Vieraskolumni

Kansalaisjärjestöjen kaappaus

Sanna Negus
11.5.2003



Valtiojohtoinen ihmisoikeuskomitea maassa, jossa valtio on suurin ihmisoikeuksien rikkoja, on absurdi ajatus. Mutta Egyptissä se näyttää menevän läpi.Ehdotus on presidentin pojan, Gamal Mubarakin uusi hanke. Sen takana on halu pitää hallitusta arvostelevat kansalaisjärjestöt talutusnuorassa, tai jopa viedä niiltä mandaatti. Yhä äänekkäämmin poliisin kovakouraisia otteita ja kidutusta vastustavat ihmisoikeusjärjestöt ovat piikki hallituksen lihassa, eikä tämä ole ensimmäinen yritys niiden vaientamiseksi. Kansalaisjärjestöjen rekisteröinti on tehty vaikeaksi ja valtio puuttuu niiden kokoonpanoon ja ulkomaalaisen avustuksen vastaanottoon. Järjestötoiminta onkin lähes lamaantunut.

Aktivismi on kuitenkin saanut uusia muotoja palestiinalaisten kansannousun eli intifadan ja Irakin sodan myötä. Mielenosoitukset ja erilaiset adressit ja kampanjat arvostelevat hallitusta yhä voimakkaammin. Demokratian lisäksi vaaditaan ihmisoikeuksien kunnioitusta ja yli 20 vuotta voimassa olleen hätätilalain lakkauttamista. Aktivismin hintana on kuitenkin usein pidätys ja kidutus kuulusteluissa. Sodan jälkeisissä mielenosoituksissa pidättiin satoja ihmisiä, joukossa kaksi kansanedustajaa.

Viime kuussa kaksi toimittajaa meni syömälakkoon protestina kollegansa vangitsemiselle. Riippumattoman talouslehden toimittaja Ibrahim al-Sahari oli pidätettynä 10 päivää ilman kontakteja ulkomaailmaan. Kuulusteluissa häntä hakattiin ja hänen perhettään uhkailtiin. Hän jakoi pikkuruisen sellin islamistien kanssa, jotka vuorottelivat kuka sai nukkua ja kuka seistä. Al-Sahari oli arvostellut hallitusta ja osoittanut mieltä – siinä syy pidätykselle.

Egyptiläislehdet toki arvostelevat hallitusta, mutta sitä ei pidä mennä huutamaan kadulle, kuuluu viesti. Mubarakin perhettä ei saisi arvostella, mutta kansalaiset ovat yhä huolestuneempia siitä, mitä kulissien takana tapahtuu. Monet pelkäävät, että isä Hosni Mubarak leipoo pojasta seuraajaansa, todisteena pidetään Gamal Mubarakin arvonnousua. Isä-Mubarak ei ole yli 20-vuotisen valtakautensa aikana nimittänyt kertaakaan varapresidenttiä. Hän ei ole myöskään ilmoittanut aikooko asettua ehdolle vuoden 2005 vaaleissa. Edellisissä vaaleissa hän oli ainoa ehdokas.

Gamal Mubarak liikkuu yhä enemmän julkisuuden valokeilassa ja hänet nimitettiin valtapuolue NDP:n ohjelmakomitean päälliköksi. Hänet halutaan esittää nuorena puolueen uudistajana, jonka yksi ilmentymä on ihmisoikeuskomitea-ajatus. Ehkäpä lännen arvostelua liennyttääkseen hän julisti, että pakkotyö muutetaan “oikeudenmukaiseksi työksi” ja hätätuomioistuimet lakkautetaan. Sotilastuomioistuimissa kuitenkin syytettäisiin edelleen siviilejä.

Valtio on aikaisemminkin “kaapannut” kansalaisjärjestön idean itselleen. Muutama vuosi sitten tunnettu egyptiläinen feministi ja kirjailija Nawal el-Saadawi yritti perustaa naisjärjestöjen kattoliittoa, Egyptin Naisten Unionia. Hanke kaatui käsittämättömään rekisteröintisotkuun: el-Saadawille kerrottiin, että kahta saman asian järjestöä ei voi rekisteröidä samaan aikaan. Kävi ilmi, että yhtäkkiä Egyptiin oli perustettu valtiovetoinen naisliitto, Kansallinen Naisten Neuvosto. Ja kuka olikaan valittu sen johtoon? Presidentin puoliso Suzanne Mubarak.

Kansalaisjärjestöt pitävätkin ajatusta valtion ihmisoikeuskomiteasta lähinnä vitsinä. Kuinka suurin ihmisoikeuksien rikkoja voisi olla riippumaton tutkimuslaitos? Mistään demokratisoinnista tai ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ei voida puhua niin kauan kun hätätilalaki on voimassa. Se uusittiin jälleen viime vuonna; perusteena oli terrorismin ja huumeiden salakuljettajien kurissa pitäminen. Todellisuudessa se on kätevä keino pidättää kenet tahansa ilman syytteitä.

Aktivistit eivät kuitenkaan suostu olemaan hiljaa. Yksi osoitus kansalaistottelemattomuudesta on 37 vaikuttajan allekirjoittama vetoomus Egyptin valtakunnansyyttäjälle, jotta tämä nostaisi syytteen presidenttiä ja sisäministeriä vastaan aktivistien lainvastaisesta kohtelusta. Presidentti tuskin joutuu oikeuden eteen, mutta teolla halutaan osoittaa yleisölle ettei kukaan ole lain yläpuolella.


Kirjoittaja on Kairossa asuva vapaa toimittaja.