Vieraskolumni

Kehitysmaatiedon ABC

Onko erikoisasiantuntijoiden maailmassa enää ketään, joka selittäisi selvällä suomen kielellä, miksi jotkut maat ovat köyhiä?
Kaisu Tuominen
18.8.2002

SANTO DOMINGO -- Nuoret miehet hengailevat kadun kulmissa sen sijaan, että korjaisivat kuoppaisia teitä. Ihmiset nauravat ja tanssivat, vaikkei toimeentulosta ole tietoa. Liikenne nostattaa hiukset pystyyn, eikä koko touhussa tunnu olevaan mitään järkeä. Lapsuudenystäväni on ensimmäistä kertaa matkalla Euroopan ulkopuolella.

Eräänä iltana keskustelu kääntyy siihen, miksi eri maat ovat kehitysmaita. Suomi nousi suosta kuokan avulla maailman kännykkätiheimmäksi maaksi. Miksei sama ole onnistunut täällä? Pitääkö Suomen kantaa vastuuta sellaisten maiden kohtalosta, joiden poliitikot keskittyvät ainoastaan siirtämään mahdollisimman suuria summia omille pankkitileilleen? Paasaaminen velkataakasta on turhaa ? kyllä Suomikin maksoi sotakorvauksena. Mikä vastuu suomalaisilla on, jos näiden maiden rikkaita ei kiinnosta itse auttaa omaa kansaansa.

Suomalaisille tulee kehitysyhteistyöstä mieleen kaivojen rakentaminen, lasten rokottaminen ja nälkäpäivän keräys. Taustalla on kuva nälkäisistä afrikkalaisista lapsista. Näistä mielikuvista on kaukana pohdinta nykytilanteen syistä.

Kehityspolitiikasta on tullut erikoistumisen ala. Keskustelua käydään tripseistä, anti-dumpingista, geenimuuntelusta ja globalisaation vaikutuksista. Tähän keskusteluun osallistuminen vaatii aikamoista perehtyneisyyttä. Kepan yhteistyötaho Karibialla päätti keskittyä kehityspoliittisessa työssään intellektuaaliseen keskusteluun. Mieheni sai kutsun harvojen ja valittujen joukkoon, jonka on tarkoitus pitää yllä niin sanotun kansalaisyhteiskunnan keskustelua ajankohtaisista kauppapoliittisista teemoista. Pienviljelijät maalla eivät ymmärrä sopimusten hienouksia. He eivät puhu samaa kieltä asiantuntijoiden kanssa, eivätkä intellektuellit jaksa rankkoja reissuja kuumalle ja pölyiselle maaseudulle. Pois jätettiin myös mölyisät Maailman kauppajärjestöä ja Amerikan mantereen vapaakauppasopimusta vastustavat tahot.

***

Tuhahtelin tälle käytännölle, mutta keskustelut ystäväni kanssa saivat miettimään, miten pieni piiri Suomessa pyörii kehitysmaakysymysten parissa.

Kepasta halutaan nyt luoda asiantuntijaorganisaatiota. Asiantuntemuksen ajatellaan lisäävän uskottavuutta. Sitä kautta voidaan paremmin vaikuttaa päättäjiin ja virkamiehiin sekä saada mediajulkisuutta.

Kaiken erikoistumisen myötä ei kuitenkaan saisi unohtaa peruskysymyksiä. Suomen turuilla ja toreilla, kouluissa ja työpaikoilla tarvitaan edelleen valtavasti keskustelua siitä, miksi eri maat ovat kehitysmaita.

Onko kehitysapu ratkaisu? Millaisia sisäisiä syitä on maiden ongelmiin? Yleispäteviä vastauksia ei ole, ja siksi keskustelussa tarvitaan eri maiden ja alojen ihmisiä jakamaan mietteitään ja kokemuksiaan. Vain tätä taustaa vasten voi keskustella esimerkiksi siitä, miksi vapaakauppa ei rikastuta maailman köyhimpiä.