Vieraskolumni

IMF ja Maailmanpankki kehityksen asialla

Maailmanpankin ja IMF:n rooli korostuu kriisin myötä. Kritisoitavaa niissä varmaan on, mutta paremmat vaihtoehdot ovat vähissä. Suomi tukee näiden instituutioiden hallintouudistuksia.
Jyrki Katainen
15.9.2009

Jyrki KatainenKansainvälinen taantuma on nostanut Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin asemat ja vaikutusvallan entistäkin tärkeämmiksi. IMF:n rooli monen talouskurimuksesta kärsivän eurooppalaisenkin maan auttamisessa on ollut suuri. Kolikon kääntöpuoli voi ikävästi olla IMF:n rahoitusmahdollisuuksien pieneneminen kehitysmaihin.

Maailmanpankin rooli kehityskysymyksissä onkin erityisen suuri. Myös ilmastonmuutoksen torjunta ja sen vaikutuksiin varautuminen on korkealla Maailmanpankin asialistalla.

Kansainvälinen taantuma on koetellut suoraan voimakkaimmin kehittyneitä länsimaita. On kuitenkin muistettava, että välilliset ja osin jälkijunassa näkyvät seuraukset kehittyvissä maissa ovat lopulta vaikeammat. Siksi toimet taantuman voittamiseksi mahdollisimman pian ja kestävällä tavalla luovat parhaan pohjan myös kehittyvien maiden auttamiseksi.

Onkin nähtävissä ainakin kaksi taantuman pitkittymisen luomaa uhkakuvaa kehittyville maille.

Kehittyneiden länsimaiden verotulojen romahduksen ja voimakkaan elvytyksen seurauksena syntyneiden budjettivajeiden rahoitus syrjäyttää maailmalta pääomavirtoja kehittyviin maihin. Näiden pääomavirtojen merkitys on pitkällä aikavälillä kehityksen kannalta vielä paljon suurempi kuin kehitysavun.

Toisaalta jos kehittyneet maat eivät saa julkisia talouksiaan takaisin kestävälle pohjalle, kasvaa myös vaara nopeaan inflaatioon sekä korkojen nousuun globaalisti. Korkotason suuri kohoaminen kohtelisi erityisen kovasti velkaisia kehittyviä maita.

***

IMF:n ja Maailmanpankin pääomia on lisätty kriisin johdosta. Lisäraha ja valtuudet tulevat tarpeeseen kriisin ja sen vaurioiden hoitamisessa. IMF:n onkin otettava roolia taantuman jälkeisen ajan "exit-strategioissa", joissa elvytyspanokset puretaan.

Maailmantalous on osoittanut, että toimien koordinaatio on välttämätöntä: emme elä umpiossa. Bretton Woods -instituutiot ovat olleet viime vuosikymmeninä globalisaatiokriittisten tahojen moitteiden kohteena. Kritisoitavaa varmasti onkin, mutta kritiikiltä on puuttunut tärkein kärki: uskottavien vaihtoehtojen esittäminen. Tässäkin tapauksessa on täydellinen tainnut olla hyvän pahin vihollinen. Maailmanpankin ja IMF:n rooli kehityskysymyksissä ja nousevien talouksien tukemisessa on auttanut nostamaan miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä.

Winston Churchill sanoi, että demokratia on huonoin mahdollinen hallintomuoto, lukuun ottamatta kaikkia muita. Kehottaisin suhtautumaan samalla asenteella myös Maailmanpankin ja IMF:n kehittämiseen. Ne ovat hyviä ja uskottavia välineitä, joilla voidaan aidosti vaikuttaa globaalisti kehityskysymyksiin, ihmisoikeus- ja koulutuskysymyksiin sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Instituutioiden lähes universaali jäsenpohja ja sopimuspohjainen päätöksentekojärjestelmä ovat merkittäviä vahvuuksia vaikkapa G20-ryhmään verrattuna keskusteltaessa kaikkia maita koskevista globaalin talouden pelisäännöistä.

***

Suomi on sitoutunut voimakkaasti IMF:n ja Maailmanpankin hallintouudistuksiin. On luontevaa, että maailmantalouden muutokset heijastuvat myös kansainvälisten rahoituslaitosten edustuksessa ja äänivaltasuhteissa. Samalla tulee turvata, että kaikki 186 jäsenmaata ovat riittävällä tasolla edustettuna näissä maailmantalouden kannalta keskeisissä instituutioissa. Järjestöjen hallinnossa on siis kuultava kehittyvien maiden ääntä. Toisaalta myös rahoittajilla ja kehityskysymyksiin resursseja panostavilla on oltava sananvaltaa. Muuten järjestöjen legitiimisyys kärsii. Sellainen uudistus olisi kaksiteräinen miekka.

Edustautumisen ja äänivallan jakautumisen instituutioissa onkin perustuttava objektiivisiin kriteereihin, jotka ottavat huomioon nämä kriteerit tasapainoisesti. Esimerkiksi suomalaisten halukkuus rahoittaa monenkeskisiä organisaatioita on sidoksissa siihen, että IMF ja Maailmanpankki todella edistävät maailmantalouden vakautta ja köyhimpien maiden kestävää vaurastumista.

Tämän takia Maailmanpankin suurimpiin rahoittajiin kuuluvien Pohjoismaiden ja niiden kanssa saamaan vaalipiiriin kuuluvien Baltian maiden on jatkossakin voitava olla mukana järjestöjen päätöksenteossa tavalla, jolla on käytännössä merkitystä instituution toimintalinjan kannalta.

Äänivaltauudistusten nollasummapeliluonteen vuoksi edistyksen saavuttaminen hallintouudistuksessa on ollut poliittisesti vaikeaa. Miten otetaan nykyistä paremmin huomioon myös köyhimpien kehitysmaiden riittävät vaikutusmahdollisuudet tai nousevien talouksien kasvanut merkitys maailmantaloudessa? Hallintouudistukset ovat kuitenkin saaneet jälleen uutta puhtia finanssikriisin ja taloustaantuman myötä. Myös johtavien teollisuusmaiden ja kehittyvien talouksien G20-ryhmä on sopinut uudistusten nopeuttamisesta.

***

Suomen tavoitteena on, että uudistuksesta päätetään läpinäkyvästi IMF:n ja Maailmanpankin omissa hallintoelimissä. Kaikkien jäsenmaiden tulee päästä vaikuttamaan niiden lopputulokseen, ja kaikkia jäsenmaita tulee kohdella uudistuksessa tasavertaisesti. Teollisuusmaiden osalta ei pidä päästä kuuluville vain suurimpien G7-maiden ääni, ja kehitysmaista myös köyhimpien maiden äänen tulee kuulua.

Vaikutusvallan on kuljettava käsi kädessä osittain myös rahoitusvastuun kanssa. Tällä edesautetaan instituutioiden rahoitusta myös tulevaisuudessa. Palapeli uudistuksiin ei siis ole helppo. On silti löydettävissä objektiiviset keinot, joilla nämä eri tekijät huomioidaan. Suomella onkin ollut merkittävä rooli mallien kehittelyssä.

Toimivalla IMF:n ja Maailmanpankin hallinnolla ei vielä maailmaa pelasteta. Hyvä ja legitiimi hallinto kuitenkin luo pohjan, jolla jäsenmaat voivat keskittyä itse pääasiaan: kehitykseen, rahoitusjärjestelmän pelisääntöihin ja globaalien ongelmien ratkaisemiseen.

***

Vielä lopuksi toteaisin muutaman sanan budjetista ja kehitysyhteistyövaroista.

Esitin hallitukselle ensi vuodeksi kehysbudjetissa suunniteltua kunnianhimoista kasvua kehitysyhteistyövaroihin. Valitettavasti varojen kasvusta jouduttiin hallituksen pöydässä tinkimään. Kasvuvauhdista tinkiminen johtui 13 miljardin aukon budjettiimme tehneestä taantumasta ja verotulojen romahtamisesta.

Näissä olosuhteissa olin silti tyytyväinen, että kehitysyhteistyörahoituksemme joka tapauksessa kasvaa näinä vaikeina aikoina. Julkisuudessa esitettiin melko poskettomia väitteitä budjettiriihen alla väitetyistä hallituksen suunnitelmista. Se oli täysin kohtuutonta. Kukaan ei nimittäin ollut julkisuudessa väitettyjen lukujen kaltaisia esityksiä tehnyt tai suunnitellut.

Kehitysyhteistyömäärärahamme vastaavat tällä hetkellä arvioituna ensi vuonna 0,55 prosenttia bruttokansantulosta. Se ylittää reilusti ensi vuodelle EU:ssa asetetun 0,51 prosentin välitavoitteen matkalla kohti 0,7 prosentin tavoitetta vuonna 2015. Tuohon tavoitteeseen päästään vain hyvällä yhteistyöllä.

Kirjoittaja on valtionvarainministeri. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.