Vieraskolumni

Honduras kaipaa konymaista kampanjaa

Kony 2012 -kampanja on saanut Yhdysvaltain senaatin tukemaan ja Afrikan unionin lähettämään lisäjoukkoja sotarikollisen Joseph Konyn pidättämiseksi. Vastaavaa kampanjaa voisi koittaa Miguel Facusséen, joka hallitsee Hondurasissa huumerahoillaan koko maan politiikkaa.
Toni Sandell
22.10.2012

Honduras syöksyi kesäkuun 2009 vallankaappauksen jälkeen anarkiaan. Maa on jo tappotilastoissa maailman ykkönen, ja tilanne on entisestään synkkenemässä ensi vuoden lokakuun vaalien alla.

Pahin tilanne on Bajo Aguánin laaksossa Karibian rannikolla. Alue voisi olla maanpäällinen paratiisi ja alueen hiekkarannat kookospalmuineen rauhan tyyssija. Ajat ovat kuitenkin toiset. Viimeisen kolmen vuoden aikana 54 pienviljelijää on tapettu maakonfliktin seurauksena. Yhdenkään murhan esitutkinnassa ei ole edistytty.

Konfliktin juuret ovat 1960-luvun maareformeissa. Pienviljelijät saivat palstatilaa, josta suuri osa lopulta ajautui hämäräkauppojen seurauksena Hondurasin rikkaimman ja vaikutusvaltaisimman miehen Miguel Facussén käsiin. Facussén Dinant -yhtiö tuottaa alueella palmuöljyä ruokateollisuuden tarpeisiin sekä polttoaineeksi.

***

Maan presidentti Manuel Zelaya oli luvannut sopia maiden palauttamisesta pienviljelijöille kohtuullista korvausta vastaan. Kaikki muuttui, kun maan armeija lennätti Zelayan pyjamassa kesäkuussa 2009 Costa Ricaan. Miguel Facussé oli yksi aivoista vallankaappauksen taustalla.

Siitä lähtien viljelijöiden köyhyys on syventynyt ja henki jokapäiväisessä vaarassa. Vierailin viime vuonna alueella Kirkon Ulkomaanavun edustajan kanssa. Sinä viikonloppuna tapettiin yksi viljelijä. Toisessa yhteisössä rakennettiin hätämajoitusta – poliisin ja armeijan vastikään puskutraktoreiden ja rynnäkkökiväärien avulla tekemän häädön takia.

Hondurasilaiset kansalaisjärjestöt ja kansainväliset järjestöverkostot ovat tuoneet Bajo Aguanin ihmisoikeustilanteen kansainväliseen valokeilaan. Osin tämän työn seurauksena Saksan kehityspankki veti jo 20 miljoonan dollarin rahoituksensa palmuöljyviljelmiltä, ja Ranskan energiayhtiö EDF peruutti päästökauppansa Dinantin kanssa.

***

Facussén käsissä ilmastoraha on verirahaa. APRODEVin ja muiden järjestöjen kansainvälinen tarkkailumissio alueelle 2010 osoitti, että Miguel Facussen yksityisarmeijan sotilaat ovat pitkälti viljelijöiden murhien takana. He työskentelevät läheisessä yhteistyössä maan poliisin ja armeijan kanssa.

Facussén lonkerot yltänevät myös Bajo Aguánia pidemmälle. Arvostettu asianajaja Antonio Trejo ammuttiin syyskuussa maan pääkaupungissa Tegucigalpassa. Hän toimi Bajo Aguánin maatyöläisten asianajajana maanomistuskiistassa. Trejo oli ennen kuolemaansa ennakoinut, että Facussé tulisi olemaan hänen mahdollisen murhansa takana.

Reporters Without Borders -järjestö puolestaan on luokitellut Facussén suurimmaksi yksittäiseksi uhaksi lehdistönvapaudelle. Honduras on toimittajille nykyään maailman hengenvaarallisimpia maita.

***

Facussén omnipotentin vallan taustalla ei ole vain palmuöljyn tuoksuista rahaa. Wikileaksin paljastamissa dokumenteissa suurlähetystö raportoi vuonna 2004 Washingtoniin, kuinka Bajo Aguánille Facussén maille laskeutui tuhannen kilon kokaiinilasti. Siitä riittää jaettavaksi huumerahaa myös virkamiehille, ja todistettavasti poliisit antavat nykyään kokakoneille laskeutumismerkit Bajo Aguanin alueella.

Kaikesta tästä huolimatta – tai pikemminkin juuri tästä johtuen – Facussén kaltaisen miehen oikeuteen saattaminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Vadille vaadittaisiin useita muitakin päitä Facussén seuraksi, eivätkä myöskään ulkovaltojen lehmänkaupat Facussén ja hänen poliitikkoystäviensä kanssa säästyisi päivänvalolta.

Tässä mielessä Invisible Children -järjestön Kony 2012 -kampanja voisi – ansaitusta kritiikistään huolimatta – antaa meille järjestöille ideoita. Facussé 2013 -kampanjan onnistuessa rankaisemattomuuden kulttuuri, korruptio ja suurbisneksen ehdoilla kulkeva politiikanteko eivät ratkeaisi, mutta saisivat kovan kolauksen kuitenkin.

Kirjoittaja työskentelee Brysselissä Aprodev-järjestössä, joka seuraa EU:n kehityspolitiikkaa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.