Vieraskolumni

Hyväntekeväisyysgaalojen aika

Kun kehitysyhteistyötä leikataan, joudummeko järjestämään hyväntekeväisyysgaalan kehitysmaiden verojärjestelmien kehittämiseksi?
Miina Supinen
26.6.2015

Yhdysvalloissa superrikkaiden tapana on tukea mieluisaa avustuskohdetta ja kuitata siitä verohelpotuksia ja hyvää omaatuntoa. Hienostorouvat käyttävät runsaasti aikaa ja energiaa sopivan hyväntekeväisyyspuuhan parissa. Tuloerot ovat maailman suurimpia ja köyhät ovat rikkaiden armeliaisuuden ja päähänpälkähysten varassa.

Samantyyppinen kulttuuri yleistynee lähivuosina Suomessakin. Perussuomalaiset ehdottaa, että kehitysyhteistyö toteutettaisiin jatkossa suurelta osalta lahjoituksia keräämällä. Hallitus aikoo leikata kehitysmäärärahoja 43 prosentilla, joten kehitysyhteistyön jatkuminen on entistä enemmän vapaaehtoistyön ja tavallisten kansalaisten lahjoitushalujen varassa. Näemme lähivuosina luultavasti paljon hyväntekeväisyysgaaloja, konsertteja ja tunteisiin vetoavia somekampanjoita.

Lahjoituksiin perustuvan avustustoiminnan pahin ongelma on se, että se ohjaa avun söpöille, helposti hahmotettavilla ja tunteita kuohuttaville kohteille. Moni avaa kukkaronnyörejään luonnonkatastrofien jälkeen ja lasten hyväksi, mutta pitkäkestoiset, rakenteisiin puuttuvat ja vaikeammin hahmotettavat kohteet eivät herätä samalla tavalla avustushaluja.
   
Moni ottaa mieluusti nimeltä tunnetun kummilapsen kehitysmaasta, vaikka samalla summalla voisi tukea tehokkaammin koko yhteisöä. On vaikeaa järjestää hyväntekeväisyysgaalaa kehitysmaiden verojärjestelmien kehittämiseksi tai kansainvälisen veronkierron suitsimiseksi. Millaisella tunteisiin vetoavalla kuvalla sitä edes mainostaisi? Lahjoituksiin perustuvassa kehitysyhteistyössä korostuu yksittäisten ongelmien laastarointi rakenteisiin puuttumisen sijaan.

* * *
   
Yhdysvaltalaistyyppisessä lahjoittelukulttuurissa on myös suomalaisille vieras poseerauksen vivahde. Suomessa tuen antaminen on ollut perinteisesti melko hillittyä, ja sitä on pidetty normaalina osana sivistynyttä yhteiskuntaa.

"Kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä", todetaaan Raamatussa, ja ajatus onkin tuntunut istuvan hyvin suomalaiseen mielenmaisemaan. Lähivuosina auttamiseen liittynee aiempaa runsaampaa torven toitottelua - toivottavasti ei kuitenkaan pelkästään sitä.

Kepan ohjelmajohtajan Outi Hannulan mukaan vaarana on myös se, että yksityiset kansalaiset ottavat mallia kitsastelevasta valtiosta.
   
Hallituksen päätös leikata kehitysapua on paitsi moraaliton ja kansainvälisen Suomi-kuvan kannalta hävettävä, myös lyhytnäköinen. Elämme samalla planeetalla ja kehitysmaiden ongelmat vaikuttavat kaikkien suomalaisenkin elämään.

Tavallisten suomalaisten on aika tukea heikompia Suomessa ja maailmalla lahjoituksilla - mutta myös vaatimalla oikeudenmukaisempaa ja pitkänäköisempää politiikkaa.

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.