Vieraskolumni

Kehitystä yritystoiminnalla

Yrittäjyydestä on tullut kehityspolitiikan iskusana.
Matti Ylönen
7.12.2010

Kauppa- ja kehitysministeri Väyrysen politiikan kulmakiviä on ollut yksityissektorin tukeminen. Myös Maailmanpankki on siirtynyt Eurodad-järjestön tuoreen raportin mukaan lainoittamaan yhä enemmän yrityksiä valtioiden sijaan.

Taustalla on ajatus siitä, että yksityinen sektori luo kasvua. Parhaimmillaan näin onkin. Edellytyksenä ovat kuitenkin muun muassa oikeudenmukainen kauppapolitiikka, toimiva verotusjärjestelmä ja valtio, jolla on resursseja panostaa esimerkiksi koulutukseen.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että suorat investoinnit voivat olla jopa haitallisia, jos nämä reunaehdot eivät ole kunnossa. Hyvin monissa tapauksissa ne eivät ole.

***

Visa Tuominen ja muut Eurodadin raportin kirjoittajat huomasivat, että Maailmanpankin yksityisen sektorin lainoittaja International Finance Corporation on suunnannut suurimman osan lainoistaan kansainvälisille suuryrityksille, joista monet vaihtavat sijaintimaataan heinäsirkkojen tavoin.

Tekniikan ja osaamisen siirtyminen paikallisille ihmisille ja yrityksille jää usein vähäiseksi. Näin ei luoda kehitystä.

Kolikon toinen puoli on, miten kehitysmaiden valtiot pystyvät hyötymään yritystoiminnasta. Jos valtio ei saa omaa osaansa esimerkiksi kaivostoiminnan tuotoista, on vaarana että yritysten lopettaessa perinnöksi jäävät lähinnä ympäristöongelmat. Rikkaissa maissa kaivos- ja etenkin öljyalaa verotetaan usein tuntuvasti ilman, että liiketoiminta kärsii.

Veronkeruu ei onnistu, jos hallinnossa ei ole sen vaatimia resursseja ja osaamista. African Economic Outlook -julkaisun mukaan vain kaksi prosenttia Afrikkaan annetusta teknisestä avusta on mennyt verojärjestelmien kehittämiseen. Verohallinnon kehittämiseen laitetut apueurot maksaisivat itsensä helposti takaisin.

***

Kehitysmaiden tulopohjaa tulisi vahvistaa myös kansainvälisellä työllä. Yrityksiä tulee vaatia raportoimaan maittain tulonsa, menonsa, työntekijämääränsä ja muut keskeiset tiedot. Näin sekä verottajat että kansalaiset voisivat seurata paremmin suuryritysten toimintaa.

Tätä kansalaisjärjestöistä lähtenyttä aloitetta kutsutaan maakohtaiseksi kirjanpidoksi, ja se on noussut viimeisen kahden vuoden aikana monien keskeisten kehitysjärjestöjen avainvaatimukseksi.

Positiivista on, että työ kantaa hedelmää: Yhdysvallat on tänä vuonna velvoittanut korruption vastaisen työn nimissä öljy- ja kaivosalan yrityksiä raportoimaan maksamansa verot ja palkkiot maakohtaisesti. Euroopan unionin komissio on käynnistänyt tänä syksynä kuulemiskierroksen maakohtaisesta kirjanpidosta.

Toivottavasti myös Suomen ensi vuonna valittava hallitus sitoutuu lujasti yritysten läpinäkyvyyden parantamiseen. Avoimuus hyödyttäisi kehitysmaiden lisäksi myös Suomea.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka seuraa kehitysrahoitusta ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.