Vieraskolumni

Itsenäisestä adoptiosta ihmiskauppaan

Termi "itsenäinen adoptio" on viime aikoina pyörinyt Suomessa monien huulilla.
Milla Mäkinen-Pottiher
27.3.2012

Kiehtovaksi ja ajankohtaiseksi itsenäisen adoption tekee kesällä voimaan astuva Suomen uusi adoptiolaki, joka antaa mahdollisuudet vetää mitä mielikuvituksellisimpia johtopäätöksiä ilman palvelunvälittäjää tehtyjen adoptioiden ja ihmiskaupan välisestä suhteesta. Suomeen tehtyjen itsenäisten adoptioiden ja kansainvälisen lapsikaupan välille vedetty yhdysviiva osoittautuu lähempää tarkasteltuna kuitenkin jokseenkin katkonaiseksi.

Lehdissä kirjoitettiin taannoin romanialaisvauvasta, joka oli hylätty Helsinkiin ja joka oli spekulointien mukaan tarkoitus kaupata eteenpäin rajan taakse. Samoihin aikoihin televisiossa keskusteltiin "villeistä" adoptioista. Monien rivien välistä kuulsi: "tällaistahan se on, juuri tämän takia adoptiolakia tulisi tiivistää". Mysteeristen itsenäisten adoptioiden, ja sitä mukaa itsenäisesti adoptoitujen lasten, otsaan on Suomessa maalattu ihmiskauppamörön merkki.

Mörkö on luovinut tiensä myös Suomen adoptiolain tiukentumiseen perusteluihin. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle adoptiota koskevan lainsäädännön uudistamiseksi todetaan, että "Itsenäinen adoptio on erittäin riskialtis tapa toteuttaa kansainvälisiä adoptioita. [Siihen liittyvien prosessien] myötä lisääntyy vaara esimerkiksi siitä, että adoptioon liittyy lapsikauppaa." Eräs juristi kertoi romanialaisvauvaskandaalin yhteydessä Hesarissa, että ”Adoptiolailla yritetään viimeiseen saakka estää, että yksityistä adoptiotoimintaa olisi mahdollista harjoittaa. Siinä piilee riski, että raha liikkuu siinä”.

***

Tie "piilevästä riskistä" todelliseksi ongelmaksi on kuitenkin todella pitkä.

Maailmassa on arvioiden mukaan yli 130 miljoonaa orpoa lasta. Katulapsia maailmassa on noin 100 miljoonaa. UNICEFin arvioiden mukaan 1,2 miljoonaa lasta joutuu vuosittain ihmiskaupan uhriksi. Adoption ja ihmiskaupan välisestä suhteesta ei ole tarkkoja lukuja, mutta eri maissa tehdyt arviot pyörivät sadoissa tapauksissa.

Suomeen on adoptoitu itsenäisesti ulkomailta 10–20 lasta vuodessa. Noin puolessa näistä tapauksista kyseessä on ollut adoptiovanhemman oma sukulaislapsi. Itsenäiseen adoptioon ei lähde kuka tahansa, vaan niissä on usein kyse lapsista ja vanhemmista, joiden välille on jo kehittynyt jonkinlainen suhde, jonka rikkomisen voisi monessa tapauksessa katsoa lapsen edun vastaiseksi teoksi.

Hesarissa julkaistussa jutussa esiintyneen juristin mukaan "Suomessa ei ole [myöskään] näytetty toteen tapauksia joissa lapsia olisi luovutettu rahallista korvausta vastaan". Maailmanlaajuiseen lapsikauppamafiaan suomalaisten itsenäisten adoptioiden rajoittaminen tuskin siis tulee vaikuttamaan.

***

Lapsikaupan uhreista valtaosa päätyy seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Ihmiskaupan keskiössä, seksiturismin uhrien joukossa, on arvioilta noin kaksi miljoonaa lasta. Muun muassa Thaimaan seksiturismin 150 000–300 000 uhrista 40 prosentin arvellaan olevan alaikäisiä. Rantalomalle pääsee Suomesta yhdellä hiiren klikkauksella, adoptiolapsen saa hoiviinsa kuukausien ja joskus jopa vuosien paperisodan ja oikeusprosessien jälkeen.

Lapsikauppa on rikos ihmisyyttä vastaan. Näin ollen, siihen on haettava todellisia ratkaisuja. Näitä voidaan löytää vasta sitten, kun ongelmasta puhutaan sen oikealla nimellä, oikeissa konteksteissa. Väärien keinojen hakeminen saattaa johtaa meitä harhaan, kun yritämme kehittää tuloksellisia menetelmiä ihmiskaupan kitkemiseksi. Oikeaa suuntaa Suomessa voisi hakea esimerkiksi varmistamalla suomalaisturistien vastuullisen käyttäytymisen kehitysmaalomakohteissa. Näin myös osa lapsista, jotka ovat vaarassa joutua oman äitinsä kauppatavaraksi, saattaisi pysyä kotona.

Kirjoittaja on itsenäisesti adoptoidun kambodzhalais-suomalaisen pikkupojan onnellinen äiti ja kehitysyhteistyön asiantuntija. Hän on ollut töissä mm. Ecuadorin UNICEFissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.