Vieraskolumni

Kaikki mukaan Kibakin tangoon!

Kenian vaaleista alkunsa saanut "Kibakin tango" leviää Afrikassa. Se kutistaa kansan alamaisiksi, jotka eivät usko vaaleihin ja ihmettelevät toimivan demokratian tuloksia.
Binyavanga Wainaina
21.10.2008

Binyavanga WainainaNairobilaisten pitää pärjätä ilman luottoa, sähköä ja juoksevaa vettä. Lisäksi meidän pitää selvitä myös ilman johdonmukaista kotimaanpolitiikkaa.

Siksipä teidän pitää antaa meille kenialaisille anteeksi, kun me katsomme eteläafrikkalaiseen Thabo Mbeki -kultaamme vastarakastunein silmin. Keniassa poliittinen puolue on tyhjä kori, joka kannattelee Ferrarin elkein kulkevaa presidenttiään. Siksi meistä on hämmentävää kuulla, että ANC heitti presidenttinsä pihalle - että Mbeki joutui luopumaan Etelä-Afrikan presidentin virasta oman puolueensa sisäisen valtapolitiikan vuoksi.

* * *

Tänä vuonna vaaleja käyvissä Afrikan maissa on nähty uusi villitys. Sen nimi on Kibakin tango, ja se alkoi levitä Kenian presidentin Mwai Kibakin julistauduttua vuoden 2007 presidentinvaalien voittajaksi.

Kibakin tangossa tanssija yksinkertaisesti jää vaalien jälkeen istumaan paikalleen voittajan tuolille, jonka hän on ehkä juuri hävinnyt. Asiasta ei voi olla varma, sillä tyyliin kuuluu, että tanssija heikentää vaalikomissiota tahallaan kuukautta ennen vaaleja. Tuolilla siis istutaan ja istutaan, kunnes toinen tanssija kupsahtaa kumoon.

Kibakin tango tarvitsee kuitenkin vastavoiman eli Railan rumban. Se on saanut rytminsä Kenian oppositiojohtajan Raila Odingan toimista. Rumbassa räpistellään käsillä ylös ja alas avuttomasti silloin, kun valtakunta on liekeissä. Samalla toistellaan, että se en ollut minä, että ihmiset ja heidän viidakkoveitsensä ovat puhuneet. Ja niin kaksi tanssijaa heiluu lavan eri puolilla, ja taustalla 500-henkinen poliitikkojen gospel-kuoro vetää kertosäettä: "minä myös, mii-ii-nä myös..."

Lopulta paljastuukin, että se mitä ihmiset haluavat, ja se minkä puolesta he ovat valmiita tappamaan, onkin Kenian historian suurin hallitus. Ihmiset tuntuvat myös tahtoneen, että hallituksen jäsenille maksetaan Kenian historian suurimpia palkkoja. Kyseessä on uudenlainen suurkuoro, jota kutsutaan monipuoluehallitukseksi. Se tarkoittaa poliittisen luokan hallitusta, jota johtaa poliittinen luokka poliittisen luokan eduksi.

Tällä mallilla on mahdollisuus ratkaista kaikki Afrikan poliittiset ongelmat, sillä sotapäällikkö, jolla on mehevä kuukausipalkka, alkaa miettiä enemmän manikyyrejä ja Hummereita kuin AK-47-rynnäkkökivääreitä ja puolisotilaallisia nuorisojoukkoja.

Keniasta tuli vaalien jälkeisessä rytäkässä niin surullisen kuuluisa, että kärkevinkin poliitikko, Zimbabwen presidentti herra Robert Mugabe, lainasi meidän poliittisen mallimme tangoineen ja rumbineen.

* * *

Palatkaamme Mbeki-kultaan. Hänen oli mentävä. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja, sillä ANC on paljon vahvempi kuin hän. Oikeusistuimilla on myös oikeasti valtaa, eikä talous ole Etelä-Afrikassa poliittisen luokan luokan hallussa. Asetelma saattaa toki muuttua, mutta toistaiseksi Etelä-Afrikka säilyy toimivana demokratiana.

Täällä Keniassa meillä taas on päivitetty versio 20 vuoden takaisesta yksipuoluejärjestelmästä. Vaalien seuraus on se, ettei kansa enää usko vaaleihin.

Me rukoilimme kyllä viikkokausia. Rukoilimme, että Odinga ja Kibaki paiskaisivat kättä. Oikeastaan siis myönsimme, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia näiden kahden ja heidän valtakoneistojensa edessä.

Nyt kansanedustajat jakavat suuren osan Kenian kehittämiseen tarkoitetuista rahoista avustuksina äänestäjilleen. Puolueen jäsenyys ei merkitse muuta kuin lahjoituksia.

Käytännössä puolueet viestittävät meille, että niille pitäisi antaa takaisin se voima ja vaikutusvalta, joka niillä oli ennen monipuoluepolitiikkaa. Ne vakuuttelevat käyttävänsä valtaa oikein. Ja toistaiseksi ne ovatkin toimineet hyvin. Mutta on vain ajan kysymys, milloin tavallinen hännystely ja palveluksien ostaminen taas alkaa.

* * *

Tuomari Johann Kriegler, joka oli Keniassa tutkimassa vaaleja ja niiden jälkeisiä väkivaltaisuuksia, sanoi, että meidän keskusvaalikomissiomme pitäisi hajottaa. Sehän julisti pitkän viivyttelyn jälkeen Kibakin presidentiksi ennakkotietojen vastaisesti.

Kriegler oli oikeassa. Hän oli oikeassa myös siinä, että komissio pitää huoltaa perin pohjin, ja sen tehtävät pitää miettiä uudelleen. Niin ei kuitenkaan tapahdu hänen haluamallaan tavalla, sillä todellinen ongelma koskee presidentin valtaoikeuksia.

Meidän presidentillämme on nimittäin enemmän valtaa kuin kaikilla muilla perustuslain säätelemillä instituutioilla yhteensä. Perustuslakimme taas on voimaton, sillä presidenttimme ei suostu luopumaan vallasta.

Nykyään kenialaiset äänestäjät on sitä paitsi lyöty säyseiksi. Eri heimot ovat kiitollisia omille johtajilleen. Keniassa tärkeintä ei enää ole työpaikkojen luominen, tai talous tai demokratia tai ihmisoikeudet. Tärkeintä on pelko. Kenialaiset pelkäävät aidan toisella puolella olevaa mörköä ja hyväksyvät minkä tahansa lain tai vaaliprosessien vääristelemisen pitääkseen sotapäällikkönsä vallassa tai saadakseen aikaan toisenlaisen hallituksen.

Ne instituutiot, jotka nostivat Mbekin presidentiksi ovat aateloineet hänet. Meidän johtajamme ovat kutistaneet meidän, kansalaisten, arvon mittaamattoman pieneksi.

Kirjoittaja on kenialainen kirjailija ja toimittaja. Kolumni on julkaistu aiemmin Mail & Guardian -lehdessä. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.