Vieraskolumni

Hypermarketin armoilla

Kaisu Tuominen
5.11.2001



"Pestokastiketta! Kosteuspyyhkeitä! Ranskalaista vuohenjuustoa! Banaani-pähkinämuroja!"

Huutelemme mieheni kanssa riemuissamme toisillemme valtaisan marketin käytävillä. Autoilevat ystävämme ovat tuoneet meidät ostosretkelle valtatie Kennedyn varteen hypermarket Carrefouriin, joka tarjoaa huokeaan hintaan muun muassa eurooppalaisia herkkuja. Maailman toiseksi suurin kauppaketju palvelee yhtiön antamien tietojen mukaan yli kahta miljardia asiakasta 30 maassa Amerikoissa, Euroopassa ja Aasiassa.

Innostuksemme on ymmärrettävää, kun tietää, että Dominikaanisessa tasavallassa on niin paljon sähkökatkoksia, että tavallisen kaupan hyllyillä myytävät elintarvikkeet ovat yleensä parhaat päivänsä nähneet. Vihannesten ja hedelmien ostaminen suoraan tuottajilta on ilman omaa autoa käytännössä mahdotonta. Kärsittyäni ameebasta olen tullut vainoharhaiseksi ruoan sisältämien bakteerien suhteen. Puhtaus, tuoreus ja valinnan mahdollisuus tuntuvat yhä enemmän ylellisyydeltä.

Valikoimista ja hinnoista tohkeissani päätän jo pitää viikoittaista hypermarket-reissua "korvauksena" siitä, että olen miehen työn perässä lähtenyt Karibialle.

Hypermarketin käytävillä omaatunto alkaa kuitenkin kolkuttaa. Mihin unohtui lähituotannon ja paikallistalouden suosiminen? Epäeettisesti käyttäytyvien suuryritysten tuotteiden boikotoiminen ja yksityisautoiluun perustuvan elämäntavan vastustaminen?

Kuukaudet Dominikaanisessa tasavallassa ovat tutustuttaneet meidät kahteen hyvin erilaiseen kauppakulttuuriin. Kaupunkien ja kylien näkyvimpiä piirteitä ovat colmadot eli kulmakaupat. Ne ovat korttelien tapahtumien keskipisteitä, jotka toimivat myös baareina. Iltaisin naapuruston väki istahtaa muovituoliin kantacolmadojensa ulkopuolelle pelaamaan dominoa, seuraamaan baseball-ottelua tai vaihtamaan juoruja ja kuulumisia. Mopokuljetuksella kotiin voi tilata vaikka juomavesitynnyrin, rommia tai kylmää olutta.

Viikonloppuisin perheet pakkautuvat autoihin ja hurisuttavat moottoriteiden varsilla sijaitseviin halleihin. Marketit uhkaavat lähikauppojen olemassaoloa yhtälailla Karibialla kuin Suomessa. Ne myyvät enemmän, parempaa ja halvemmalla.

Pienviljelijöiden on vaikea myydä tuotteitaan marketeille. He eivät pysty täyttämään vaatimuksia laadusta, määrästä ja jatkuvuudesta. Pitkät kuljetukset ja tehotuotanto vaativat enemmän kemikaaleja ja säilytysaineita - ja rasittavat ympäristöä.

Kansainväliset kauppaketjut päättävät yhä enemmän siitä, mitä syömme. Ruoan jakelun ja myynnin globalisoituessa tuotteet ja maut yhdenmukaistuvat. Minäkin voin Karibialla syödä samoja pakasteita, juustoja ja kroissantteja kuin Euroopassa.

Etelässä asuminen pistää omat arvot todelliseen testiin. Oli paljon helpompaa yrittää toimia eettisesti Suomessa. Joukkoliikenne toimi, herkullista kasvisruokaa, luomua ja reiluja tuotteita on saatavilla nykyään hyvin. Lisäksi sitä tajuaa eläneensä aika samanmielisten ihmisten ympäröimänä.

Itäisessä Afrikassa ja Karibialla olen huomannut helposti luopuvani omista periaatteistani. Kokis on helppo oikeuttaa paahtavalla auringolla ja Nestlén suklaapatukka herkkudeprivaatiolla. Ilmiö tuntuu olevan aika yleinen pohjoisen kehitysyhteistyötekijöiden parissa. Entinen viherpiiperö kaahailee fiiliksissä jeepillään, kasvissyöjä herkuttelee sikajuhlissa ja moni ajaa humalassa autolla. Joillakin tuntuu olevan kyseenalaiset käsitykset suhteista paikallisväestöön.

Kun tein Pohjois-Mosambikissa graduuni liittyviä kenttätöitä pienessä kylässä, moni asia alkoi tuntua rikkaan pohjoisen hömpötykseltä. Miezen asukkailla tuskin oli mahdollisuutta kasvissyöntiin tai filosofointiin paremmasta maailmasta.

Dominikaanisessa tasavallassa asia on alkanut näyttää paljon monimutkaisemmalta. En ole ikinä ajatellut niin paljon ihmisen itsekkyyttä ja ahneutta kuin täällä. Jyrkkien tuloerojen maassa on iso joukko varakkaita ihmisiä, joiden ainoa mielenkiinto tuntuu olevan uusimman ja kalleimman automallin hankkiminen. Tulee helposti mieleen, että kehitysyhteistyön sijasta tärkeämpi asia olisi tulonjaon tasaaminen.

Ja jos haluan itse elää omien arvojeni mukaista elämää, lienee aika lopettaa tekosyiden keksiminen ja tarttua härkää sarvista.