Vieraskolumni

Kestääkö ilmastoinnostus Balin jälkeenkin?

Tällä hetkellä ilmastonmuutokselle ja Balin ilmastokokoukselle riittää mediahuomiota. Mielenkiintoista on kuitenkin se, mitä tapahtuu kokouksen jälkeen.
Henri Myrttinen
3.12.2007

Henri Myrttinen NUSA DUA -- Balilla alkoi tänään YK:n ilmastokokous, jonne odotetaan lähes 10 000 virkanaista ja -miestä, asiantuntijaa, kansalaisaktivistia, lobbaria, journalistia ja lukuisia muita osallistujia.

Kokous, jonka virallinen nimi on hieman hankala UNFCCC COP-13 (United Nations Framework Convention on Climate Change Conference of Parties 13), on ehkä puhutuin ympäristökokous sitten Rion huippukokouksen 1990-luvun alussa. Mistä täällä on kysymys?

Viimeisen vuoden, parin aikana ilmastonmuutos on jälleen vahvasti noussut kansainväliseksi puheenaiheeksi, ja Balin konferenssia pidetään tärkeänä välietappina matkalla uuteen sopimukseen, kun nykyinen kovaonninen Kioton sopimus umpeutuu vuonna 2012.

Balilla ei kuitenkaan ole tarkoitus päättää mistään uudesta sopimuksesta ja jos ilmastonmuutos ei juuri nyt olisi mediassa niin keskeinen aihe, olisi Balin kokous sujunut todennäköisesti yhtä huomaamattomasti kuin edelliset 12 UNFCCC COP-kokousta.

Median kiinnostusta tapahtumaan lisää tietenkin se, että paikalle saapuu Al Gore, joka saa lähipäivinä Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä YK:n ilmastonmuutoksen asiantuntijapaneelin kanssa. Toinen mediatähti on Australian uusi pääministeri Kevin Rudd, joka on luvannut allekirjoittaa Kioton sopimuksen.

Pahan pojan roolissa on jälleen kerran George W. Bush, joka vastustaa edelleen Kioton sopimusta. Australian uuden hallituksen päätös allekirjoittaa sopimus tarkoittaa käytännössä sitä, että Yhdysvallat vastustaa ainoana avoimesti Kioton sopimusta.

Monet muut maat, mukaan lukien EU, Venäjä ja monet keskeiset kehitysmaat, ovat kuitenkin usein piiloutuneet Yhdysvaltain vastustuksen taakse, hidastaen samalla uuden sopimuksen neuvotteluiden etenemistä.

***

Suuret kehitysmaat kuten Brasilia, Intia, Indonesia ja Kiina nousevat todennäköisesti keskeiseen rooliin Balilla. Kiinasta on tulossa kovaa vauhtia maailman suurin kasvihuonekaasujen tuottaja ja Intian energiankulutus nousee myös huimaa vauhtia. Brasilialle, Indonesialle ja Malesialle taas biopolttoainekysymys on keskeinen, ja aiheesta onkin odotettavissa kiivaita keskusteluja puolesta ja vastaan.

Monet tukevat biopolttoaineita "vihreänä" vaihtoehtona fossiilisille polttoaineille, toiset taas ovat huolestuneita siitä, että biopolttoaineet lisäävät kasvihuonepäästöjä, koska sademetsiä kaadetaan palmuöljyplantaasien alta. Totuus löytynee jostain välimaastosta.

Nähtäväksi jää, kuinka pitkäjänteistä tämänhetkinen maailmalaajuinen kiinnostus ilmastonmuutosta kohtaan lopulta on.

Ympäristöaiheet nousivat edellisen kerran 1970-luvulla pinnalle länsimaiden energiakriisin ja YK:n Tukholman ympäristökokouksen vuoksi, jonka jälkeen ne unohtuivat, kunnes nousivat jälleen pinnalle 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Tshernobylin reaktorionnettomuuden, kasvihuoneilmiön, otsonikadon ja Rion kokouksen myötä. Tämän jälkeen ympäristöaiheet katosivat kansainvälisen politiikan agendalta, kunnes ne nyt noin 15 vuoden tauon jälkeen ovat taas pinnalla.

Balin kokouksen aikana tullaan puhumaan paljon ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista, mutta varsinaista kokousta tärkeämpi kysymys on se, mitä tapahtuu kokouksen jälkeen? Riittääkö poliittista tahtoa vähentämään energiankulutusta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla?

Entä riittääkö ihmisten kiinnostus ja tahto tehdä niin myös henkilökohtaisella tasolla?

Kirjoittaja on Kepan entinen Indonesian-yhteystoimitsija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta