Vieraskolumni

Kehityksen välittäjät

Kaisu Tuominen
7.10.2002

Ranskalaisten yhteiskuntatieteilijöiden johtama tutkijaryhmä on tuottanut mielenkiintoisen tutkimuksen kehityksen välittäjistä Länsi-Afrikassa. Kehityksen välittäjillä he tarkoittavat henkilöitä ja tahoja, joilla on keskeinen rooli kehitysapuvarojen houkuttelemisessa afrikkalaisiin kyliin.

Välittäjyys on yhteiskunnallinen ilmiö, jota tapahtuu eri aloilla sukulaisuudesta ja uskonnosta talouteen ja politiikkaan. Monen siirtomaavallan epäsuora hallinto perustui kyläpäällikköihin välittävänä tahona. Nykyisin ilmiö on yleinen kehitysyhteistyössä.

Kehitysyhteistyötoimijoiden huomion kohdistuminen paikallisten ihmisten osallistumiseen on tapahtunut samaan aikaan Afrikan valtioiden taloudellisen ja poliittisen liberalisoinnin kanssa. Afrikkalainen valtio on julistettu korruption, sotien ja vallanhimon uhriksi ja toivo on kohdistettu ruohonjuuritason ryhmiin ja ihmisten omaan kykyyn auttaa itse itseään.

Pohjoisen kehitysyhteistyöministeriöillä, konsulttitoimistoilla ja kansalaisjärjestöillä ei kuitenkaan ole suoria yhteyksiä kyliin. Siltana kehitysapuvarojen ja paikallisyhteisöjen välillä toimii useita eri tahoja. Tällaisia ovat yhtä lailla mosambikilaisen kylän osuuskunnan johtaja, hondurasilainen kansanedustaja kuin Papua Uudessa-Guineassa tutkimustaan tekevä antropologi.

Välittäjyyttä on helppo nähdä afrikkalaisissa kylissä. Viljelijäryhmä tarvitsee tuekseen projektisyklin, portugalin ja kirjanpidon taitavan henkilön saadakseen apuvaroja toimintaansa. Välittäjyyttä löytyy kuitenkin myös muista yhteyksistä. Dominikaanisessa tasavallassa yhtä lailla suomalaiset kansalaisjärjestöt kuin vierailuille tuleva suurlähettiläs hoitavat projektinsa ja yhteytensä yhden henkilön kautta. Kepan toimisto sijaitsee saman ihmisen perustaman järjestön takahuoneessa.

Vuosien kuluessa herra X on vieraillut useasti Suomessa ja hänestä on tullut monen ystävä. Hänen ympärilleen palautuu myös monen muun maan yhteistyö. Yhtä monesti kun olen hämmästellyt tämän karismaattisen visionäärin jatkuvasti syntyviä projektiehdotuksia, olen ihmetellyt hänen kykyään vakuuttaa kuulijansa, oli kyseessä sitten dominikaani maajussi tai suomalainen kansanedustaja. Vaikka herra X on noussut Keski-Amerikan parlamentin jäseneksi, hän on maaseudulta kotoisin ja osaa vielä kääntää kehitystavoitteet kansan kielelle. Ulkomaalaisten kanssa hän vertaa tilannetta sujuvasti maidemme historiaan ja harjoittaa itsekritiikkiä, johon keskivertodominikaanin on vaikea taipua.

Ranskalaisten tutkijoiden mukaan välittäjyyttä ei pitäisi luokitella pahaksi eikä hyväksi. Toimintaan voi liittyä henkilökohtaisia taloudellisia ja poliittisia intressejä. Monessa maassa rahan ja vallan saavuttaminen riippuu merkittävästi pääsystä kansainvälisen avun piiriin.

Näiltä "yhteystoimitsijoilta" vaaditaan ennen kaikkea kykyä luovia eri kulttuurien, kielten ja maailmojen välillä. Heidän tulee osata molempien osapuolten kieltä sekä kyetä tulkkaamaan niiden välillä. Tämä ei tarkoita ainoastaan eri puhuttujen kielten hallintaa vaan myös erilaisia tapoja hahmottaa ja keskustella asioista. Välittäjien täytyy tulla toimeen ja myydä palveluitaan niin kehityksen "asiantuntijoille" kuin paikallisille asukkaille. Lisäksi välittäjyys edellyttää organisatorisia taitoja eli kykyä luoda ja ylläpitää järjestystä, jota ulkomaalaiset rahoittajat usein vaativat.

Välittäjä on usein ollut oman yhteisönsä ulkopuolella ja opiskellut. Kehitysyhteistyön projektislangin voi kuitenkin oppia vain käytännössä ja siksi välittäjyys edellyttää edes vähäistä kosketusta apuvaroihin.

Tutkimus käsittelee myös kehityksen julkisivuja. Usein paikalliset projektit tarvitsevat näyteikkunan, jonka avulla apuvaroja voi houkutella muun muassa kehitysturisteilta, kenttä- ja arviointimatkoilla olevilta kehitysyhteistyöorganisaatioiden edustajilta. Näyteikkuna voi olla koetila, toimisto tai julkinen tilaisuus ja se voi olla suunnattu myös paikallisille asukkaille. Välittäjä voi esimerkiksi todistaa kykyään tuomalla tärkeän poliitikon vierailuille kylään.

Kepan yksi tavoite on nykyisin tarjota yhteyspalveluita, toimia linkkinä kehitysmaiden ja suomalaisten järjestöjen välillä. Kepan toimistolta on kuitenkin usein pitkä matka niiden luokse, jotka eivät hallitse läntisen maailman projektikieltä ja -tapoja. Monesti ilman välittäjiä toimiminen olisi mahdotonta. Kehitysavun kautta muuten marginaaliset ryhmät kuten siirtolaiset, nuoret ja naiset voivat myös päästä merkittävään asemaan. On kuitenkin tärkeää ymmärtää kenen kanssa toimii. Välittäjiä ei pidä tulkita etelän kansalaisyhteiskunnaksi tai kohderyhmiksi.