Vieraskolumni

Kaksikielisyysohjelma sektoriavun pihdeissä

Kun Suomen bilateraaliapua toteutetaan nyt uuden kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti suurelta osin sektoriohjelmien puitteissa, saattaa hyvänkin hankkeen jatko jäädä roikkumaan ilmaan sen kuuluessa "väärään" sektoriin.
Kimmo Lehtonen
17.1.2005

Nimi

Suomi on tukenut FOREIBCA-ohjelmallaan yli kolmen vuoden ajan Nicaraguan Karibian puolella kaksikielisyyskoulutusta. Täksi ja lähivuosiksi Nicaraguan hallitus ei Suomen kanssa käymissään maaohjelmaneuvotteluissa esittänyt koulutussektoria yhdeksi niistä kolmesta sektoreista, joilla Suomen pitäisi bilateraaliavullaan operoida.

Ohjelman tipahtaminen tällaiseen maakohtaiseen sektoriloukkoon on monien ohjelmaa, Nicaraguan Karibiaa ja sen koulutustilannetta tuntevien mielestä suuri vahinko. FOREIBCA-hanke on usein mainittu myös ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolla yhtenä viime vuosien parhaista hankkeista.

Kaksikielisyysohjelmien on todettu olevan mitä oivallisin tapa edistää vähemmistö- ja alkuperäiskansojen ihmisoikeuksia. FOREIBCAn ja Kepan samaan aikaan toteuttaman EU-rahoitteisen kaksikielisyyshankkeen SAHWANGin avulla. Suomi on tehokkaasti tukenut opetussektorin lisäksi Nicaraguan intiaaniväestön ja Karibian etnisten ryhmien perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia. Siten hankkeen avulla se on päästy pureutumaan syvälle yhteen kehitysapumme peruspilareista.

Tämä on huomattu ministeriössäkin ja siksi hankkeelle on kaikesta huolimatta mietitty kuumeisesti jatkomahdollisuuksia. Pelastusta tilanteeseen haettiin viime vuoden aikana suunnittelemalla Keski-Amerikan kiertävän suurlähettilään tontille alueellista kaksikielisyysohjelmaa, johon tulisivat Nicaraguan lisäksi mukaan myös Guatemala ja Honduras.

Ministeriön alueella toteuttamien konsulttikierrosten jälkeen on päädytty esittämään, että maakohtaisesti vaatimattomilla budjeteilla alkavaa alueellista hanketta koordinoitaisiin Guatemalasta käsin. Hanketta hallinnoitaisiin YK:n kehitysohjelma UNDP:n maakohtaisten toimistojen kautta ja toimeenpanoa johtaisivat maiden opetusministeriöt.

***

En ole kaksikielisyyskoulutuksen asiantuntija, mutta olen seurannut läheltä molempien hankkeiden kulun alusta loppuun ja kirjoittanut matkan varrelta myös artikkeleja Kepan ja ulkoministeriön julkaisuihin. Aiheen parissa tehdyn työn ja Nicaraguan Karibian yleisen tuntemuksen pohjalta monet hankeasiakirjan esitykset kummastuttavat.

Ensinnäkin aihetta seuranneet tietävät hyvin molempien hankkeiden olleen jatkuvassa vastatuulessa Nicaraguan opetusministeriössä, jossa kaksikielisyyskoulutukseen suhtaudutaan välinpitämättömästi, usein jopa avoimen kielteisesti. Opetusministeriö vastustikin alusta lähtien FOREIBCAa, ja itse sopimus allekirjoitettiin ulkoministeriöiden ja paikallisen URACCAN-yliopiston kesken.

Nicaraguan osalta ohjelman mielekäs toteuttaminen on nojannut nimenomaan autonomisten alueiden yliopiston itsenäiseen kykyyn kehittää ja toteuttaa koulutusta. Kaksikielisyyskoulutus on olennainen osa autonomisten alueiden omaa koulutusjärjestelmää SEARia, jonka luomisessa myös Kepa on avustanut. Hankkeiden avulla on myös tietoisesti pyritty vahvistamaan autonomiaa kokonaisuudessaan.

Lisäksi koulutus kuuluu myös Nicaraguan hallituksen toteuttaman desentralisaatiopolitiikan piiriin, jonka mukaan autonomisilla alueilla toteutettavan koulutuksen koordinaation tulisi siirtyä autonomisten hallitusten (pohjoinen ja eteläinen) tehtäväksi. Muun muassa Tanskan DANIDA on päättänyt rahoittaa suoraan autonomiahallitusten omia "opetusministeriöitä" tukeakseen prosessia.

Suomen päätöstä toimia päinvastoin on vaikea nähdä muuna kuin askeleena taaksepäin desentralisaatioprosessia ajatellen. Hallinnon hajauttamistahan Suomi puolestaan tukee paradoksaalisesti sitten toisaalla, kuten esimerkiksi Chontalesin maakunnassa toteutettavan PROGESTION-hankkeen kautta.

***

Myös YK:n mukaantulo hankkeeseen mietityttää, sillä ainakaan Nicaraguassa sillä ei ole koulutusalan asiantuntemusta. Sama tilanne lienee myös muissa hankemaissa. YK-järjestöjen hallinnointikulut nousevat myös usein 10 prosentin paremmalle puolelle päinvastaisista alkuennusteista huolimatta.

Guatemalassa kaksikielisyyshanke on vasta aluillaan, eikä sen tuloksia ole vielä edes arvioitu. Siksi hankkeen päämajan vieminen sinne Nicaraguan sijaan tuntuu oudolta vedolta. URACCAN on asiantuntijoiden mukaan hankemaissa ja koko Keski-Amerikassa ainoa yliopisto, jolla on suora kosketus maansa alkuperäisväestöön ja joka aktiivisesti pyrkii lisäämään intiaaniväestön osallistumista myös koulutukseen liittyvään päätöksentekoon.

Siksi onkin vaikea käsittää FOREIBCAsta tehtyjen evaluaatioiden ja omien kokemusten valossa, miksi URACCAN ei olisi kyvykäs ja sopivin hallinnoimaan vaikka koko alueellista hanketta. Sehän on lisäksi saanut puhtaat paperit vuosi toisensa jälkeen ulkopuolisilta tilintarkastajilta.

Hämmennystä URACCANissa on lisännyt se, että ministeriön taholta ehdotettiin aiemmin yliopiston toimimista alueellisen ohjelman koordinoijana ainakin parin ensimmäisen vuoden ajan ensimmäiseen evaluaatioon asti. Jostain syystä asenne URACCANiin on nyt muuttunut.

FOREIBCAn ammattilaiset tuntevat jääneensä jalkoihin ministeriön ja sen palkkaamien konsulttien välisessä kehitysstrategiapelissä. Kaikista masentavinta lienee ollut huomata se, että FOREIBCAn alkuun auttanut avoin kumppanuus - myös päätöksenteossa - on muuttunut nopeasti perinteisemmäksi rahoittajan ja avun vastaanottajan väliseksi "ota tai jätä" -debatiksi.

 

Kirjoittaja toimii Kepan tiedottajana Nicaraguassa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.