Vieraskolumni

Ihana talvi

28.7.2013

Kuulkaapas nyt kesäihmiset, te olette väärässä. Ette te ole mitään kesäihmisiä. Te olette vuodenaikaihmisiä.

En nyt sano tätä vain pinttyneenä talvifanina – vaikka tietäisittepä kuinka paljon meitäkin on. Me vain olemme hillitympiä ja hienostuneempia kuin kesähössöttäjät. Emmekä me parveile lumihangessa ja pilkkopimeässä yhtä näkyvästi kuin te uimarannoillanne ja terasseillanne.

Kesä ei olisi kesä ilman kolmea muuta vuodenaikaa. Suomen kesä on niin ihmeellinen juuri siksi, että sitä on odotettu. Sitä on ylistetty kuin Shakespeare kultaansa. Se on kuin ensirakkaus, mutta se tulee joka vuosi. Aika hyvä diili.

Valoisien kesäöiden, uusien perunoiden ja pitkän kesäloman odotus saa talvipimeällä esiin romanttisen ruuneperin muka-tuppisuustakin.

Se on ilmiö, johon en muista koskaan tropiikissa asuessani törmänneeni. Eivät vuodenajat sielläkään ole yhtä yhtenäistä pötköä. Lämpötila vaihtelee kuumasta älyttömän kuumaan, ja joskus sataa.

Mielenmaisemana se on tasaista kuin Pohjanmaa. Suomalaiset lämpötilanvaihtelut ovat siihen verrattuna kuin Alpit, ellei peräti Himalaja. Kun on laaksoja ja huippuja, tietää olevansa elossa.

Ja ennen kaikkea: huomaa vuoden.

Suomesta ei löydy niin urbaania paikkaa, etteikö siellä kasvaisi paria puuta tai pensasta, joista seurata vuoden kulkua. Lumen ja mustan aikaa seuraa kevään käsittämättömän heleä vihreys. Keväällä ja alkukesällä maisemassa on tuhat erilaista vihreän sävyä. Suomen brändityöryhmän täytyy olla värisokea. Kuinka kummassa siellä ei ole ymmärretty markkinoida alkukesän vihreyttä maailmalle Japanin kirsikankukkien kaltaisena ihmeenä?

Entäs sitten syksy ja ruska ja kuulaat päivät? Jopa marraskuun pimeydessä on puolensa: lupa olla olematta sosiaalinen. Siinä missä kesällä koko maa yrittää laiturinnokkaan, marraskuussa jokaiselle kelpaa oma sohva ja viltti.

Oikeastaan tämä pohjoisen luonto on omapäisyydessään herttaisen tasa-arvoinen. Se tarjoilee jokaiselle jotakin. Ja lopulta on vuorossa se paras kaikesta: pakkanen ja kinokset.

Odottelen täällä varjossa. Enkä ehkä kärsi ihan hirveästi.