Vieraskolumni

Imeväiset yhtiövallan pyörteissä

Hyvin luonnolliselta tuntuvasta asiasta, oman lapsen rintaruokinnasta, on tullut kauppatavaraa, tieteellisen tiedon mittatikku ja kiistakapula.
Kaisu Tuominen
22.4.2004

Kuva: Kaisu Tuominen

Sanotaan, että olemme sitä, mitä syömme, mutta tuoreet äidit luokitellaan sen mukaan, mitä syötämme. Täysimettäjä (= ainoastaan äidinmaitoa nauttivan lapsen äiti), korvike- tai pulloäiti (=äidinmaidonvastikkeella lapsensa ruokkiva), taaperoimettäjä (= kävelemään oppinutta lasta imettävä)…

Äidinmaito on ilmaista ja ravintorikasta vauvanruokaa. Samalla se suojaa lapsia infektioilta, sairauksilta ja osittain myös allergioilta. Imettäminen on eduksi myös naiselle, jonka rintasyöpäriski pienenee. Fysiologisten etujen lisäksi korostetaan imetyksen merkitystä läheisyyden ja lapsen perusturvallisuuden luojana. Tarvittavaa tukea saamalla lähes kaikki äidit kykenevät imettämään lapsiaan. Silti imeväisten ravinnosta on tullut mittava bisnes, joka kukoistaa räikeimmillään kehitysmaissa.

Korvikkeiden käytön tuhoisat seuraukset kehitysmaissa nousivat 1970-luvulla maailman tietoisuuteen, ja maailmanlaajuinen Nestlen vastainen boikottikampanja on ehkä yksi pitkäkestoisimpia ja menestyksekkäimpiä boikottiliikkeitä.

Teollisia korvikkeita ja lastenruokia valmistavia monikansallisia yrityksiä, Nestleä etunenässä, on syytetty röyhkeistä markkinointikeinoista, joiden seurauksena miljoonat kehitysmaiden köyhät äidit antavat ilmaisen, ravintorikkaan ja sairauksia torjuvan maitonsa sijasta lapsilleen korviketta. Huonon hygienian maissa korvikejauho sekoitetaan usein likaiseen veteen ja lapset sairastuvat ripuliin. Korvikkeet ovat hyvin suuri kustannus ja niiden käyttö voi pahimmillaan pahentaa koko perheen aliravitsemusta. Köyhissä perheissä päädytään pakon sanelemana käyttämään liian laimeaa korviketta. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että vuosittain 1,5 miljoonaa lasta kuolee ripuliin, koska heitä ei ole rintaruokittu.

***

Kansalaistoiminnan tukemana on korvikkeiden markkinoinnille kehitetty säännöstö, joka kieltää muun muassa ilmaisten näytteiden ja lahjojen antamisen terveydenhoitajille ja vanhemmille ja edellyttää pakkauksiin terveysvaroitukset äidin ymmärtämällä kielellä. Tätä säännöstöä ohjaavat WHO:n suositukset siitä, että lapsen ravinto koostuisi kuuden ensimmäisen kuukauden ajan täysin äidinmaidosta ja imetys jatkuisi osittain kaksivuotiaaksi asti.

"Nuo suosituksethan ovat ambomaalaisia varten!", totesi suomalainen lastenlääkäri yli yksivuotiasta lastaan imettävälle äidille. Suomalaisia äitejä suositetaan täysimetykseen 4-6 kuukauden ikään asti ja osittain 1-vuotiaaksi saakka. Suomalaisten lasten osalta korvikkeen käyttö ei ole ehkä niin vaarallista: vesi on turvallista, markkinointia rajoitetaan ja korvike pyrkii mahdollisimman pitkälle muistuttamaan alkuperäistä tavaraa. Samoin meillä on kaikki mahdollisuudet monipuolisen kiinteän ravinnon tarjoamiseen.

Tuoretta äitiä silti kummastuttaa imetysohjauksen puute ja neuvolantädin epäusko maidon riittämisestä ja ohjeet lisäruokien aloittamisesta. Kun neuvolantäti on jo monella käynnillä "määrännyt" aloittamaan lisäravinnon, päädyn moraalisen paineen alla valehtelemaan, että viisikuukautiseni popsii perunaa.

Kun korviketta ei saa Suomessa mainostaa, lastenruokayritykset panostavat teollisten lastenruokien kauppaamiseen. Bonat ja piltit ovat siirtyneet ylikansallisen Nestlen omistukseen. Juuri sinä päivänä, kun pienokaiseni täyttää neljä kuukautta, ja siten suositusten mukaan voi aloittaa muun ravinnon nauttimisen, Nestle Bona lähettää minulle postia. Se sisältää ilmaisen ruokanäytteen, oppaan lapsen ruokavaliosta ja kutsun liittyä äideille tarkoitettuun mukavaan kerhoon. Yritys ilmoittaa jatkossakin lähettävänsä minulle postia, mutta toki minulla on mahdollisuus kirjeitse ilmoittaa heille, mikäli EN jatkossa halua vastaanottaa sitä.

Suomalaisella äidillä on etuoikeus ruokkia lapsensa äidinmaidolla ja puhtaalla lisäravinnolla. Äitien maidossa on samat terveyttä edistävät tekijät sekä täällä että kehitysmaissa. Äidillä tulisi olla oikeus saada puolueetonta tietoa ja tukea, niin täällä kuin muualla.
 

Kirjoittaja on äitiyslomalla Siemenpuu-säätiön kehitysyhteistyösihteerin tehtävistä. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä edusta Kepan virallisia näkemyksiä.