Vieraskolumni

Ilmastonmuutos, Jorma Ollila ja mielenrauha

Ilmastonmuutos on uhka planeetan rauhalle mutta myös yhteiskunnalliselle osallistumiselle ja ihmisen sisäiselle rauhalle.
Thomas Wallgren
2.2.2007

Thomas WallgrenAjattelemme helposti, että ilmastonmuutoksen suhteen ratkaisuilla on niin suuri kiire, etteivät tavallisten ihmisten rakentamat kansanvaltaiset muutokset riitä. Kaipaamme ehkä siksi apua muualta: tekniikalta, joka olisi niin hyvää, ettei ihmisen tarvitsisi omassa elämässään pyrkiä hyvään, tai johtajilta, jotka voisivat ratkaista ongelmat meidän puolestamme. Tällainen kaipuu elää minussakin.

Tässä haluan alustavasti esittää, miksi se voi viedä meitä harhaan.

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii energiankulutuksen vähentämisen lisäksi siirtymistä uusiutuvaan energiaan. Usein uskotellaan, että siirtymä on taloudellisesti ja teknisesti hankala. Tämä uskomus näyttää jo olevan vanhentunut.

Uudet aurinkopaneelit ja muut innovaatiot, joista muun muassa Risto Isomäki on Suomessa usein kirjoittanut, mahdollistavat taloudellisesti tehokkaan siirtymisen ympäristöystävälliseen ja työpoliittisesti varsin fiksuun energiapolitiikkaan hyvinkin nopeasti.

Poliittisen tahdon puute on siirtymisen ainoa este. Mutta se ei olekaan mikään vähäpätöinen ongelma. Maailmassa on suuria maita ja suuria yrityksiä, joille nykyinen, tuhoisa energiajärjestelmä on poliittisesti ja taloudellisesti edullinen. Niiden vallan nujertamiseksi tarvitaan ihmisten osallistumista, hyvä teknologia ei yksin riitä.

***

Entä suurten johtajien rooli?

Davosissa Maailman talousfoorumissa eräskin yritysjohtaja hehkutti tammikuun lopulla International Herald Tribune -lehden julkaisemassa artikkelissa, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi riittää, että maailman 600 suurimman yrityksen johtajat päättävät tehdä omasta yrityksestään hiilidioksidineutraalin.

"Tämä on valtaa", hän jatkoi.

Yritysjohtajien valta on kuitenkin varsin rajallista. Jorma Ollila saattaa olla henkilökohtaisesti hyvin huolissaan ilmaston muuttumisesta. Silti yksi hänen johtamistaan suuryrityksistä, Shell, panostaa voimakkaasti ilmastonmuutoksen kannalta tuhoisaan teknologiaan, jolla kivihiilestä tehdään nestemäisiä polttoaineita.

Pörssiyritysten johtajien tehtävä on johtaa yritystä niin, että se tuottaa voittoa omistajilleen. Ellei yritys tässä onnistu pääoma ja työpaikat siirtyvät muihin yrityksiin. Johtaja, joka ottaa omistajien kannalta riskejä ympäristön nimissä, on kohta entinen johtaja. Tästä syystä yrityksistä ei tule ympäristön kannalta vastuullisia toimijoita, ellei julkinen valta niitä siihen pakota.

Julkinen valta taas tulee pakottamaan yrityksiä ilmastovastuuseen vasta, kun riittävän voimakkaat kansalaisliikkeet riittävän monessa maassa sitä vaativat. Silloinkin muutos toteutuu vain, jos näiden maiden poliittiset päättäjät ovat jossain määrin aidosti vastuullisia kansalaisilleen, esimerkiksi toimivan puolue- ja vaalijärjestelmän ansiosta.

***

Mitä tekemistä tällä kaikella on Kepan ja kehitysmaaliikkeen kanssa? Paljonkin. Ainakin meidän on hyvä muistaa, että Intiassa ja Kiinassa yhtä lailla kuin Suomessa globaalistikin vastuullinen ilmastopolitiikka voi syntyä vain alhaalta päin rakentaen, tavallisten ihmisten toimesta ja meidän osallistumisemme ja viisautemme varassa.

En tiedä, kuinka pahaa ilmastonmuutos maailmalle vielä tekee. Mutta vahinko yhteisöillemme ja sielunrauhallemme on sitä pienempi mitä vähemmän annamme kiireen ja paniikin myrkyttää harkintakykyämme.

Kirjoittaja on filosofian dosentti ja toiminut mm. Kepan varapuheejohtajana 1989-1992 ja nykyään Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin sihteerinä. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.