Vieraskolumni

Hondurasin kaappauksen syitä

Hondurasin poliittinen eliitti kaappasi vallan estääkseen presidentti Manuel Zelayaa murtamasta maan vakiintunutta valta-asetelmaa.
José Valdivia
7.7.2009

Ennen 1980-lukua sotilashallitukset olivat tavallisia Hondurasissa. Sittemmin kaksi puoluetta, liberaalit ja kansallispuolue, ovat vuorotelleet vallassa 27 vuotta. Nyt armeija on jälleen ottanut askeleen lähemmäksi maan johtoa.

Tämänkertainen myllerrys alkoi kun alunperin perinteisen liberaalipuolueen riveistä presidentiksi valittu Manuel Zelaya alkoi vähitellen lähentyä Latinalaisen Amerikan vasemmistohallituksia. Ensin hän solmi sopimuksen venezuelalaisen Petrocaribe-öljy-yhtiön kanssa ja sen jälkeen liitti Hondurasin Hugo Chávezin vetämään ALBA-valtioyhteisöön.

Tämän myötä Hondurasin suhteet sen pitkäaikaisiin kansainvälisiin kumppaneihin muuttuivat. Presidentin ja perinteisten vallanpitäjien välinen ristiriita syveni, koska Yhdysvaltain tuki ja siihen liittyvät etuoikeudet olivat uhattuina.

***

Kiista Zelayan ja kongressin puhemiehen Roberto Michelettin johtaman, armeijan tukeman poliittisen eliitin välillä on viimeiset kolme ja puoli vuotta pysynyt muodollisesti toimivana. Armeija on välttänyt sekaantumasta poliittiseen tilanteeseen ja ilmaissut tukensa vuoden 1982 perustuslaille.

Kun presidentti Zelaya aloitti kampanjan perustuslain muuttamiseksi niin, että nelivuotisia presidentin virkakausia ei rajoitettaisi yhteen, välit alkoivat kiristyä kiristymistään.

Michelettin eliitti nousi takajaloilleen, kun Zelaya ehdotti perustuslakikokouksen kutsumista koolle. Eliitti kieltäytyi uudistuksista, ja Zelayan ja häntä tukevien paikallisjärjestöjen pyrkimyksiä jarrutettiin kaikin mahdollisin tavoin.

Viimein presidentti yritti väkisin ajaa asiaansa eteenpäin pyytämällä maan tilastokeskusta tekemään kansallisen mielipidekyselyn aiheesta. Hondurasin perustuslaissa on joiltakin osin erikseen säädetty, mitä kohtia ei voi muuttaa, mutta kyselyn tekemistä siinä ei kielletä.

Tavallisesti mielipidekyselyissä voidaan tiedustella ihmisten kantaa mihin tahansa poliittiseen asiaan. Näin oli tarkoitus toimia myös Hondurasissa. Kyselyssä aiottiin tiedustella ihmisiltä, olisiko marraskuun 2009 presidentinvaaleissa tarpeellista äänestää myös perustuslakikokouksen koollekutsumisesta.

Kyselyn herättämä vastareaktio oli kyllin voimakas tuomaan kaikki konservatiiviryhmät yhteen. Kyselyn toteutumisen halusivat estää niin katolinen kirkko, osa keskiluokasta kuin armeijakin, sekä valtiolliset tahot syyttäjänvirastosta ja kongressista korkeimpaan oikeuteen.

***

Presidentti Zelaya yritti murtaa 27 vuotta kestäneen status quon vetoamalla yleisen mielipiteen selvittämiseen. Vaikka kysely olikin muotoiltu hyvin varovaisesti, pinnan alla yhteiskunnalliset asetelmat alkoivat kuitenkin muuttua perustuslakikokouksen koollekutsumisen eduksi.

Asevoimien esikuntapäällikkö ilmoitti, ettei voi olla mukana järjestämässä kyselyä ja valitsi siten puolensa presidentin ja armeijaa johtavan kenraali Romeo Vásquez Velasquezin välisessä kiistassa. Presidentti Zelaya päätti erottaa kenraalin virastaan ja kehotti kansaa tukemaan kyselyä, mikä kiihdytti tapahtumien kulkua entisestään.

Eliitti pelkäsi, että kansalaiset saattaisivat osallistua  kaavailtuun mielipidekyselyyn ja kannattaa perustuslain muuttamista sankoin joukoin, jos epäsuosiossa oleva armeija asettuisi poikkiteloin kyselyä vastaan. Pahimmassa tapauksessa kesäkuun loppuun ajoitettu kysely olisi voinut johtaa vanhan kaksipuoluejärjestelmän romahtamiseen kesken vaalikampanjan.

Korkein oikeus puuttui pikavauhdilla tapahtumiin poikkeuksellisella päätöksellään palauttaa erotettu kenraali Vásquez Velasquez virkaansa. Samaan aikaan kongressissa tuomittiin presidentin toimet.

Kaikki valtaapitävät vastustivat yhdessä rintamassa presidentti Zelayan yritystä muuttaa vallitsevaa tilannetta, joten vallankaappauksen jälkeen muodostettiin hallitus perustuslain säätämällä tavalla.

***

Hondurasin kuohunta tuskin päättyy kovin pian. Molemmilla puolilla ymmärretään maailmantilanteen muuttuneen, mutta konservatiivinen eliitti pitää tiukasti vallastaan kiinni.

Tulevaisuudessa koittanee kuitenkin aika, jolloin merkittävät yhteiskunnalliset muutokset tulevat mahdollisiksi. Esimerkiksi kauppapolitiikan muuttamiseen kohdistuu paljon paineita.

Nykyinen CAFTA-vapaakauppasopimus Yhdysvaltojen kanssa ja meneillään olevat EU-kauppaneuvottelut hyödyttävät suuren kansanosan mielestä vain maan valtaeliittiä.

 

Kirjoittaja työskentelee Kepan kehityspoliittisena työntekijänä Nicaraguassa.