Vieraskolumni

Itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä

Mosambik päätti järjestää ensimmäiset provinssitason vaalit ajallaan - vastalausemyrskystä huolimatta. Avunantajat ja virkamiehet yrittivät turhaan taivutella poliitikkoja muuttamaan perustuslakia, mutta lopulta muslimit näyttävät pelastavan itsepäisen valtion pinteestä.
Esa Salminen
27.7.2007

Esa Salminen PEMBA -- Presidentti Armando Guebuzalla on oikeus päättää Mosambikin vaalipäivä, vaalikomission esityksestä. Näin tehdessään hän laukaisi poliittisen kädenväännön farssin.

Hiljattain uusitun perustuslain mukaan Mosambikin pitäisi järjestää maan ensimmäiset provinssitason vaalit ennen tammikuun 2008 puoliväliä. Valmistelut lähtivät, kuten aina, liikkeelle myöhässä, ja vaalien järjestämisestä vastaava virkamiehistö kehotti voimakkaasti lykkäämään vaaleja ensi kevääseen, jotta niihin ehdittäisiin valmistautua kunnolla ja jotta ne eivät sattuisi keskelle sadekautta. Sateiden aikaan kun etenkin maaseudulla liikkuminen on hankalaa.

Ulkomaiset lähetystöt yhtyivät tähän pyyntöön, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että Mosambikin pitäisi muuttaa perustuslakia. Mutta presidentti päätti silti, että vaalit pidetään 20. joulukuuta, sadekauden alussa ja vain muutaman kuukauden päässä tästä päivästä.

Rohkeaa poliittista päätöksentekoa. Selkä suorana, ei kumarrella valkoisia herroja. Mutta päätös saattoi olla tyhmänrohkea. Ennen joulukuuta Mosambikin pitäisi nimittäin polkaista 11 provinssin ja 128 maakunnan laajuinen vaalikoneisto pystyyn tyhjästä ja rekisteröidä äänestäjät - ilman rahaa.

Kävi nimittäin niin, että kun valtio oli ensin antanut virkamiesten ja avunantajien neuvoille piut paut ja meni sen jälkeen kolkuttelemaan käsi ojossa lähetystöjen porteille, kukaan ei tullutkaan avaamaan. Ylimielisyys oli käynyt nyppimään.

***

Euroopan komissiolla oli ollut 12 miljoonaa euroa varattuna vaaleja varten. Koska edelliset vaalitkin olivat vähän niin ja näin, eikä Mosambik oikein anna tilaa ulkopuolisille vaalitarkkailijoille tai toteuta vaadittuja uudistuksia, rahat siirrettiin jo aikaa sitten terveyssektorille ja väestönlaskentaan, joka sekin pitää virkamiehet kiireisinä syksyllä. Ulkoministeri oli hyväksynyt tämän.

Hallitus järjesti hätäpäissään avunantajille pyöreän pöydän tilaisuuden, jossa se toivoi saavansa vaadittavat rahat kokoon: 44 miljoonan dollarin budjetista valtio itse oli varautunut kattamaan vain 12. Kukaan ei tullut apuun. Avunantajat kysyivät, miksi hallitus ei ollut sisällyttänyt vaalikuluja saamaansa budjettitukeen.

Ulkopuoliset tahot olivat maksaneet jo viidet edelliset vaalit, joten nyt olisi ollut korkea aika budjetoida vähän enemmän, eikä vain odottaa, että jostain ilmestyy ylimääräistä, suunnittelematonta vaalitukea. Mutta ehkä juuri siksi ei oltu budjetoitu, kun viidet vaalit oli järjestetty toisten rahoilla.

Avunantajat tarjoutuivat syntipukiksi vaalien myöhästyttämisen suhteen: valtio voisi sanoa, että koska rahaa ei ollut, vaaleja ei voitu järjestää joulukuussa. Tieto vuoti heti lehdistöön, joten tämän syyn käyttäminen olisi ollut kohtuullisen läpinäkyvää, vaikkakin totuudenmukaista. Hallitus ei tarttunut ojennettuun käteen.

Ulkoministeri kuulemma tokaisi jälkeenpäin, että jos avunantajat eivät halua maksaa vaaleja, niin silloin hallitus varmaan saa järjestää sellaiset vaalit kuin se itse haluaa - mikä Mosambikin kaltaisessa, käytännöllisesti katsoen yksipuoluejärjestelmässä on aika vaarallinen vihjaus.

***

Nyt näyttää siltä, että muslimit pelastavat päivän. Kristitty presidentti taikka hänen lähipiirinsä eivät nimittäin tulleet huomanneeksi, että vaalipäivä sattuu suurella todennäköisyydellä päällekkäin islamin suurimman juhlan, Ramadanin ja Mekan-pyhiinvaelluksen päättävän Eidin kanssa.

Nolo juttu presidentille toki, kun 18 prosenttia mahdollisista äänestäjistä on muslimeja. Mutta hallituksella on nyt melko kunniakas hätäuloskäytävä: vaaleja voidaan lykätä ja perustuslakia muuttaa uskonnollisin perustein, eikä vain siksi, että valkoinen isoveli niin kovasti toivoo.

Kirjoittaja työskentelee Kepan kehityspoliittisena tiedottajana Mosambikissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.