Vieraskolumni

Itsenäinen vai avulla sidottu?

Kirsi Chavda
27.1.2003

Itsenäisyys tarkoittaa sanakirjan mukaan "muiden tahojen vallasta vapaata aluetta tai valtiota". Honduras julistautui itsenäiseksi valtioksi vuonna 1838. Sillä on takanaan lähes tuplasti itsenäisiä vuosia Suomeen verrattuna.

Hondurasilaisten kansallistunto näkyy maan lipun runsaana käyttönä, kadunnimissä ja rekisterikilvissä. Se kuuluu myös usein puheessa. Presidentti Maduron poliisivoimien vuosipäivänä pitämä puhe uhkui kansallistuntoa. Hänen mukaansa kaikki hondurasilaiset ovat antaneet vuoden mittaan yhtenä rintamana uskomattoman suuren panoksen isänmaansa turvallisuuden hyväksi. Kansallinen poliisi on itsenäisyyden symbolina osoittanut erityistä aktiivisuutta. Ylistyksen päätteeksi parisataa poliisia kajautti antaumuksella kansallislaulun.

Honduras irtaantui espanjalaisten ja englantilaisten siirtomaaisäntien herruudesta 1800-luvulla. Saman vuosisadan lopulta lähtien kahden yhdysvaltalaisen banaaniyhtiön johto saneli vuorosanat maan poliitikoille. Hondurasista tuli maailman ensimmäinen banaanitasavalta. Yhtiöiden valta ei ole vieläkään historiaa, ja banaani on Hondurasin toiseksi tärkein vientituote. Viime viikolla Standard Fruit Company riemastutti hallitusta lupaamalla 1000 uutta työpaikkaa.

Honduras on säilyttänyt sidoksensa myös banaaniherrojen etuja valppaasti ajaneeseen Yhdysvaltain hallitukseen. USA:n ulkopolitiikka määritti hondurasilaisten elämää vahvimmin kylmän sodan aikana. Reagan käytti maata astinlautana Nicaraguasta käsin uhkaavan kommunismin vastaisessa taistelussaan. Maassa toimii yhä Yhdysvaltain sotilastukikohta.

USA määrää tahdin Hondurasin talouspolitiikassa. Yrittäjien edustaja vaikeroi sanomalehden haastattelussa, etteivät paikalliset yrittäjät ole valmiita pohjoisen jätin kanssa tehtävään vapaakauppasopimukseen. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole - naapurimaillakin on paremmat eväät sopimuksen tekemiseen.

Yrittäjien huolen ymmärtää arkisella supermarketkäynnillä. Valinnanvara perunoista, omenoista ja pyykkipojista lähtien on yhdysvaltalaista tuontitavaraa. Lopuissa tuotteissa lukee El Salvador tai Guatemala. Honduras tuo maahan vuosittain tuplasti tavaraa vientiin verrattuna.

Sanonnan mukaan raha on valtaa. Honduras on korviaan myöten velassa kansainvälisille kehitysrahoituslaitoksille ja kahdenvälisille avunantajille. Vuonna 2001 maa sai velkojaan anteeksi HIPC -aloitteen (Heavily Indebted Poor Countries) kautta 29,8 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Samana vuonna sen nettovelka kasvoi kolme kertaa suuremmalla summalla: 93,3 miljoonalla dollarilla.

Viime vuonna velkataakka paisui 134 miljoonalla dollarilla. Yhteensä velkaa on 4,3 miljardia dollaria, 600 dollaria per asukas. Summa vastaa Hondurasissa yleisen, minimipalkkaa saavan työntekijän viiden kuukauden tuloja.

Velan lievitys HIPC:n kautta tyssäsi kuluneen vuoden lopulla Maailman valuuttarahaston tarkastuskäyntiin. Hallitus sai nuhteet leväperäisestä palkkapolitiikasta ja verojen keruusta, ja velan anteeksianto laitettiin jäihin. Kansallinen reaktio tapahtuneeseen muistuttaa karamellin kähveltäneen lapsen nolostunutta punastumista. Lapsi ei voi kuin luvata parantaa tapansa.

Toiminta olisi hyvin vähäistä ilman ulkopuolisten rahoittamia hankkeita: 40 multi- ja bilateraaliavunantajaa toteuttaa hankkeita Hondurasissa. Julkisten tahojen rahoittamat hankkeet toteutetaan paikallisen julkisen tahon kanssa, ja esimerkiksi maatalousministeriön hankkeista 60 % on avunantajien rahoittamia. Naisasiain instituutti kykenee pitämään kulissinsa pystyssä valtion rahoilla. Rahan mukana tulee avunantajien sananvalta ja halu saada kunniaa rahoitetusta työstä. Kukin ministeriö sopeutuu yhtä moneen mielipiteeseen kuin sillä on donoreita.

Presidentti on päässyt kehumasta ylpeydenaihettaan; itsenäisen maansa iskukykyisiä poliisivoimia. Poliisiakatemian päällikkö tokaisee donorin rahoittaman hankkeen kokouksen päätteeksi: "eikö joku avunantaja voisi aloittaa jonkinlaisen hankkeen kun ne rikolliset nuorisojengit ovat niin ongelmallisia maassamme?".

Eurooppalaiset siirtomaaisännät, banaaniherrat, USA:n sota- ja kauppavaltiaat, IMF, Maailmanpankki ja jos jonkin sortin donorit. Köyhä on kyykyssä, valtio muiden tahojen vallassa. Hyvinvoinnin parantamiseksi omanarvontunto ja henkinen omistajuus on tärkeämpää kuin rahan määrä. Donorien hupeneminen saattaisi olla piina meille suuripalkkaisille aputyöläisille, mutta onnenpotku hondurasilaisten omanarvontunnolle. Itsenäisen valtion poliisipäällikkö kääntyisi silloin ensimmäiseksi työtovereidensa ja maan muiden julkisten tahojen puoleen pohtimaan, mitä tehdä nuorisorikollisuudelle.

Kirjoittaja työskentelee apulaisasiantuntijana Hondurasissa. Kolumni edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkökulmaa.