Vieraskolumni

Jos Lappi olisi Kiinan siirtomaa

Mitä tapahtuisi, jos kiinalaiset valloittaisivat palan Eurooppaa? Afrikan tribalismia on ehkä helpompi ymmärtää, jos siirrämme ilmiön tuttuun ympäristöön, kirjoittaa Izai-zai Yikona.
Izai-zai Yikona
12.4.2017

Kuvitellaanpa, että Kiina päättäisi perustaa siirtomaan Eurooppaan. Kartalle vedettäisiin mielivaltainen linja, joka alkaisi Venäjän Malinavaarasta, Vienanmeren rannalta. Linja kulkisi Rovaniemen läpi kohti Ruotsin Jokimukkaa ja sieltä Norjan Åmnesiin.

Jatketaan ajatusleikkiä ja kuvitellaan, että linjan pohjoispuolelle jääneistä alueista muodostetaan uusi valtio – saakoon se nimekseen Nordesia.

Nordesiassa aiemmin Norjalle kuuluneiden alueiden väestöstä muodostuu norjalaisten heimo, joka puhuu omaa kieltään ja noudattaa omia perinteitään. Ja vastaavasti muille alueille syntyy ruotsalaisten, suomalaisten ja venäläisten heimo. Unohtamatta saamelaisia, jotka laskettaisiin Nordesian alkuperäiskansaksi. Ruotsalaisen heimon maita ovat aiemmin Ruotsin valtiolle kuulunut alue, ja sama pätee muiden heimojen kohdalla.

Kaikkien näiden ”heimojen” jäsenten on luovuttava Ruotsin, Norjan, Suomen tai Venäjän kansalaisuudesta ja identifioiduttava nordesialaisiksi. Jos joku vielä uskaltaa tunnustautua ruotsalaiseksi tai suomalaiseksi, hänet leimataan julkisesti tribalistiksi ja valtion viholliseksi. Jokaisen on oltava ennen muuta nordesialainen.

* * *

Kiinasta tulee Nordesian virallinen kieli, jota käytetään työelämässä ja koululaitoksessa. Kiinalaiset asettavat uuden valtion pääkaupungin Murmanskiin, venäläisen heimon maille. Murmansk kasvaa ja kehittyy vauhdilla, onhan se hallinnon ja talouden keskus. Pääkaupungissa myös neuvotellaan sopimuksia norjalaisen heimon kotiseudulta löytyvän öljyn hyödyntämisestä ja viennistä. Öljytulojen ansiosta Murmansk kukoistaa, mutta samaan aikaan norjalainen heimo näkee aiemman hyvinvointinsa romahtavan.

Myös suomalaisten heimon harjoittamaa saha- ja paperiteollisuutta hallinnoidaan Murmanskista käsin. Vähitellen suomalainen heimo huomaa, että rakenteet rapistuvat paitsi teollisuudessa myös alueen terveydenhuollossa ja tieverkostossa. Yhteiskunnan turvallisuuskin järkkyy, sillä töitä on tarjolla yhä vähemmän ja toimeentulon ansaitseminen rehellisin keinoin käy aina vain vaikeammaksi. Väki alkaa siirtyä työn toivossa heimon perinteisiltä mailta Murmanskiin.

Jos joku vielä uskaltaa tunnustautua ruotsalaiseksi tai suomalaiseksi, hänet leimataan julkisesti tribalistiksi ja valtion viholliseksi.

Pääkaupunki on venäläisen heimon alueella, joten suurimman osan töistä saavat venäläiset. Kiinalainen hallinto palkkaa paikallisia, venäjää puhuvia ihmisiä rakentamaan infrastruktuuria ja tekemään tekemään töitä tuotannon ja palvelujen parissa. Niinpä kun väkeä muista heimoista alkaa saapua Murmanskiin, ovat työpaikat ja kadut jo täynnä venäläisiä.

Muiden heimojen jäsenten on siis opeteltava venäjää pärjätäkseen pääkaupungin kaduilla – vaikka kiinaa toki puhutaan useimmilla työpaikoilla ja kouluissa.

* * *

Nämä kaikki epäkohdat nostattavat Nordesiassa raivokkaan kansannousun ja Kiina päättää antaa lopulta valtiolle itsenäisyyden. Uusi lippu nousee salkoon vapautetussa Nordesiassa.

Jotkut ihmiset saattavat todeta, että he ovat saaneet maansa takaisin, mutta todellisuudessa kyse on kokonaan uudesta valtiosta, jota ei ole ennen ollut olemassa.

Esimerkiksi suomalaisten heimossa tiedostetaan, että rajan toisella puolella, Suomessa, asuu läheistä sukua olevaa väkeä, mutta heitä on silti pidettävä ulkomaalaisina. Sen sijaan on löydettävä yhteys oman maan kansalaisiin – ruotsalaiseen, norjalaiseen ja venäläiseen heimoon – ja puhuttava heidän kanssaan kiinaa, joka säilyy edelleen työelämän ja sivistyksen kielenä. Ja samaa vaaditaan tietysti muilta heimoilta.

Moni saamelainen kokee, että heidät on kolonisoitu yhä uudelleen, nyt asialla vain ovat jälleen uudet vieraat.

Ei ole kovin yllättävää törmätä venäläiseen, joka on ylpeä siitä, että juuri hänen kielensä on muita heimokieliä korkemmalla modernin valtion arvoasteikossa – ja siitä, että myös valtaosa maan johtajista tulee juuri hänen heimonsa alueelta.

Ja lienee odotettavissa, että joku norjalaisista kokee epäreiluksi sen, että öljy jota saadaan hänen kotiseudultaan auttaakin kehittämään aivan toisen heimon asuinsijoja. Varmasti myös suomalaisten ja ruotsalaisten joukosta löytyy ihmisiä, joiden mielestä kaikki ei suju aivan oikeudenmukaisesti. Moni saamelainen kokee, että heidät on kolonisoitu yhä uudelleen, nyt asialla vain ovat jälleen uudet vieraat – heidän esi-isiensä mailla.

Toki on myös suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, saamelaisia ja venäläisiä, jotka yrittävät nähdä heimojakoa pidemmälle ja tehdä työtä kansallisen yhtenäisyyden vahvistamiseksi. Monien mielestä on väärin sanoa venäläisiä tribalisteiksi tai pitää suomalaisia tribalisteina, jos he vastustavat venäläisen heimon ilmiselvää johtoasemaa tai haluavat enemmän sananvaltaa oman alueensa hallintaan.

Koska venäjä on uuden valtion laajimmin puhuttu kieli (kiinan jälkeen), alkavat ihmiset Nordesian ulkopuolella samaistaa Nordesian valtion ja venäjän kielen toisiinsa. Jos siis vaikkapa suomalaisheimon jäsen matkustaa Saksaan ja kertoo olevansa Nordesiasta, arvellaan hänen yleensä puhuvan venäjää.

* * *

Toisen maailmansodan aikaiset kaunat saattavat edelleen kyteä joidenkin ihmisten mielissä. Ajatus venäläisestä maanmiehenä voi tuntua vastenmieliseltä, puhumattakaan venäjän kielen puhumisesta. Jotkut eivät koskaan hyväksy ajatusta uudesta Nordesian valtiosta: on aina ruotsalaisen heimon jäseniä, jotka haluavat samaistua ihmisiin rajan takana sekä heidän ikivanhaan valtakuntaansa, joka on edelleen olemassa, mutta jota heidän on kutsuttava vieraaksi maaksi. Aina pysyy myös tunne siitä, että venäläinen heimo poimii rusinat pullasta.

Ihmiskunnan historian eri vaiheissa on käynyt selväksi, että valtaapitävät harvoin luopuvat vallastaan ilman taistelua.

On myös venäläisiä, jotka nauttivat tilanteesta ja yrittävät varmistaa, että asiat pysyvät ennallaan. Kohdatessaan muiden heimojen taholta vihamielisyyttä on luonnollista, että moni venäläinen haluaa turvallisuussyistä ympärilleen heimoveljiään ja siksi he palkkaavat mieluusti muita venäläisiä. Jotkut venäläiset käyttävät tilannetta hyväkseen, joitakuita käytetään hyväksi ja tietysti on myös niitä venäläisiä, jotka eivät sen kummemmin riistä toisia tai ole itse uhrina.

Ihmiskunnan historian eri vaiheissa on käynyt selväksi, että valtaapitävät harvoin luopuvat vallastaan ilman taistelua. Nordesian venäläinen heimokin huomaa, että – halusi heimo itse tai ei – se on ajettu tilanteeseen, jossa venäläisille on tarjolla parhaat palat kansallisesta kakusta.

* * *

Ajatusleikkimme kaltainen kuvio on tuttu useimmista Afrikan valtioista, joten ehkä Nordesian esimerkki on selkeyttänyt ilmiötä nimeltä tribalismi.

Tribalismi on epäilemättä hyvin tuhoisaa Afrikalle. Se heikentää talouselämää, tekee yhteiskunnista epävakaita ja johtaa ihmishenkien sekä omaisuuden tuhoamiseen.

Sielläkin, missä tribalismi ei näyttäydy suoranaisena väkivaltana, ilmiö vaikuttaa taustalla. Lievemmissä muodoissaan se tarkoittaa ihmisoikeuksien polkemista, kuten vaikkapa työnsaannin vaikeutumista väärän sukunimen takia. Tämän takia tribalismista näyttää olevan erittäin vaikea irrottautua kokonaan.

Luultavasti kuvitteellisessa Nordesiassammekin suomalaiset ja muut heimot pystyvät vasta usean sukupolven jälkeen unohtamaan menneisyytensä ja ryhtymään todellisiksi nordesialaisiksi.