Vieraskolumni

Kestääkö Nepalin demokratia?

Päivi Ahonen
21.1.2002

KATHMANDU -- Nepalin nuori demokratia on viimeisten viikkojen aikana pidätellyt henkeään. Väkivaltaiseksi muuttunut, maaseudun köyhien parissa alkanut maolainen ääriliike sai aikaan poikkeustilan marraskuun lopulla, kun neuvottelut hallituksen ja maolaisten välillä katkesivat. Viiden kuukauden rauhanajan jälkeen maolaiset aloittivat uudelleen hyökkäykset virkavaltaa ja siviilejä vastaan. Kun ensimmäinen armeijan sotilas kuoli hyökkäyksissä, hallitus vastasi julistamalla kolmen kuukauden poikkeustilan.

Nepalilaiset ovat suhtautuneet poikkeustilaan rauhallisesti. Useiden mielesta se tuo lisää turvallisuutta, ainakin pääkaupunkiin Kathmanduun. Lehdet alkoivat jo ennen poikkeustilaa spekuloida Intian mahdollisesta väliintulosta. Nepal sentään ratkaisi toistaiseksi ongelmansa itse, ilman naapurimaiden tukea .

***
Yritin valmentautua, niin kuin kaikki kehitysyhteistyöhön lähtevät, lukemalla maan historiaa ja ajankohtaista yhteiskunnallista kirjallisuutta. Uutiset Nepalista eivät lähtöön valmistautuessa olleet kovin rohkaisevia. Kuningashuoneen kesäkuinen murhenäytelmä, jossa kruununprinssi surmasi isänsä, äitinsä, kuningashuoneen kaksi muuta jäsentä ja lopulta itsensä tuli kaikkien maailman uutisia seuraavien tietoon.

Kun kyselen asiasta nepalilaisilta ystäviltä, poikkeustilan juuri alkaessa, saan selville, että ihmiset eivät vieläkään usko viralliseen selitykseen, jonka mukaan kyseessä olisi ollut perheen sisäinen välien selvittely. Dramaattisilla tapahtumilla täytyy olla yhteys maan poliittiseen arkeen. Mutta millainen yhteys? Sen selvittänee historian kirjoitus vuosikymmenien kuluttua.

Poikkeustila on antanut hallitukselle ja armeijalle lisää valtaa ja kaventanut jossain määrin kansalaisten oikeuksia. Myöhäisten iltojen tarkastukset kaduilla ovat kathmandulaisille rutiinia. Aseistetujen poliisien ja sotilaiden vartioidessa autoissa istuvilta tutkitaan laukut ja tarkistetaan henkilöllisyys. Maolaisia on kuollut poikkeustilan aikana lähes tuhat, pidätettyjä on arviolta 8 000 ja antautuneita lähes 9 000. Armeijan ja poliisien riveissä kuolleiden määrät ovat jo laskettavissa sadoissa. Tarkkoja lukuja ei tiedetä poikkeustilan sensuurisäädösten vuoksi.

Nepal on ennen maolaisten "terroria" ollut ylpeä poliittisesta vakaudestaan ja demokraattisesta edistyksellisyydestään alueen muihin maihin verrattuna. Naapurimaan Kiinan yksipuoluejarjestelmä loukkaa monin tavoin ihmisoikeuksia, minkä seurauksena muun muassa Tiibetistä saapuu Nepaliin jatkuvasti poliittisia pakolaisia. Eteläiset naapurit Intia ja Pakistan ovat taas maiden välisen kiristyneen tilanteen vuoksi turvallisuusriski alueen muille maille.

***
Mistä sitten maolaisuus on saanut alkunsa? Nimen perusteella liikkeellä on kommunistiset ja sosialistiset juuret. Usein mainitaan, että liike on saanut virikkeitä perulaiselta, myöskin väkivaltaan taipuvaiselta, Loistava polku -liikkeeltä. Yli kymmenen vuotta Nepalissa asunut suomalainen kertoo, että maolaisuuden syntyyn on vaikuttanut tavallisten nepalilaisten tyytymättömyys hitaaseen kehitykseen ja muutokseen. Uudistuksista puhutaan, mutta mitään ei tapahtu. Köyhyys on edelleen enemmistön arkipäivää. Samanaikaisesti ihmiset voivat lukea lehdistä lukuisia tarinoita korruptoituneista virkamiehistä ja päättäjistä.

Kun nepalilaiselta maaseudun asukkaalta kysyy, mitä on demokratia, vastaus saattaa olla, että demokratia on sitä, että riisin tai sokerin hinta laskee. Nepal on maailman ainoa perustuslain mukaan hindulainen kuningaskunta. Hindulaisuudelle ominaiset tiukat kasteihin perustuvat luokkajaot, ovat voineet myös osaltaan vaikuttaa siihen, että demokratian oppeihin perehtyneet, alempiin kasteihin kuuluvat nepalilaiset ovat kokeneet maolais-sosialistisen yhteiskuntafilosofian mahdollisuutena vapautua vuosisataisesta kastiperinteestä.

Maolaisuutta kannattavia ihmisiä on maaseudulla runsaasti. Erään nepalilaisen arvion mukaan myös kathmandulaisista lähes puolet tukee hiljaisesti maolaisia. Kathmandun ydinkeskustassa, ikivanhojen hindutemppeleiden tuntumassa sijaitsevan hyvän ystäväni perheen pitämän teehuoneen seiniä koristavat Marxin ja Engelsin kuvat. Kun kysymme kuvista, saamme hieman välttelevän vastauksen. Isä on kiinnostunut politiikasta.

Maolaisen liikkeen johtajat ovat, joidenkin tarkkailijoiden mukaan, lahjakkaita, vieraita kieliä puhuvia, koulutettuja ja hyvin asioihin perehtyneitä poliitikkoja. Liikkeen synnyttyä noin seitsemän vuotta sitten nepalilaiset olivat oikeutetusti innostuneita siitä, että opposition toiminta maassa oli mahdollista ja sallittua.

Liike on sittemmin jakautunut erilaisiin ryhmittymiin. Selvin näkemysero koskee väkivallan käyttöä. Pelottavaa on, että suuret työttömien joukot, erityisesti 14-18-vuotiaat nuoret, liittyvät väkivaltaa kannattavaan siipeen ja kokevat pystyvänsä vaikuttamaan vain aseiden ja väkivallan avulla.

***
Maolaisten väkivallan seurauksena kymmenisen vuotta sitten saavutettu Nepalin monipuoluedemokratia on saanut kiusallisen kolhun. Maan pääelinkeino turismi on romahtanut. Nepalilaiset itse ovat joutuneet kahden tulen väliin, erityisesti maaseudulla. Jo ennen poikkeustilaa ihmiset maaseudulla olivat pakotettuja joko liittymään maolaisiin tai kannattamaan armeijaa ja poliisia saadakseen jommalta kummalta osapuolelta suojelusta. Joillakin alueilla väestö on jakautunut täysin kahtia, ja alueilla eletään lähes sisällisodan kaltaisessa tilassa.

Provinssikaupungeissa maolaiset ryöstävät pankkeja ja valtion virastoja, joillakin alueilla myös kehitysprojektien toimistoja. Aseet on ryöstetty poliisilta ja armeijalta. Maaseudun ihmiset ovat peloissaan, kertovat kaupunkiin poikkeustilan vuoksi muuttaneet ulkomaalaiset. Maolaiset ovat esittäneet rahavaatimuksia valtion virkamiehille ja joskus myös ulkomaalaisille kehitystyöntekijöille. Jos kuukauden palkkaa vastaavaa summaa ei luovuteta, edessä saattaa olla viran menetys tai paikkakunnalta muutto.

Yhdeksänkymmentäluvun alussa syntynyt monipuoluedomokratia lisäsi kansalaisten poliittisia oikeuksia mutta käytännössä Nepalin maaseudun asukkaiden elämä ei ole paljoa muuttunut siitä, mitä se on ollut satojen vuosien ajan. Maaseudun asukkaat tekevät edelleen pitkän työpäivän hankkiakseen riisiaterian valmistamiseen tarvittavat polttopuut ja veden. Useiden arvioiden mukaan vain noin 25 prosenttia maan resursseista kulkeutuu Kathmandun laakson ulkopuolelle. Pääkaupunki saa maan kansantulosta ja kehtitysyhteistyövaroista leijonan osan. "Kathmandu on saari köyhyyden meressä", kuvaili kahtiajakoa Maailmanpankin japanilainen Etelä-Aasian maiden varapresidentti Meiko Nishimizu lehtihaastatteluussa, kun hän vieraili Nepalissa viime marraskuussa.

***
Väkivallan jatkuessa hallitus on vaikeassa tilanteessa. Nepal selviytyi Etelä-Aasian maiden huippukokouksesta tammikuun alussa kunnialla. Suurten naapureiden suuret ongelmat veivät niin kansainvälisen kuin paikallisen lehdistön huomion.

Seitsemän Etelä-Aasian maan johtajan läsnäolo Nepalissa jopa hieman lisäsi poliittista vakautta. Kathmandu sai uuden siisitityn ja ehostetun ulkoasun kokouksen kunniaksi, ja päättäjät unohtivat hetkeksi oman maansa maaseudun ongelmat. Kokouksen järjestämiseen käytetyt kulut ja lisääntyneet turvallisuusongelmat ovat kuitenkin köyhdyttäneet valtion kassaa. Budjettivajeen täyttämisestä on jo keskustelu meneillään.

Kun arvovaltaiset vieraat olivat lähteneet, sisäpoliittisten ongelmien ratkaisuyritykset jatkuivat. Viime päivien uutisissa on paljastettu, että poliitikot keskustelevat nyt hallinnon hajauttamisesta ja vallan siirtämisestä paikallistasolle. Maaseutu tarvitseekin kipeästi lisävoimavaroja ja paikallishallinto poliittista päätösvaltaa. Lainsäätäjiltä odotetaan päätöksiä, jotka myös rauhoittaisivat väkivaltaa lietsovia maolaisia.

Paikallishallinnon uudistaminen on selkeä suunta kohti demokratian lisäämistä. Jos uudistuksilla pyritään vielä parantamaan maaseudun asukkaiden terveys- ja kouluoloja sekä lisäämään aluehallinnon valtaa ratkaista oman alueensa ongelmia, reformit voivat olla myös tie ulos väkivallasta.