Vieraskolumni

Hyvää elämää Bolivian malliin

Bolivia on kehitysyhteistyön kannalta omituinen maa. Samalla kun se on yksi kehitysyhteistyön suurimpia vastaanottajamaita Latinalaisessa Amerikassa, siitä on myös kehittynyt kehityskritiikin kehto.
Eija Ranta-Owusu
20.5.2010

Eija Ranta-OwusuVielä vuosikymmen sitten Boliviaa suitsutettiin kansainvälisten rahoituslaitosten markkinatalousreformien ja yhdysvaltalaisen demokratiaviennin mallimaana. Nyt maa suuntaa kohti "kehityksen" jälkeistä aikaa.

Muutaman vuoden ikäinen radikaali vaihtoehto länsimaiselle kehitysajattelulle pohjaa alkuperäiskansojen tietoon, maailmankuviin ja elämäntapoihin. Etusijalla on "hyvän elämän" (vivir bien) ajatus, joka on alkuperäiskansoihin kuuluvan Evo Moralesin presidenttikauden aikana nostettu yhteiskuntajärjestyksen perustaksi. Valtionhallinnon eri tasot, kehityspoliittiset linjaukset ja poliittinen retoriikka kiertyvät tämän uuden ajattelun ympärille.

Tämä antropologien ja intiaani-intellektuellien muovaama käsite viittaa yhteisölliseen elämäntapaan, jossa sosiaalinen, taloudellinen ja henkinen hyvinvointi ovat yhteen kietoutuneita. "Hyvä elämä" on olotila, jossa ihmiset, jumalat ja luonto ovat tasapainossa keskenään. Esimerkiksi aimara-intiaanien hyvää elämää vastaavaa käsite "suma qamaña" tarkoittaa yhdessä elämistä niin, ettei yksilöä voi erottaa yhteisöstä, yhteisöä ympäristöstä tai ympäristöä elävistä ja kuolleista, ihmisen henkisestä ja materiaalisesta puolesta. Vain harmonia hengen ja materian, ihmisen ja luonnon välillä voi olla hyvää elämää.

"Hyvän elämän" ajatus edustaa radikaalia kehityskritiikkiä. Se on vastarintaa länsimaiselle kehitysajattelulle, joka bolivialaisten mielestä keskittyy liikaa talouskasvuun, ympäristön kannalta kestämättömään kulutukseen sekä yksilökeskeiseen kilpailumentaliteettiin. Kun länsimainen kehitys pohjaa bolivialaisten arvion mukaan siihen, että pyritään jatkuvasti elämään paremmin kuin toiset yksilöt tai kansat, on "hyvän elämän" perusoletus se, ettei hyvinvointia voi saavuttaa ilman keskinäistä solidaarisuutta ja hyvinvoinnin tasaista jakautumista.

***

Mistä tämä länsimaisen kehitysajattelun kritiikki sitten kumpuaa? Vaikka intiaaniliikkeiden poliittinen nousu Boliviassa onkin monella tapaa sidoksissa eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen tukeen ja kehitysyhteistyövaroilla toteutettuihin uudistuksiin kuten kulttuurienvälisyyskoulutukseen ja intiaaniedustajien tukemiseen kunnallispolitiikassa, moni bolivialainen tuomitsee kehitysyhteistyön uusliberalismina, imperialismina ja länsimaisten intressien levittäjänä.

Eikä tuomio välttämättä osu pahasti harhaan, vaikka kärjistetty onkin. 1980-luvun puolivälistä lähtien Bolivian talouspolitiikasta päätettiin käytännössä Washingtonissa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kokouksissa sekä Yhdysvaltain senaatissa, jossa kauppasopimukset ja kehitysyhteistyö sidottiin huumeidenvastaisen taistelun nimissä tehtyihin puolisotilaallisiin operaatioihin. Vakavan apuriippuvuuden vuoksi Boliviassa noudatettiin rakennesopeutusohjelmia ja lainaehtoja lähes pilkulleen.

Tämä kansainvälisiä rahoituslaitoksia ihastuttanut asia ei kuitenkaan miellyttänyt montaakaan bolivialaista, joita markkinoiden vapauttaminen ja valtion roolin vähentäminen koskettivat työttömyytenä, sosiaalipalveluiden maksullisuutena ja kasvavana taloudellisena eriarvoisuutena.

Talouspoliittinen ja sotilaallinen vallankäyttö, jota tehdään usein moraalisen hyvyyden eli kehitysyhteistyön kaavussa, teki bolivialaisista sivustakatsojia oman maansa asioissa, sillä päätöksenteko siirtyi yhä enemmän kansalliselta tasolta globaaleille foorumeille. Kehitys näyttäytyi prosessina, jossa luodaan markkinakelpoisia kuluttajia ja halpaa työvoimaa ilman, että ihmiset itse pystyvät määrittämään kehityksen suuntaan.

***

Tässä kohtaa Bolivian radikaali kehityskritiikki yhtyy Latinalaisen Amerikan yleisempään vasemmistokehitykseen ja maailmanlaajuiseen globalisaatiokriittiseen liikehdintään. "Kehityksen" jälkeinen aika on myös uusliberalismin jälkeistä aikaa.

Öljy- ja maakaasuvarojen "kansallistaminen" niin, että valtio ja monikansalliset yritykset jakavat omistusosuudet entistä tasaisemmin, on kasvattanut valtion verovaroja, joita on ohjattu julkisen sektorin palveluihin. Tämä puolestaan on vähentänyt apuriippuvuutta ja kasvattanut hallituksen neuvotteluvaraa suhteessa kansainvälisiin kehitysyhteistyöjärjestöihin. Tämä ei ole kuitenkaan tukkinut kansainvälisiä apuvirtoja, pikemminkin päinvastoin.

Alkuperäiskansojen näkökulmasta valtion roolin vahvistuminen on kuitenkin suuri kysymysmerkki. Intiaaniyhteisöjen "hyvä elämä" on tiiviisti sidoksissa maanomistukseen ja maantieteellisten alueiden hallintaan, minkä vuoksi alkuperäiskansat ovat ajaneet itsemääräämisoikeutta ja autonomisia alueita. Kansanäänestyksellä hyväksytty uusi perustuslaki tunnustaakin autonomiset järjestelyt alkuperäiskansojen, mutta myös perinteisen eliitin hallitsemien maantieteellisten alueiden kohdalla.

Lisäksi "hyvään elämään" kuuluva tasapaino luonnon ja yhteisöjen välillä vaatisi oikeutta luonnonvarojen käyttöön ja kontrolliin, mikä Bolivian nykyhallinnon mukaan kuitenkin kuuluu valtiolle, eikä alkuperäiskansoille.

***

Poliittinen vääntö opposition ja perinteisen eliitin kanssa, mutta myös Evo Moralesin johtaman hallitsevan puolueen sisällä, osoittaa, ettei uuden filosofian toteuttaminen ole ollut helppoa. Bolivian tapaus on kuitenkin tärkeä kansainvälinen esimerkki siitä, kuinka kehitysmaiden kansalaiset ottavat yhteiskunnallisen kehityksensä omiin käsiinsä.

Kun vielä kymmenen vuotta sitten Maailmanpankin ekonomistit sanelivat maan tulevaisuuden, tällä hetkellä intiaanijärjestöjen ja kansalaisliikkeiden edustajat istuvat samassa neuvottelupöydässä kansainvälisten avunantajien ja kehityspankkien johtajien kanssa. Valta päättää on heillä, ei meillä.

Kirjoittaja on kehitysmaatutkimuksen tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella.

Bolivian presidentti Evo Morales saapuu Suomeen Presidentti Tarja Halosen kutsumana 21.-22.5. Morales puhuu lauantaina 22.5. Helsingin yliopistolla ilmastonmuutoksesta, ks. lisätietoja tapahtumakalenterista.