Vieraskolumni

Ikkuna parempaan elämään

Turvapaikanhakijoiden motiivit lähtöön löytyvät lähtömaan työntövoimista, eivät vastaanottomaiden vetovoimista.
Milla Mäkinen
24.3.2014

Helmikuussa etiopialainen lentoperämies kaappasi Roomaan matkalla olleen Ethiopian Airlines –lentoyhtiön koneen, laskeutui Geneveen, kipusi koneen ikkunasta alas ja juoksi suoraan lentokentällä odottaneiden poliisien syliin. Kaappari pyysi poliiseilta turvapaikkaa ja jätti maailman ihmettelemään.

Mikä saa ihmisen pakenemaan kotimaastaan – toisinaan jopa oman henkensä uhalla?

Mediassa ihmeteltiin suureen ääneen etiopialaisen perämiehen motiivia. Omaan mieleeni jäi pyörimään kysymys siitä, miksi teko oli meille niin vaikea ymmärtää.

Tuhannet ihmiset riskeeraavat oman henkensä vuosittain paremman elintason ja vapaamman elämän toivossa. He eivät jätä kotejaan yhtään sen heppoisemmin perustein kuin kukaan meistä. Kansainvälinen yhteisö on ollut tästä yhtä mieltä jo yli 60 vuotta. Silti tällaiset selkkaukset tulevat edelleen meille aina yllätyksenä.

Ethiopian Airlinesin lentokaappaajan kohdekaupungissa, Genevessä, allekirjoitettiin vuonna 1951 YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus. Sopimus sisältää edelleen ajantasaisen vastauksen siihen, miksi ihminen hakee turvapaikkaa.

Sen mukaan pakolaiset ovat henkilöitä, joilla on "perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan".

* * *

Toisin kuin usein ajatellaan, turvapaikanhakijoiden motiivit lähtöön löytyvät turvapaikanhakijan lähtömaan työntövoimista, eivät vastaanottomaiden vetovoimista.

Etiopiasta lähdetään pakoon köyhyyttä, ihmisoikeuksia polkevaa politiikkaa ja turvattomuutta, ei vastaanottajamaan eurooppalaista työpaikkaa tai sosiaaliturvaa. Päätös lähdöstä syntyy epätoivosta päästä pois.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö teetti vuonna 2008 tutkimuksen, jonka mukaan etiopialaiset pakenevat muualle maassaan vallitsevaa köyhyyttä ja työttömyyttä. Turvattomuus ja poliittinen vaino ovat myös listalla syiden joukossa – jopa neljäsosa tutkimukseen haastatelluista etiopialaisista mainitsi nämä syiksi lähteä.

Castles ja Loughna listasivat vuonna 2003 YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimuslaitokselle UNU-WIDERille tekemässä tutkimuksessaan kahdeksan erilaista turvapaikanhakijoita Eurooppaan työntävää voimaa. Heidän mukaansa niitä ovat vähemmistöjen sorto tai etniset konfliktit, sisällissota, maan sisäisten pakolaisten määrä, köyhyys, alhainen sija YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä, alhainen elinajanodote, korkea väestötiheys ja aikuisten lukutaidottomuus.

* * *

Iranilaisen ystäväni sanoin: turvapaikanhakija ei hae kohdemaasta parempaa työpaikkaa. Hän pakenee kotimaassaan esiintyvää  epävarmuutta ja rauhattomuutta.

Lääkärit ja lentoperämiehet lähtevät siivoamaan metroasemia, koska se ei ole oleellista. Turvapaikanhakija ei lähde rakentamaan uraa tai hyötymään sosiaaliturvajärjestelmästä. Hän lähtee kasvattamaan perheensä ympäristössä, jossa ei tarvitse pelätä.

Maailman voi nähdä yhtä monesta eri näkökulmasta kuin pallolla on asukkaita. Todennäköisyys oikeasta ymmärtämyksestä kasvaa silloin, kun pystyy katsomaan asiaa sen henkilön näkökulmasta, joka kulloinkin on kyseessä. "Riippuu mistä roikkuu", sanoo suomalainen sananlaskukin.

Suomesta turvapaikanhakemisen motiiveja on haastavaa tulkita sillä meillä ei esiinny maastamuuton työntövoimia. Meillä ei ole etnisiä konflikteja, eikä maassamme käydä sisällissotaa. Suomessa ei ole maan sisäisiä pakolaisia, eikä äärimmäistä köyhyyttä.

Suomi sijoittuu YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä erittäin kehittyneiden maiden joukkoon, ja yhteiskuntaamme kuvaavat pitkä ja terve elämä, hyvä tiedonsaanti ja korkea elintaso. Elinajanodote on meillä maailman huippua, väestötiheys sitä luokkaa, että olemme jopa pohjoismaisessa vertailussa erittäin harvaan asuttu maa. Aikuisten absoluuttinen lukutaidottomuus on meille tuntematonta.

Suomalaiset matkustavat maailmalle vetovoimien – ei työntövoimien - takia. Ulkomaille meitä vetävät mahdollisuudet ammatilliseen kehitykseen ja opiskeluun. Etsimme muista maista uudenlaisia elämänkokemuksia, mielenkiintoisia ihmissuhteita ja vahvempaa kielitaitoa. Kohdemaissa kohtaamme usein alhaisemman elintason kuin kotona, sillä meillä se on niin korkea.

Itse asuin ulkomailla yli kymmenen vuotta, kuudessa eri maassa. En matkustanut kertaakaan pakosta enkä pelosta, vaan halusta kokea uusia asioita. Kapusin jokaisesta lentokoneesta ulos pitkin lentokoneen portaita. Etiopialaiselle lentoperämiehelle tämä ei ollut mahdollista.

Kirjoittaja on kehitysyhteistyön asiantuntija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.