Vieraskolumni

Ilmastonmuutoksen suurimmat vastuunkantajat

Ilmasto muuttuu seuraavien 50 vuoden ajan mahdollisista päästörajoituksista huolimatta. Teollisuusmaiden pitää kantaa vastuunsa, vaikka suurimmat kärsijät elävätkin kehitysmaissa.
Petteri Taalas
2.6.2008

petteri_taalas.jpgIhmisen vaikutus ilmastoon on jo todettu kiistattomasti. Olemme kyenneet muuttamaan ilmakehän koostumusta viimeisten sadan vuoden aikana: hiilidioksidin, metaanin, halogenoitujen hiilivetyjen ja typpioksiduulin pitoisuudet ovat saavuttaneet ennätystason satojen tuhansien vuosien aikaskaalassa.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa nyt aiempia, pahimpia skenaarioita nopeammin. Tähän ovat syynä erityisesti Aasian kasvanut energian kulutus ja se, että energiaa käytetään entistä tehottomammin.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC päättikin huhtikuun yleiskokouksessaan laatia uudet skenaariot päästöjen kehityksestä. Jos nykyinen kehitys jatkuu eikä päästöjä kyetä rajoittamaan, ovat tähän asti tehdyt ilmastoskenaariot alakanttiin laskettuja. On mahdollista, että ilmasto muuttuu paljon oletettua rajummin.

Mahdollisista päästörajoituksista huolimatta ilmastonmuutos tulee etenemään ennätyksellisellä nopeudella seuraavien 50 vuoden ajan. Jos päästöjä kyetään suitsimaan, vaikutusten odotetaan näkyvän noin 2060-luvulla. Mitä myöhemmin työ aloitetaan, sitä voimakkaampia toimia tarvitaan. Jos nykyistä kehitystä ei kyetä kääntämään seuraavan vuosikymmenen aikana, ilmastonmuutoksen rajoittaminen EU:n tavoittelemaan kahteen asteeseen on mahdotonta.

* * *

Edessämme on siis joka tapauksessa 50 vuotta voimistuva ilmastonmuutos, joka koskee koko maailmaa. Yleisesti ottaen pohjoinen napa-alue lämpenee vähintään kaksi kertaa muuta maailmaa enemmän, sillä lumi- ja jääpeitteen sulaminen lisää auringon lämmitysvaikutusta. Mantereet lämpenevät meriä enemmän kaikkialla maailmassa.

Vesisateet lisääntyvät korkeilla leveysasteilla, kuten Pohjois-Euroopassa ja Siperiassa. Vähemmän vettä taas saadaan esimerkiksi Välimeren alueella, Pohjois- ja Etelä-Afrikassa, Australiassa ja Karibialla. Voimakkaimpien trooppisten myrskyjen ja rankkasateiden odotetaan voimistuvan, osin myös muuten kuivuvilla alueilla. Lisäksi jäätiköiden kiihtyvä sulaminen vaikeuttaa makean veden saantia maatalouden kasteluvedeksi ja ihmisten käyttöön.

Samaan aikaan valtamerien pinnan odotetaan kohoavan tällä vuosisadalla 50-100 senttiä. Laskelmiin liittyy paljon epävarmuuksia, mutta ennustettukin määrä aiheuttaisi kasvavia tulvaongelmia alavilla suistoalueilla. Useiden metrien vedenpinnan kohoaminen taas uhkaisi useita maailman suurkaupunkeja rannikkoalueilla. Vedenpinnan noustessa rannikoiden makean veden varastojen suolaantuminen kiihtyy.

* * *

Kaiken kaikkiaan lämpeneminen, sademäärien muutokset, kasvava haihdunta ja merenpinnan kohoaminen tulevat aiheuttamaan huomattavia taloudellisia tappioita ja inhimillistä kärsimystä suuressa osassa maailmaa. Yleisesti ottaen kehitysmaat ovat eniten kärsivä maaryhmä. Kielteisiä muutoksia tapahtuu Afrikassa, Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Etelä-Aasiassa. Ilmastonmuutos vähentää alueilla maataloustuotantoa, vaikeuttaa ihmisten elinolosuhteita ja alentaa kansan tuloja. Säästä riippuvien tautien ja aliravitsemuksen odotetaan lisääntyvän erityisesti Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.

IPCC arvioi, että ilmastonmuutos lisää myös konflikteja ja pakolaisuutta. On arvioitu, että maailmassa on noin 750 miljoonaa potentiaalista ilmastopakolaista. Lisäksi noin neljäsosaa maailman kasvi- ja eläinlajeista uhkaa katoaminen tällä vuosisadalla ilmastonmuutoksen vuoksi.

* * *

Maailmanpankin entinen pääekonomisti, Sir Nicholas Stern, osoitti vuonna 2006 ilmestyneessä ja raportissaan, että ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan huomattavia menetyksiä myös maailman taloudelle. Hän arvioi, että ilmastonmuutoksen torjunta olisi ihmiskunnalle halvempaa kuin sen torjumatta jättäminen, ja raportti herättikin useita maailman johtavia päättäjiä ja yritysjohtajia ilmastonmuutoksen torjunnan kannattajiksi.

Elämme parhaillaan ilmastotrillerin keskellä. Muun muassa EU:n tavoitteena on saada aikaan Kioton jälkeinen ilmastosopimus tulevan puolentoista vuoden aikana. Avainpelureita tässä ovat muun muassa USA ja Kiina. EU on näyttänyt omilla päätöksillään esimerkkiä muulle maailmalle päästörajoitusten suunnasta.

Rationaaliset pitkän aikavälin hyödyt puoltavat ilmastonmuutoksen torjuntaa. Vaakakupeissa ovat tulevien sukupolvien hyvinvointi ja lyhyen aikavälin talouskasvu. Toisaalta vastakkain ovat hyvinvointimaailman nykyiset suuret päästöt henkeä kohti ja kehittyvien talouksien päästöjen voimakas kasvu.

On selvää, että rikkaiden maiden odotetaan kantavan suurimman vastuun. Vaikka kehitysmaat ovat trillerin häviäjiä, ongelma on koko maailman yhteinen. Emme nykyisin elä eristyksessä muun maailman kehityksestä, emme taloudellisesti emmekä inhimillisesti.

Kirjoittaja on Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.