Vieraskolumni

Itsekkyyden ytimessä

"Haluttiin turvata kotimainen, suomalainen sähköntuotanto", perusteli elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kahta uutta lisäydinvoimalaa. Mutta onko todella niin, että uusien ydinvoimaloiden tuottama ydinjäte on myös vain "meidän suomalaisten" huoli ja vastuu?
Jussi Förbom
22.4.2010

"Päätös kahdesta lisäydinvoimalasta asettaa keskustan energiapoliittisen uskottavuuden naurunalaiseksi", sanoi keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen, kun keskustalainen elinkeinoministeri Mauri  Pekkarinen oli ilmoittanut, että hallitus esittää kahden uuden ydinreaktorin rakentamista Suomeen.

Päätös toden totta naurattaisi, ellei se olisi niin vakava ja kauaskantoinen virhe. Paitsi naurettava ja vastuuton, päätös on myös huikea itsekkyyden manifestaatio.

***

Hallituksen johtava ministerit vihreiden Sinnemäkeä lukuun ottamatta toistavat toistamasta päästyään suomalaisen elinkeinoelämän, suomalaisen teollisuuden, suomalaisten työpaikkojen ja Suomen energiaomavaraisuuden ilosanomaa. Se on heidän perustelunsa, se on heidän vakuutuksensa siitä, että ydinvoima on ainut rationaalinen, vastuullinen ja riittävän kaukaiseen tulevaisuuteen (sic) ulottuva ratkaisu.

"Haluttiin turvata kotimainen, suomalainen sähköntuotanto", Pekkarinen maireana myhäilee Yleisradion A-plussassa pian hallituksen tiedotustilaisuuden jälkeen.

Millä erityisellä tavalla ydinvoima on suomalaista, kun sen teknologia ja polttoaine joudutaan tuottamaan ulkomailta? Ja miten naiivi pitää olla kuvitellakseen, että mikään täällä meidän pienessä, muista kaikin tavoin riippuvaisessa ja muihin kaikin tavoin sitoutuneessa maassamme voisi olla omaa, puhtaasti ja yksinomaisesti "omassa varassa"?

Pekkarisen maireus on kaksin verroin kammottavaa, kun tajuaa, että hän näyttäisi olevan aivan vilpitön hokiessaan teesejään "puhtaasti suomalaisesta" ja "kotimaisesta" energialinjanvedosta.

***

Miten mitätöntä "suomalaisuus" tässä yhteydessä onkaan, ja miten pohjattoman itsekästä ja umpinationalistista sen pakonomainen korostaminen. Eikä nationalismi ole koskaan ollut hyvä taktiikka, kun on ollut välttämätöntä tulla toimeen muidenkin kuin oman, ulkoisilta uhkakuvilta suljetun sisäpiirinsä kanssa.

Ja jos ydinpolttoainetta mielii omassa koneessaan työstää, lienee syytä tulla toimeen ainakin niiden kanssa, jolta sitä saa.

Ei voi olla "suomalaista" tapaa kantaa vastuuta kansainvälisistä humanitäärisistä velvoitteista, ei "suomalaista" reaktiota globaaliin talouskriisiin, ei "suomalaista" ratkaisua globaaliin köyhyysongelmaan. Ei voi myöskään väittää, että energiaratkaisua, jonka seurauksena ydinjätteen määrä maailmassa merkittävästi lisääntyisi, tulisi tarkastella ensisijaisesti "suomalaisena" ratkaisuna.

***

Kun Pekkarinen ottaa käyttöön vastenmielisen patriotismi-kortin ja sanoo, että hänen "isänmaallinen velvollisuutensa on huolehtia siitä, että Suomesta [...] sähköä saa", hän puhuu kapeasta, rajallisesta ja älyllisesti epärehellisestä näkökulmasta.

Hän asettaa lyhyen tähtäimen kansantaloudellisen hyödyn eli kansallisen itsekkyyden Suomen väistämättömän maailmallisen sitoutuneisuuden edelle. Hän siis antaa ymmärtää, että suomalaisille on kaikkia muita tärkeämpää saada itse keskenänsä päättää, millaista politiikkaa täällä toteutetaan, vaikka sillä politiikalla on suunnattomia implikaatioita myös kaikille muille "kansoille".

Pekkarinen asettaa suomalaiset ja suomalaisten imaginääriset edut niin härskisti ihmisten yhteisten etujen edelle, ettei moista retoriikkaa yleensä ole tapana viljellä kuin sodan synkimmillä hetkillä.

***

Puhetapa muistuttaa hämmentävästi erityisesti kokoomuksen, mutta vallankin pääministerin suulla myös keskustan ajamaa tiukkaa ja ehdottoman hyötykeskeistä maahanmuuttopolitiikkaa.

Siinä myös maahanmuuttoa tarkastellaan yksinomaan suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta, ja tarkemmin ennen kaikkea talouden ja "järjestelmän" tasolta, ei tänne matkustavien tai täältä suojaa tai turvaa hakevien ihmisten kannalta.

Maahanmuuton hyväksyttävyyden määrittelee se, tulevatko ihmiset "tekemään töitä" vai "haalimaan sosiaaliturvaa" - tulevatko he siis hyödyttämään Suomen "kansallisia" etuja vai väittämään, että meillä muka olisi velvollisuus noin vain tarjota raskaasti rakentamamme sosiaaliturvajärjestelmämme heidän käyttöönsä.

Keinotekoisen energiaomavaraisuuden korostaminen toistaa käänteisesti tätä itsekästä puhetapaa. "Me emme tarvitse ketään ulkopuolisia, me teemme sähkömmekin itse" on aivan sama argumentti kuin "älkää todellakaan kuvitelko, että te voitte vaan matkustaa tänne kuka mistäkin ja alkaa elää täällä niin kuin teillä muka olisi oikeus samaan hyvinvointiin kuin meillä".

Ei tartte auttaa, me kyllä pärjätään, eikä tartte tulla pyytämään meiltä apua eikä energiaa, todellakaan ei jaeta!

***

"Meille on erittäin tärkeää se, että me pystymme itse ruokkimaan suomalaiset", Pekkarinen lataa A-plussassa painottaessaan jälleen kerran keinotekoista omavaraisuutta.

Tahtoisin kysyä häneltä, kenet hän suomalaisiksi katsoo, ja onko todella niin, että ruokaa sitten todella on vain "meille suomalaisille", eikä kenellekään muulle tässä monimutkaisessa maailmassa.

Ja onko todella niin, että kahden uuden ydinvoimalan tuottama ydinjäte on myös vain "meidän suomalaisten" huoli ja vastuu?

Rinnastukset ovat kenties rujoja, mutta en ole niitä suinkaan kaikkia itse keksinyt. Itsekkyyden näkökulmasta omaan itseen ja ennen kaikkea omaan erinomaisuuteen käpertyminen on yhtä kaikki kestämätöntä, puhutaan sitten elintason turvaamisesta vain "omille kansalaisille" tai jälkipolville perinnöksi jäävän ydinjätteen tuotannosta.

Kuten Oras Tynkkynen päiväkirjassaan kirjoittaa, "Olkiluoto 3 on Suomen historian epäonnistunein suurhanke. Vastuullinen päättäjä ottaisi virheestä opiksi – ei ehdoin tahdoin tekisi kahta lisää".

Valitettavasti itsekkyys taitaa olla suurempi voima kuin vastuullisuus, oli kyse sitten humanitäärisistä velvoitteista tai ihmiskunnan tulevaisuudesta ylipäätään.

***

Vaan voiko itsekkyydestä parantua? Pelkään sen ainakin tapahtuvan tuskallisen hitaasti.

Rkp:n puheenjohtaja Stefan Wallin nolasi itsensä hallituksen tiedotustilaisuudessa puhumalla ydinvoimasta ylimenokauden energiaratkaisuna. Ydinjätteen kohdalla ylimenokausi kestää vähintään satoja tuhansia vuosia. Itsekkyyden puoliintumisajasta ei ole olemassa tutkimustietoa.

Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja, Pax-lehden päätoimittaja ja Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.