Vieraskolumni

Keinotekoinen donoritalous

Nicaraguan vientitulot uhkaavat kulua kokonaan öljylaskuun. Ongelman ratkaisuun on kaksi vaihtoehtoa: joko on saatava lisää vientituloja tai vähennettävä öljynkulutusta. Molemmat vaikuttavat mahdottomilta tehtäviltä.
Marko Lehto
16.5.2005

Marko Lehto

Venezuelan öljyministerin mukaan Kiinan raakaöljyn tarve kasvaa niin kovaa vauhtia, että se aiheuttaa paineita nostaa öljyn tynnyrihintaa. Nicaragualle tämä tarkoittaa sitä, että kaikki maan vientitulot menevät tulevaisuudessa suoraan Venezuelan öljylaskun maksamiseen.

Nicaragua käyttää tällä hetkellä lähes 80 prosenttia vientituloistaan maksaakseen Venezuelan öljylaskun, ja jäljelle jäävä 20 prosenttia menee valtion velkojen maksuun.

Jos tulevaisuudessa kaikki maan vientitulot menevät suoraan öljylaskun maksamiseen, niin millä rahalla sitten tuodaan muita tuotteita, maksetaan valtion velat ja katetaan budjettialijäämä?

Nicaraguan tapauksessa tämä matemaattinen ongelma ratkaistaan lisälainalla, ulkomaisten avunantajien, donorien, rahoituksella ja ulkomailla työskentelevien sukulaisten lähettämällä tuella.

Hallituksella kaksi vaihtoehtoa ratkaista ongelma: joko on saatava lisää vientituloja tai vähennettävä öljynkulutusta. Molemmat ratkaisumallit tuntuvat tämänhetkiselle hallitukselle mahdottomuuksilta.

***

Jotta vientituloja saataisiin lisää, olisi tuotettava jotain. Nicaragua vie maataloustuotteita, eikä hallituksella ole kokonaisvaltaista strategiaa tämän sektorin kehittämiseksi. Tuottajien mielestä vientilukuihin vaikuttavat enemmän vuotuiset sademäärät kuin hallituksen politiikka.

Öljyn kulutuksen vähentämiseksi olisi vähennettävä myös bensankulutusta. Tämä on vaikea tehtävä, sillä nelivetoauton omistamien on taloudellisesti aktiivisten kansalaisten prioriteetti. Nelivetoauton omaksi saaminenkin on helppoa. Pankit antavat niiden ostoon nopeasti lainaa mukavalla korolla ja auton saa kaupasta omaksi, ilman käsirahaa.

Pankkilaitos on viiden perheen hallusta, ja samat perheet pyörittävät autobisnestä. Nicaraguassa onkin YK:n tilastojen mukaan maailman parhaat autot suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja bensa-asemien tiheys on maailman huippuluokkaa.

Kansaedustajatkin pitävät nelivetoautoista ja ovat laatineet lain, jonka mukaan heillä on oikeus yhteen verovapaaseen autoon vuodessa. Koska kansanedustajat käyttävät mielellään tätä etuutta hyväkseen ja ostavat vuosittain uuden auton, tarvitsevat he rutkasti polttoainetta. Bensan saatavuuden kansanedustajat ovat taanneet säätämällä itselleen etuuden ilmaisiin bensakuponkeihin, joita he saavat kuukausittain. Näin he varmistavat, ettei öljyn maailmanmarkkinahinnan nousulla ole vaikutusta heidän kukkarolleen.

Jos kupongit eivät riitä kuukauden bensojen maksamiseen, voi kansanedustaja aina tankata autonsa käyttämällä ylimääräistä "projektirahaa". Tämän projektirahan tarkoituksena on auttaa kansanedustajia tukemaan tärkeinä pitämiään aloitteita kotipaikkakunnillaan. Ohjelmien edistymistä on välillä tärkeä käydä seuraamassa ja siihen tarvitaan polttoainetta. Toisaalta projektirahojen käyttöä ei seurata, eikä kansanedustajat ole tilivelvollisia kertomaan, mitä projekteja ovat rahoittaneet.

Energiaakin pitäisi säästää. Sen kulutuksen vähentäminen kuitenkin vähentää hallituksen mukaan tuotantoa, eikä sitten ole vientituloja, joilla maksaa öljylaskut. Toisaalta energiaa voisi tuottaa uusiutuvista luonnonvaroista, joita Nicaraguasta löytyy. Tulivuoria voisi hyödyntää energian tuotannossa ja tuulivoimaa ja patojakin on suunniteltu.

Hallitus on esittänyt energiastrategian, mutta eduskunta ei ole sitä hyväksynyt, koska se vaatii hallitukselta ex-presidentti Alemanin vapauttamista kotiarestista vastapalvelukseksi lakialoitteiden hyväksymisestä. Tätä diiliä on kansalaisten ollut vaikea ymmärtää, ja sillä aikaa kun poliitikot kinastelevat uudesta strategiasta ja siihen liitetyistä kytkykaupoista, tuottaa Wärtsilän dieselvoimala energiaa pääkaupunkilaisille ylikierroksilla ja kovaan hintaan.

***

Kuinka kestävällä pohjalla on kansantalous, jonka tulot riittävät vain öljylaskun maksamiseen?

Tuottavuudesta olisi tehtävä prioriteetti ja maataloustuottajien mielestä siihen tarvitaan valtion pankki, joka rahoittaa tuotantoa, tämän hetkisten liikepankkien keskittyessä kulutusluottoihin. Koko ongelmaa sekään ei tietenkään ratkaisisi. Maahan tarvittaisiinkin hätätilahallitus, joka pystyisi luomaan pitkän ja lyhyenaikavälin strategian, joka takaisi tuotannon kasvun.

Strategiaa odotellessa nicaragualaiset elävät ulkomailla työskentelevien sukulaisten lähettämän avun varassa. Valtio velkaantuu ja jatkaa olemassaoloaan kansainvälisen avun varassa.


Kirjoittaja työskentelee Nicaraguassa suomalaisessa kehitysyhteistyöohjelmassa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.