Vieraskolumni

Kestävä kehitys mahdotonta globalisaation ehdoilla

Intialainen asiantuntija-aktivisti kirjoittaa Johannesburgin huippukokouksen aattona: Kestävä kehitys mahdotonta globalisaation ehdoilla.
Vandana Shiva
18.8.2002

DELHI -- Kestävän kehityksen huippukokouksesta on tulossa "sivilisaatioiden yhteentörmäys". Vastakkain ovat ne, jotka tahtovat omistaa ja alistaa maapallon, ja ne, joille on tärkeätä suojella planeettamme rikkauksia ja turvata niiden riittävyys kaikille sen asukkaille nyt ja tulevaisuudessa. Kokous alkaa Etelä-Afrikan Johannesburgissa 26. elokuuta.

Johannesburgin kokouksesta käytetään myös luonnehdintaa Rio+10, sillä sen on määrä jatkaa työtä, joka alkoi Rio de Janeiron ympäristökokouksessa 1992. Koko prosessin perusta laskettiin kuitenkin jo Tukholman konferenssissa 1972, jolloin valtiot ensi kerran kiinnittivät huomiota teollistumisen ja talouskasvun ympäristövaikutuksiin.

Tukholman kokouksen seurauksena alettiin perustaa ympäristöministeriöitä ja -virastoja sekä säätää asiaa koskevia lakeja. Pari vuosikymmentä kului kansallisen ympäristönsuojelun kehittelyssä.

Vuoteen 1990 tultaessa oli kuitenkin käynyt selväksi, että vaikka ympäristöongelmien aiheuttajat sijaitsevat yleensä jonkin valtion rajojen sisäpuolella, niiden vaikutukset kantautuvat rajojen yli. Siksi Riossa keskityttiin luomaan luonteeltaan kansainvälistä toisen sukupolven ympäristölainsäädäntöä. Syntyivät sopimukset luonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksesta.

Vanhan Gatt-sopimuksen seuraajaksi perustettu Maailman kauppajärjestö WTO laati kuitenkin oman kansainvälisen asialistansa, joka käveli Rion sopimusten yli. Maailman suurin hiilidioksidin tuottaja ja geenimuuntelun harjoittaja, Yhdysvallat, on kieltäytynyt hyväksymästä Rion sopimusten pohjalta laadittuja bioturvallisuussopimusta ja Kioton ilmastosopimusta.

Toisaalta Yhdysvallat niskuroi tarpeen tullen myös WTO:n sääntöjä vastaan. Se on käyttänyt WTO:ta välineenä, jonka painostuksella esimerkiksi Intia on pakotettu poistamaan tuonnin rajoitukset. Samaan aikaan USA on vastoin WTO:n periaatteita kasvattanut huikeasti omaa maataloustukeaan.

Henkisen omaisuuden patentointia koskevassa kiistassa Yhdysvallat on torjunut kehitysmaiden vaatimukset elävien organismien patentoinnin ja biopiratismin kieltämisestä.

Pyrkimyksenä on nyt käyttää kestävän kehityksen huippukokousta WTO-asialistan läpiajamiseen, koska se ei ole onnistunut itse WTO:ssa. Se merkitsisi jättiläismäistä taka-askelta niin kansalaisten oikeuksien, hallitusten velvollisuuksien kuin yritysten vastuullisuudenkin suhteen.

Kehitys on kaunis sana, joka aina 1900-luvun puoliväliin asti tarkoitti sisältäpäin alkavaa evoluutiota. Sittemmin kehitys muuttui ideologiaksi, mikä aiheutti länsimaisten arvostusten, mallien ja ennakkoluulojen globalisoitumisen. Kehityksestä tuli ulkoa ohjattua. Monimuotoisuuden vaalimisen sijasta kehitys alkoi luoda samanlaisuutta.

Ytimenä on markkinakeskeinen ajattelu. Siinä kasvua kuvaavista luvuista on ulkoistettu ympäristölle aiheutuneet kustannukset samoin kuin ihmisten oikeudet ja tarpeet.

Universaali oikeus markkinakeskeiseen kehitykseen on ekologisesti mahdoton ja kestämätön ajatus. Se merkitsisi viime kädessä oikeutta tuhoon, sillä teollistuneen maailman vauraus perustuu luonnonvarojen käyttöön, joka on henkeä kohden laskettuna 5-20 kertaa suurempaa kuin kehitysmaissa.

Vastakkainen malli, ihmis- ja luontokeskeinen kehitys, puolestaan perustuu ekologiaan ja tasa-arvoon. Sellainen "kestävä kehitys" pitäisi omaksua niin eteläisellä kuin pohjoisellakin pallonpuoliskolla.

Markkinakeskeinen kehitys edellyttää maailmanlaajuista apartheidia pohjoisen ja etelän sekä rikkaiden ja köyhien välillä. Ihmiskeskeinen kehitys taas tekee mahdolliseksi yhtäältä ympäristön ja kehityksen ja toisaalta pohjoisen ja etelän nivoutumisen yhteen. Tämän asialistan toteuttaminen jäi Riossa kesken, joten maailmanyhteisön on otettava se uudelleen esille. Vain siten turvataan planeettamme ja sen asukkaiden pelastuminen.

Valitettavasti meneillään on epätoivoinen yritys pyyhkiä muistista Rion sitoumukset.

Nyt väitetään, että ympäristö ja kehitys ovat toisilleen vastakkaisia asioita. Teollisuus ja liikemaailma vakuuttivat samaa Tukholman kokouksen alla yli 30 vuotta sitten. Ne joutuivat kuitenkin pian myöntämään, että lainsäädäntö ja hallinto, jotka ovat hyväksi ympäristölle, edistävät myös ihmisten kehitystä. Vastaavasti tajuttiin, että ympäristöä tuhoavat ja saastuttavat järjestelmät vaarantavat myös ihmisten terveyden ja elannon.

Luonnonvarojen riisto ja tuhoaminen ovat köyhyyden suurimmat aiheuttajat. Siksi paras keino köyhyyden poistamiseksi kolmannesta maailmasta on taata ihmisille oikeudet maahan, veteen ja luonnon monimuotoisuuteen. Luonnonvarat ja ympäristö on kuitenkin tarkoituksella jätetty pois Johannesburgin asialistan köyhyysyhtälöstä. Rion asialista korvataan WTO:n Dohan kokouksessa sanellulla asialistalla.

Lopputuloksena on perverssi yhtälö: köyhyyden poistaminen = talouden globalisaatio = WTO:n säännöt = luonnonvarat yritysten hallinnassa.

Johannesburgiin ollaan salakuljettamassa malli, jonka mukaan luonnonvarojen ja peruspalveluiden yksityistäminen merkitsee "köyhyyden kitkemistä". Tosiasiassa köyhiltä viedään maat muuttamalla maatalous yritystoiminnaksi, vesi yksityistämällä vesihuolto ja siemenet sekä lajirunsaus patentoimalla kasvit. Ihmiset jäävät tyhjän päälle, joten "köyhyyden kitkeminen" tarkoittaakin sitä, että köyhät kitketään pois yhteiskunnasta ja taloudesta.

Globalisaatio on luonut tämän ristiriidan jokaisen yhteiskunnan sisälle. WTO:n säännöt ja Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmat tekevät maasta, vedestä ja luonnon monimuotoisuudesta yritysten monopoleja, joita hyödynnetään voittojen tavoittelussa.

Valtaapitävät ovat tähän mennessä osoittaneet erinomaisuutensa raiskaamalla maapallon ja surmaamalla miljoonia viattomia ihmisiä sodissa ja nälänhädissä. Pystyykö lajimme koskaan kehittämään riittävästi myötätuntoa ja viisautta planeettamme ja sen asukkaiden suojelemiseksi?

(Inter Press Service)

* Vandana Shiva on tutkija, kirjailija ja aktivisti, joka on perehtynyt naisten asemaan ja ympäristökysymyksiin. Hän sai 1993 vaihtoehtonobeliksi kutsutun Right Livelihood -palkinnon.

Lisätietoa YK:n Johannesburg kokouksesta Kepan WSSD-sivulla