Vieraskolumni

Innovaatiopolitiikka ja ne muut

2000-luvun poliittinen taikasana Suomessa on ollut innovaatio. Miltä Suomen innovaatiopolitiikkaa näyttää maailman enemmistön näkökulmasta?
Teppo Eskelinen Hanna Kuusela
25.3.2010

Innovaatiopolitiikan alle kootaan milloin mitäkin aina veronalennusvaatimuksista telakkatukiin. Muutamat perusteemat ovat kuitenkin hallinneet innovaatiokeskustelua selonteosta tai keskustelijasta riippumatta.

Niin valtiojohto kuin elinkeinoelämäkin ovat olleet yksimielisiä ainakin kolmesta asiasta.

Ensinnäkin, tekijänoikeusjärjestelmää on uudistettava siten, että aineettoman omaisuuden suoja paranee.

Toiseksi, koulutuksen on oltava maailman huippuluokkaa - ei ainoastaan siksi, että suomalaiset sivistyisivät, vaan myös siksi, että koulutusmarkkinoiden uskotaan kasvavan.

Ja kolmanneksi, Suomen on erikoistuttava palveluihin ja immateriaalisen tuotantoon.

Millainen rooli näissä visioissa on varattu Suomen tai Euroopan ulkopuolella asuville ihmisille? Yleensä heitä ei pahemmin mainita, lukuun ottamatta satunnaisia päälleliimatun oloisia huomioita. Käytännössä heille varattu osa näyttää surulliselta.

***

On päivänselvää, että maksullisen koulutusviennin lisääminen ja koulutusmarkkinoiden luominen EU:n ulkopuolelta tuleville vahvistaa muuria eurooppalaisen vaurauden alueen ja sen ulkopuolisten välille. Kehittyvien talouksien pelossa tai niiden markkinoiden himossa suunnitellut lukukausimaksut voivat lopullisesti estää tasavertaisen tiedonvaihdon kehitysmaiden ja Suomen kaltaisten maiden väliltä.

Yhtä lailla on selvää, että erikoistuminen merkitysintensiiviseen talouteen tarkoittaa eriarvoistavan globaalin työnjaon syvenemistä. Se tarkoittaa saastuttavien ja pienikatteisten toimintojen ulkoistamista kolmansiin maihin samalla kun rikkaissa maissa keskitytään aineettoman omaisuuden hallintaan.

Aineettoman omaisuuden hallinta taas edistää sen kontrollointia, kuka voi tuottaa mitäkin ja millaisella teknologialla.

Mutta nämäkin voitaisiin kestää, ellei suomalaisen innovaatiopolitiikan ytimessä erityisesti viime vuosina olisi ollut niin voimakkaasti tekijänoikeus- ja patenttijärjestelmän kiristäminen. Tämä politiikka noudattelee länsimaiden WTO:ssa ajamaa linjaa sekä EU:n Lissabonin strategiaa, jonka mukaan unionista rakennetaan maailman kilpailukykyisintä tietoon perustuvaa talousaluetta.

***

Tietopohjaisen kapitalismin kehitys syventää aiempia epätasa-arvoisuuksia.

Kehitysmaapolitiikkaan perehtyneet tietävät aineettoman pääoman hallinnan ja patenttien synnyttävän pahimpia globaaleja kiistoja.

WTO:ssa suurimmat kiistat on käyty TRIPS-sopimuksesta, joka käsittelee aineetonta kauppaa. TRIPS perustuu ennen kaikkea kilpailijoiden ulossulkemiseen ja tiedon monopolisoimiseen sen leviämisen ja kilpailun edistämisen sijaan.

Kansainvälisen patenttijärjestelmän voimistuttua on yleistynyt biopiratismiksi kutsuttu ilmiö, jossa suuryritykset patentoivat kehitysmaiden perinnetietoa ja viljelykasveja. Patentin perusteena on tällöin ainoastaan se, ettei kukaan ole oivaltanut patentoida kyseessä olevaa asiaa aikaisemmin. Tällaisissa tapauksissa patenttijärjestelmä ei alkuperäisen ideansa mukaisesti palkitse keksimistä, vaan kaupallistaminen tarkoittaa hyötyjen kaappaamista tiedon todellisilta kehittäjiltä.

***

Suomi voisi valita myös toisenlaisen tien.

Innovaatiopolitiikkamme pitäisi rakentua paljon nykyistä vahvemmin tiedon avoimelle jakamiselle, tekijänoikeuksien höllentämiselle, patenttiaikojen lyhentämiselle ja elämän kannalta välttämättömän tiedon yhteisomistukselle.

Todellisuutemme määrittyy yhä enemmän teknologian ja merkitysten tuottamisen kautta: se joka hallitsee tietoa, hallitsee paljolti myös maailmaa.

Kun Suomelta kysytään, meidän pitäisi vaatia tiedon yhteisomistusta.

YTT Teppo Eskelinen on filosofi ja FM Hanna Kuusela väitöskirjaansa valmisteleva kulttuurintutkija. Heidän kirjansa "Immateriaalitalous - kapitalismin uusin muoto" ilmestyi viime syksynä Gaudeamus kustannukselta. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.