Vieraskolumni

Hyvien asioiden edistämisen tuottavuusohjelma

Udmurttien kielikysymys, mötzi-heimon laidunmaat, puuskajaskarien alkuperäiskansan oikeusmurha: miksi ongelmiin puututaan niin tehottomasti?
Riku Siivonen
26.8.2013

Alkuun pieni henkilökohtainen tilitys. Minulla on elämänvaihe, jossa olen käpertynyt sisäänpäin. On yhtä aikaa pari pientä lasta, perinteinen neljänkymmenen ikävuoden ammatillinen uudelleenpohdinta, ikääntyvät vanhemmat. Paljon asioita, joiden vuoksi on ollut viime vuosina vaikea jaksaa huolestua maailman sorrettujen ongelmista. Sentään nuorempana tuli oltua vähän huolissaan muistakin. Oli tilaa.

Välillä tietysti hävettää oma itsekeskeisyys, mutta toisaalta, ei sille nyt kauheasti osaa tehdä mitään. On aikoja ja on aikoja. Hyvittääkseni tätä kiinnostumattomuutta olen allekirjoittanut eteen tulleita vetoomuksia kaikkien hyvien asioiden ja toinen toistaan oudompinimisten minikansojen puolesta. Kuukausilahjoitan suuntaan jos toiseenkin.

Mutta varsinkin vetoomusallekirjoitukset ovat alkaneet häiritä – on niin sattumanvaraista, mikä niistä sattuu eteen, kun joku linkkailee sosiaalisessa mediassa tai pysäyttää kadulla.

Kysymykseni: Miksi tällainen aktivismi tehdään niin tehottomasti? Missä viipyy Hyvien asioiden edistämisen tuottavuusohjelma? Joka viikko syntyy vetoomus jossakin hyvässä järjestössä tai liikkeessä. Vuorotellen kaikilla on sama huoli: kuinka saada nimenomaan tälle asialle huomiota, jotta allekirjoituksia kertyisi.

***

Minulla on vastaus: rakennetaan Hyvien asioiden valtakirjapankki. Eli jos antaisin nimeni sinne, antaisin valitsemilleni järjestöille luvan laittaa nimeni mihin tahansa heidän vetoomukseensa.

Udmurttien kielikysymys, mötzi-heimon laidunmaat, puuskajaskarien alkuperäiskansan oikeusmurha, you name it! Näin jokaisella vetoomuksella olisi jonkinlainen pohja, jonka päälle olisi paljon helpompi ryhtyä rakentamaan allekirjoittajien joukkoa. Saisin vain ilmoituksen sähköpostiini, että nyt olen mukana jälleen taistelussa pahoja vastaan.

Samalla kampanjoiden järjestäjillä olisi helppo väylä viestiä valtakirjapankkilaisille, kuinka heidän kannattamansa vetoomusten on käynyt. Jos vaikka joskus näillä vetoomuksilla olisi vaikutusta, se saisi ainakin minut antamaan valtakirjan yhä uudelleen.

Saattaa toki olla, että valtakirjapankki söisi adressien lopunkin huomioarvon. Niistä ei tehtäisi uutisia, kun media oppisi ymmärtämään, että kaikki nimet eivät ole kerätty ad hoc, juuri nyt, ikään kuin osoituksena siitä että juuri tämä asia herättää ihmisissä tunteita. Ja mikään ei ole journalismille mieluisampaa kuin tunteet. Kaikki olisi automatiikkamallissa vähän liian helppoa: ei tuntien seisoskelua rännässä ja tyrmäkkäiden suomalaisten pysäyttelyä. Koska mediaa eivät mötzi-heimot kiinnosta, vaan se, että joku on saanut suomalaiset allekirjoittamaan jotain – jos sekään.

Kirjoittaja on laiska paska. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.