Vieraskolumni

Kestävää kehitystä bisnestä tekemällä?

Milloin kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö on kestävää? Usein olen törmännyt näkemykseen, että ainakin etelän järjestöjen osalta kestävyys on sama asia kuin omarahoitteisuus.
Janne Sivonen
7.8.2004

Janne Sivonen Kun projektimaailman ehdoilla elävät pohjoisen järjestöt ryhtyvät yhteistyöhön etelän järjestöjen kanssa, tavoitteena on että jossain vaiheessa avun vastaanottaja jatkaa toimintaansa ilman ulkopuolista tukea.

Siksi ei olekaan ihme, että järjestöjen varainhankinta ammattimaistuu pohjoisen lisäksi myös etelässä. Paikallisille rikkaille ja kasvavalle keskiluokalle järjestetään varainkeruutapahtumia suuren maailman tyyliin illalliskonserteista hyväntekeväisyysgolfturnauksiin.

Gaaloja ja muuta suuren volyymin varainhankintaa tekevät etelässä lähinnä vakavaraiset järjestöt, joiden pääkonttori on pohjoisessa ja joiden paikalliset työntekijät ovat pääkaupungin koulutettua keskiluokkaa. Entäs köyhien itsensä perustamat järjestöt slummeissa ja maaseudulla? Ne eivät voi turvautua lahjoitus- tai jäsenmaksutuloihin, sillä ne toimivat alueilla, joilla ihmisillä ei ole rahaa hyväntekeväisyyteen. Ruohonjuuritason järjestöillä ei ole myöskään paikallisen eliitin rahastamiseen tarvittavia kontakteja, osaamista ja pääomaa.

Kun köyhiltä ei voi saada rahaa lahjaksi, monet järjestöt ovat ryhtyneet hankkimaan tuloja perustamalla erilaisia pienbisneksiä. Sambiassa järjestöt hankkivat rahaa muun muassa pyörittämällä yhden pakettiauton bussifirmaa, vierasmajaa, valokopiopalvelua ja myymällä kaikkea mahdollista puutöistä pyörätuoleihin.

Kestävyydestä (lue omarahoitteisuudesta) innostuneet avunantajat ovat yleensä tukeneet innokkaasti ruohonjuuritason järjestöjen bisneksiä. Hyvä niin, sillä ulkopuolisella rahalla toimivat järjestöt joutuvat elämään ainaisessa epävarmuudessa.

***

Yritystoiminta ei ole kuitenkaan kaikkialla toimiva patenttiratkaisu järjestöjen omavaraisuusongelmiin. Sambiassa on paljon järjestöjä, jotka ovat lopettaneet varsinaisen toimintansa kokonaan jatkaakseen bisneksiään, joilla kerätään rahaa vain työntekijöiden palkkoihin. Jos hyvin toimineesta järjestöstä tulee ulkopuolisen rahoituksen loppuessa juuri ja juuri hengissä pysyvä pikkufirma, on selvää että jotain on mennyt pieleen.

Kyse ei ole siitä, että nämä järjestöt olisivat luonnostaan korruptoituneita. Jos rahoitus on saatava yritystoiminnalla, niin toki siihen on keskityttävä tosissaan