Vieraskolumni

Kaikki maailma on verolle pantava

Verohelpotukset ovat tehoton keino kehityksen aikaansaamiseksi niin kauan, kun ihmiset eivät ajattele omaa välitöntä elinpiiriään kauemmaksi.
Mika Rönkkö
7.5.2007

Mika Rönkkö Muutamat suomalaiset kehitysjärjestöt ovat Elinkeinoelämän valtuuskunnan säestyksellä vaatineet kehitysyhteistyöhön annettaville yritysten lahjoituksille verovähennysoikeutta (ks. Kumppanin artikkeli).

Vaikka verovähennysoikeus näyttäisi helpolta tavalta vauhdittaa suurten kehitysyhteistyöjärjestöjen varainhankintaa, kannattaa hetki miettiä, mikä vaikutus verovähennyksillä on koko kehitysyhteistyön rahoituksen kannalta ja mitä esitetyt verovähennykset merkitsevät yleisen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden suhteen.

Verovähennyksien laajentamisella kun siirrytään yhä enemmän "hyväntekeväisyysyhteiskuntaan". Hyväntekeväisyydessä lahjoitetaan resursseja niitä tarvitseville tai pyytäville lahjoittajan oman harkinnan mukaan. Tämä merkitsee, että lahjoitusten ehtojen ja määrien sekä rahoituksen tarpeen tunnustamisen on täysin lahjoittajan käsissä. Se tarkoittaa epätasa-arvoista valtasuhdetta ja epäoikeudenmukaisuutta silloin, kun avun tarve on lahjoittajan toimien seurausta.

Miksiköhän maailman rikkain mies on myös maailman anteliain filantrooppi?

***

Olemme siirtymässä yhteiskuntaan, jossa yritykset maksavat reaalisesti yhä vähemmän veroja ja jakavat sen sijaan voittonsa hyväntekeväisyytenä. Loistava esimerkki on Ikean hyväntekeväisyyssäätiö, johon suuryhtiön voitot kanavoidaan. Se on osoittautunut ovelaksi keinoksi välttää verojen maksu monissa maissa.

Verohelpotukset vähentävät kehitysyhteistyön rahoituspohjaa vähenevien verotulojen muodossa. Suuryhtiöt, erityisesti finanssialan yhtiöt, harrastavat monimutkaista verosuunnittelua eli pyrkivät välttelemään verojenmaksua kaikin keinoin. Ne ovat onnistuneet lietsomaan globaalien sääntelemättömien finanssimarkkinoiden kautta kansainvälisen verokilpailun, joka pakottaa kaikki valtiot alentamaan koko ajan yritys- ja pääomaveroja.

Erityisen vähän suuryritykset maksavat veroja kehitysmaissa, joissa yhtiöt toimivat joko verovapailla vyöhykkeillä tai onnistuvat muuten hankkimaan pitkäaikaisia verohelpotuksia ja muutenkin pakoilemaan yhteiskuntavastuutaan.

***

Kehitysmaaliikkeestä löytyy tavanomaista enemmän kokemusta ja näkemystä siitä, mitä hyväntekeväisyysyhteiskunta tarkoittaa erityisesti globaalissa Etelässä - ja Pohjoisen ja Etelän välisissä suhteissa.

Kehityksen keskeisiä ongelmia ovat omistajuuden puute, riippuvuus ja kehitysavun kehitysmaiden julkista sektoria ja kansalaisyhteiskuntaa murentava vaikutus.

Verovähennyskeskustelussa näemme loistavan esimerkin siitä, kuinka köyhä Etelä laajentuu Pohjoisen sisään. Olemme nähneet oman yhteiskuntamme lähitulevaisuuden Latinalaisessa Amerikassa 20 vuotta sitten. Lahjoitusten verovähennysoikeus, samoin kuin hallitusohjelmaan kirjattu perintöveron alennusmalli, hyödyttää ennen kaikkea rikkaita - varsinkin kun vähennysoikeutta on esitetty nimenomaan yrityksille.

Yksityisten verovähennysoikeutta voisi kenties vielä perustella globaalin solidaarisuusliikkeen vahvistamisen näkökulmasta, mutta siihenkin esitetty vajaan tuhannen euron vähennyskatto takaa, että vähennys hyödyttäisi rikkaita veromaksajia. Harva keskituloinen lahjoittaa yli 850 euroa vuodessa, köyhemmistä puhumattakaan.

Tuskinpa verovähennysoikeus lisäisi edes merkittävästi resursseja köyhyyden poistamiseen globaalissa Etelässä. Kokemukset muista maista osoittavat pikemminkin päinvastaista.

Attacin tuoreen kehitysrahoituskirjan mukaan vain kolme prosenttia amerikkalaisten yhteensä 220 miljardin dollarin vuosittain antamista lahjoituksesta kanavoituu köyhien maiden kehitykseen. Köyhyyden poistaminen on olematon hyväntekeväisyyden motiivi myös Ranskassa.

Ei ole mitään takeita siitä, että verovapaus lisäisi "parempaa" kehitysyhteistyötä, paitsi kenties mediaseksikkäiden järjestöjen kassaa.

***

Verohelpotukset ovat tehoton keino kehityksen aikaansaamiseksi niin kauan, kun ihmiset eivät ajattele omaa välitöntä elinpiiriään kauemmaksi. Parempi keino lahjoitusten kannustamiseksi olisi lisätä kansalaisten tietoisuutta globaalista epätasa-arvosta ja köyhyydestä - ja siitä millainen yhteistyö on tehokasta köyhyyden poistamiseksi.

Jos yritykset haluavat tukea globaalia kehitystä, mikseivät ne voi antaa lahjoituksiaan ilman verohelpotuksia?

Suuryritysten ja rikkaiden yksityishenkilöiden saamia verohelpotuksia pitäisi päinvastoin vähentää, jotta valtion kehitysyhteistyöbudjettia voitaisiin nostaa, ohjata enemmän varoja laadukasta työtä tekeville kaikenkokoisille kehitysyhteistyöjärjestöille, ja kaiken muun hyvän lisäksi voitaisiin samaan aikaan pienentää tavallisten palkansaajien ja pienyrittäjien verotaakkaa.

Lahjoituksilla on jo verovapaus ja halukkaat voivat jo nyt antaa niin paljon lahjoituksia kuin haluavat.

Kehitysmaaliike on ollut äänekkäästi vaatimassa Suomelta ja muilta avunantajilta johdonmukaisuutta eri politiikan sektorien välillä. Jos kehitysmaaliike toimii itse johdonmukaisesti ja vastuullisesti, se ei lähde opportunisesti vaatimaan suuryhtiöitä hyödyttävää verovähennysoikeutta oman varainhankinnan kartuttamiseksi.

Kirjoittaja tutkii poikkikansallista kansalaisyhteiskuntaa, toimittaa Le Monde diplomatique -lehteä ja harrastaa kehitysmaa-aktivismia mm. Attac- ja NIGD-järjestöissä. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.