Vieraskolumni

Ihan sama: 59,1 prosenttia

Nukkuminen eurovaaleissa on huono protesti, koska suurin osa äänioikeutetuista on jo pitkään jättänyt käymättä uurnilla.
Tuuli Hongisto
2.6.2014

Eurovaaleista on nyt reilu viikko, ja uudet mepit valmistautuvat aloittamaan Brysselissä työurakkansa. Harmi vain, että suurinta osaa eurooppalaista ja suomalaisista ei kiinnosta tipan vertaa.

Facebookissa jaettiin hiljattain huumorikaaviota, johon oli piirretty "Eurovaalien todellinen kannatusjakauma prosentteina". Kokoomus sai piirakasta aika ison siivun: 9,3 prosenttia, keskusta seuraavaksi suurimman eli 8,1, perussuomalaiset 5,3 ja niin edelleen.

Yli puolet pallosta oli oranssina, ja osion päällä luki: "Ihan sama 59,1 prosenttia."

Kuvaavaa.

* * *

Eurovaalien matala äänestysprosentti on koko unionin laajuinen ongelma. Äänestysaktiivisuus on laskenut vuoden 1979 vaalien jälkeen jatkuvasti, ja yli 50 prosenttia äänioikeutetuista saatiin viimeksi uurnille kaksikymmentä vuotta sitten vuonna 1994.

Tämä huolettaa erityisesti poliitikkoja, ja varsinkin siinä tapauksessa, jos on epäilystä, etteivät juuri omat kannattajat aktivoidu äänestämään.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki harmitteli blogissaan ennen vaaleja, ettei hän vaalityötä tehdessään löytänyt kansan keskuudesta mainittavaa vaalihuumaa. Häntä huoletti erityisesti se, että äänestämättä jättäminen lisäsi aktiivisten äänestäjien (joita hän uumoili kokoomuksen kannattajista löytyvän) äänten painoarvoa.

Eikä Arhinmäki ollut aivan väärässä: kokoomuksellahan oli loistava vaalitulos. Jyrki Katainen iloitsi vaalijuhlissa puolueensa olevan yksin suurempi kuin kotimainen vasemmisto yhteensä.

Onnitteluni! Eurovaaleissa jo se, että on aktivoinut kannattajansa uurnille asti on saavutus. Vaalien kanssa kansan mielenkiinnosta tappeli samana päivänä myös jääkiekon MM-finaali, joten ymmärtäähän sen, ettei raahautuminen äänestyspisteelle muistu välttämättä mieleen.

* * *

Ehkä muidenkin kuin poliitikkojen olisi kuitenkin syytä huolestua ja kysyä, miksi suurin osa meistä ei äänestä. Erityisesti sen takia, että samalla, kun EU-vaalien äänestysprosentti on laskenut, parlamentin merkitys on kasvanut. Ei ole yhdentekevää, ketkä Euroopan parlamentissa tekevät päätöksiä.

Onko äänestyslaiskuudessa sitten kyse protestista vai apatiasta?

Eurovaaleissa äänestämättä jättäminen tuntuu erikoiselta protestilta, koska äänestämättä jättäminen on jo vallitseva käytäntö. Kun suurin osa äänioikeutetuista ei äänestä, voiko vaaleissa nukkumista enää kutsua protestiksi?

Toisin sanoen: jos äänestämättä jättämisellä olisi vaikutusta, se varmasti näkyisi jo nykyisessä poliittisessa tilanteessa. Nukkumalla vaaleissa ei siis muuta mitään, vaan tukee asioiden nykytilaa.

Jos EU taas tuntuu vieraalta ja kaukaiselta, olisi viimeistään nyt aika havahtua: juuri äänestäminenhän on itse asiassa erityisen toimiva protesti.

Tämän ovat jo huomanneet parlamenttiin komealla vaalituloksella rynnistäneet euroskeptiset oikeistopuolueet. Aktivoituminen näkyi äänestyskäyttäytymisessä ympäri maanosaa: osanottoprosentti oli korkein maissa, joissa nämä ryhmät pärjäsivät.

Centre for European Policy studies -ajatushautomon johtaja Daniel Gros totesi vaalien jälkeen, että kyseiset protestiäänet olivat todennäköisesti syy siihen, miksi äänestysprosentti pysyi lähestulkoon samalla tasolla kuin edellisissä vaaleissa, jopa nousten hitusen.

Jos muutkin kuin euroskeptinen oikeisto ymmärtäisivät kanavoida poliittisen turhautumisensa demokraattisiin vaikutuskeinoihin, EU:n tulevaisuus saattaisi näyttää hitusen valoisammalta. 

* * *

Yksi asia on ainakin selvä: jos on tyytymätön EU:n toimintaan, apatia ei ratkaise mitään.

Tulevalla parlamenttikaudella  päätetään niin Euroopalle kuin koko ihmiskunnalle tärkeistä asioista, joilla on vaikutusta globaalisti, muun muassa ilmastotavoitteista.

Euroopan tulevaisuus voi olla kohti avoimempaa yhteiskuntaa ja kestävämpää kehitystä – tai kohti ksenofobiaa, suljettuja rajoja ja tuhoisaa ilmastopolitiikkaa.

Jos et äänestä, älä ruikuta. Tai jos kuitenkin ruikutat, pidä huolta sitä, että äänestät ensi kerralla!

Kirjoittaja on helsinkiläinen radiotuottaja ja vapaa toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.