Vieraskolumni

Hyviä korruptiouutisia

Korruptiota Afrikassa, ketä kiinnostaa?
Esa Salminen
17.2.2009

Esa SalminenLehdessä lukee, että Kepan Pemban-toimistosta neljän korttelin päässä, valtion finanssitoimistossa on tehtailtu kuitteja siinä määrin, että yli viiden miljoonaa yhdysvaltain dollaria veronmaksajien - sekä mosambikilaisten että avunantajamaiden - rahaa on mennyt vääriin taskuihin. Osaston johtaja apulaisineen on pidätetty.

Se on hyvä uutinen. Mutten voi kirjoittaa siitä uutista.

Minusta on hämmästyttävää, että kun Pohjois-Mosambikissa varastaa viisi miljoonaa taalaa, siitä voi jäädä kiinnikin. Luulisi, että sillä voisi jo ostaa tiensä ulos.

***

Muistan hyvin Paulo Riscon, valtionvarainministeriön Pemban-osaston johtajan, joka nyt asuu Pemban vankilassa. Pitkä, solakka mies, joka selosti muutama kuukausi sitten hienossa kokoussalissa meille kansalaisyhteiskunnan edustajille, miten valtion rahat on käytetty ja mitä kaikkea niillä on saatu aikaan.

Asiallinen, hiljainen mies, puolueen vanhaa siipeä. Hänen esitykselleen kuvernööri taputti, ja me kaikki mukana, kun emme muutakaan voineet. Risco ei koskaan istunut Pemban baareissa, ja nyt ei taida enää olla asiaakaan.

Ennen tuomiota ei Suomessa miehen nimeä julkaistaisi, mutta täällä ei ollakaan niin turhantarkkoja oikeusturvasta, joten ei kai minunkaan tarvitse.

Kovin suuria otsikoita kavalluksesta ei Mosambikissa ole kuitenkaan revitty. Tietoa tihkuu vähänlaisesti, ja arvelen että vaalivuoden paineet pitävät sanaiset arkut kiinni. Valtaapitävät eivät varmaan halua kovin suureen ääneen sanoa, että korkealle paikalle nimetty ja luotettu mies olikin roisto. Vai pelätäänkö kaukana pääkaupungissa, että tutkimuksen lonkerot pureutuvat korkeammalle? Ehkä Risco ei olekaan roistojoukon ketjun ylin lenkki?

***

Minä en voi kirjoittaa Riscon ja kumppaneiden korruptiosta Suomeen uutista, sillä se ei ole uutinen. Kuka klikkaisi jutun auki, jos kyseessä eivät olleet suomalaisten rahat? Korruptiota Afrikassa, ketä kiinnostaa?

Vaikka minusta uutinen onkin hyvä. Positiivinen. Se kertoo, että näinkin kaukana kaikista maailman keskuksista, missä viimeisiä metsiä hakataan sumeilematta ja täysin laittomasti, ja kaikkien taskut täyttyvät lahjuksista, joku kuitenkin valvoo. Joku on huomannut, että tilit eivät täsmää, ja joku toinen on ollut niin rohkea, että on iskenyt käsiraudat johtajan ranteisiin.

Täällä kun yleensä kukaan vähempiarvoinen ei uskalla edes puhua, jos korkea-arvoinen poliitikko on huoneessa.

"En minä tule onnelliseksi siitä, että tiedän että perheenisä istuu vankilassa ja hänen perheensä itkee kotona. Ei se ajatus saa oloani hyväksi. Mutta kyllä se vähän lohduttaa", sanoi mosambikilainen järjestöälykkö viime kuussa, muistaakseni jonkun entisen ministerin pidätyksestä.

Istuimme hienossa hotellissa Nampulan kaupungissa, joka on kuulemani mukaan rakennettu pesemään niitä rahoja, joita heroiinin uudelleenpakkaamisella läheisessä Nacalassa kääritään.

Sisällä kuitenkin puhuttiin asiaa. En minäkään nyt onnelliseksi tule siitä, että Risco vaihtoi liituraidan raitapaitaan. Mutta harmittaa minua vähän vähemmän kuin vielä viime viikolla.

***

Viikkoa myöhemmin luen paikallisesta lehdestä, että Risco apulaisineen on vapautettu iltahämärissä viikon lusimisen jälkeen. Hallitus ja poliisi kieltäytyvät kommentoimasta, sillä rikostutkinta on vielä kesken.

Sentään viikko putkaa, ja joku kirjoitti vaalivuonna uutisen paikallislehteen - nimettömänä. On sekin jotain. Tavallinen rangaistus korruptiosta näillä main on rötösherran siirtäminen toiseen kuntaan.

Kirjoittaja työskentelee Kepan kehityspoliittisena tiedottajana Mosambikin Pembassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.