Vieraskolumni

Intia-ilmiö!

Kansainvälinen solidaarisuustyö on yksi kehityspolitiikan väline. Mutta kuinka mitata sitä?
Thomas Wallgren
12.12.2006

Thomas Wallgren On raivostuttavaa ja jotenkin järjen vastaista, että nälän voittaminen on vaikeampaa kuin ihmisten lennättäminen kuuhun. Mutta niin se on, kuten Kepan jäsenjärjestöjen piirissä hyvin tiedetään.

Silti on pakko yrittää, kaikin keinoin ja virheistä yhdessä oppien. Niin kauan kun yksikin lapsi kuolee nälkään, kukaan meistä ei voi olla täysin onnellinen ja vapaa.

Ruoka-apu voi olla hätätilanteissa välttämätöntä, mutta ruuan laajamittainen jakaminen luo riippuvuutta, syrjäyttää kehitysmaiden oman ruuantuotannon ja voi pahentaa nälkää. Kehitysapu yksittäisille lapsille ja perheille, kylille tai yhdyskunnille on tärkeää, mutta jatkuvuus on epävarmaa ja ratkaisut niin kalliita, etteivät ne ole yleistettäviä.

Suuretkin kehitysyhteistyöpanostukset tuottavat yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka saattavat jopa pahentaa niitä ongelmia, joita haluamme ratkaista. Esimerkiksi Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmat ovat tunnetusti pikemminkin haitallisia kuin hyödyllisiä kehitysmaiden köyhille.

Kehitysyhteistyön syvin ongelma on käsitteellinen. "Kehittämällä" kehitysmaita viemme kenties koko maailman yhä syvemmälle umpikujaan. Kehityksen suunnanmuutos voikin alkaa kotikonnuilta, vaikka tehtäväkenttänä on jakamaton maailma.

Kehityspolitiikan välineistöön kuuluu myös poliittinen solidaarisuustyö. Tämän toimintalinjan suuri ongelma on sen tulosten epäselvyys. Esimerkiksi ammattiliikkeiden ja ympäristöliikkeiden globaali verkostoituminen voi olla kaikkein tehokkainta solidaarisuustyötä, mutta mistä tiedämme sen?

***

Maailman sosiaalifoorumi kokoontui Intian Mumbaissa tammikuussa 2004. Foorumi toi Intian järjestäytyneen vasemmiston ja vapaan kansalaistoiminnan suuria liikkeitä läheisempään yhteistyöhön kuin aiemmin moneen vuoteen.

Keväällä 2004 maailman suurimman demokratian valta vaihtui. BJP-puolueen lähes fasistinen hallitus sai lähteä ja tilalle nousi keskusta-vasemmistolainen hallitus. On mahdollista, että sosiaalifoorumilla oli merkitystä vaalitulokselle.

Intian uusi hallitus harjoittaa pääosin edelleen varsin epäsosiaalista, uusliberaalia talouspolitiikkaa. Tutkimukset osoittavat, että kova talouskasvu Intiassa ei vähennä, vaan pikemmin lisää nälkää ja kurjuutta.

Mutta on olemassa toinen Intia-ilmiö, joka herättää toivoa. Intian uudella hallituksella on "Oikeus työhön" -ohjelma. Se takaa kaikille Intian maaseudun perheille sata päivää työtä vuodessa minimipalkalla helpottaen kymmenien miljoonien ihmisten elämää.

***

Ja Intiasta kuuluu muutakin uutta.

Perustuslain mukaan jokaisella intialaisella on oikeus elämään, mutta ihmisiä kuolee nälkään. "Oikeus ruokaan" -kampanjan puitteissa eräät kansalaisjärjestöt haastoivat 1990-luvulla Intian hallituksen oikeuteen perustuslain rikkomisesta. Vuonna 2002 Intian korkein oikeus ratkaisi jutun järjestöjen hyväksi.

Korkeimman oikeuden päätös velvoittaa Intian valtiota kolmeen toimenpiteeseen: kouluruoan parantamiseen ja jakelun takaamiseen, lisäravitsemuskeskusten järjestämiseen kaikille raskaana oleville naisille sekä lisäravinnon tarjoamiseen päivittäin kaikille alle kouluikäisille lapsille. Päätös on toteutettava kaikkialla Intiassa alimmalla hallinnollisella tasolla.

Korkein oikeus on määrännyt kaksi komissaaria valvomaan historiallisen päätöksensä toteuttamista. Valtion on taattava komissaareille riittävät resurssit toimia ja seurantaan vaadittavat viranomaisoikeudet. Toinen komissaareista on Suomessakin tänä syksynä vieraillut Vasudhaiva Kutumbakam -verkoston pitkän linjan ihmisoikeusaktivisti Harsh Mandar.

***

Korkein oikeus Intiassa on selvästi vähemmän politisoitunut kuin Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen korkeimmat oikeudet. Silti päätös oikeudesta ruokaan on tietenkin viime kädessä Intian kansalaisliikkeiden työn tulosta. Ne loivat itsenäisyystaistelun aikaan perustan Intian perustuslaille ja ne ovat tuoneet tällekin vuosisadalle paineen ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi perustuslain alkuperäisen hengen mukaan.

Lähivuosina saatamme kuulla lisää siitä, kuinka nälkä ja kurjuus väistyvät Intiassa. Hyvät uutiset kirjautuvat mediassa herkästi taloudellisen avautumisen ja kasvun ansioksi. Todellinen selitys voi olla toinen. Jatketaan siis osallistumista kansainväliseen solidaarisuustyöhön. Tulosta syntyy.

Kirjoittaja on filosofian dosentti ja toiminut mm. Kepan varapuheejohtajana 1989-1992 ja nykyään Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin sihteerinä. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.