuren eron lapsissani, joita en mielestäni kasvattanut epäystävällisiksi ja epäsosiaalisiksi Suomessakaan. Mutta etiopialaisten äärimmäisen ystävällinen ja sydämellinen huomiointi on jättänyt heihinkin hienon jälkensä. Jokaisen vähänkin tutun tai tuntemattomankin kanssa vaihdetaan hyviä päiviä.

Huonoina päivinä käytäväntukkijat ja ajantuhlaajat ottavat päähän. Eikö niillä ole muuta tekemistä? Kukaan ei koskaan vastaa että EI kuulu hyvää, päätäni särkee ja vihaan olla täällä työpaikalla!

Työpaikallani tulehtuneita ihmissuhteita ja ahdistavaa työkulttuuria hoidetaan tiedustelemalla päivittäin kuulumisia mutta ongelmia ei tuoda yhteiseen keskusteluun. Kun jotain on todella pielessä, ei kuulumisiakaan kysellä.

***

Olen oppinut kurssilla, ettei Afrikassa ole myöskään homoutta, lesboutta eikä pappeja, joilla olisi hiv. Nyt muutamat hiv-positiiviset protestanttipastorit ovat alkaneet puhua itsestään mutta valtakirkko ei heitä tietenkään hyväksy.

Keniassa hyväksyttiin toissa viikolla seksuaalisen ahdistelun laki. Täydellinen siitä ei tullut: seksuaalinen häirintä ja raiskaus avioliitossa poistettiin lakialoitteesta ensimmäisenä. Ja mieskansanedustajat äänestivät lakiin pykälän, jonka mukaan nainen joutuu vankilaan, jos oikeudessa tulee todistetuksi, että hän valehtelee.

Raiskaus avioliitossa on käsitteellisesti mahdoton Afrikassa, kuten kenialainen kollega ironisesti sanoi. Jos seksuaalinen häirintä olisi hyväksytty lakiin, "yksikään mies ei pääsisi enää naimisiin", oli kenialainen kansanedustaja lausunut viitaten kotipaikkansa kosimiskäytäntöihin. Ja tämän lain mukaan Etelä-Afrikan johtajan vapauttava raiskausoikeudenkäynti voisi viedä häntä syyttäneen naisen vankilaan.

***

Ugandalainen kurssikaverini tuli tänne suoraan New Yorkin UNGASS-kokouksesta, jossa päätettiin seuraavista aidsin vastaisista toimenpiteistä. Ystäväni oli äärimmäisen pettynyt afrikkalaisiin johtajiin, jotka yhden livetessä hylkäsivät yhteiset tavoitteet ja sopimukset. Vain Namibia ja Etiopia olivat yrittäneet puhua yhteisten hoitotavoitteiden puolesta.

Ugandasta kuulin myös, että valtion ostamat miljoonat kondomit lojuvat edelleen varastossa, minne ne lokakuussa 2004 lukittiin. Yhdysvallat on rahoittanut viime vuosina voimakkaasti pidättyvyyskampanjoita. Nyt Ugandassa, jota on niin juhlittu Afrikan mallimaana hiv-tartuntojen laskussa, tartunnat ovat lähteneet taas nousuun.

Kirjoittaja työskentelee kehitysyhteistyötehtävissä Etiopiassa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.