Vieraskolumni

Honduras ansaitsee uutisen

Vallankaappaus merkitsi Hondurasin ihmisoikeuksille samaa kuin kossupullon korkin aukaisu vuosia raittiina olleelle alkoholistille: tästä se vain pahenee.
Toni Sandell
4.5.2010

Toni SandellHonduras Keski-Amerikassa tarjosi viime vuoden kesäkuussa maailmalle välähdyksiä menneestä, kun armeijan sotilaat yllättivät presidentti Manuel Zelayan pyjama päällä kotoaan ja muiluttivat hänet Costa Ricaan. Zelayan sombrero ja viikset tulivat maailmalle pian tutuiksi, kun karkotettu presidentti antoi lausuntojaan eri puolilta Amerikkaa.

Viime syyskuussa Zelaya palasi vaivihkaa kotimaahansa ja linnoittautui useaksi kuukaudeksi Brasilian suurlähetystöön. Uutiskuvaajat päästettiin sisään ja yhtäkkiä lähetystöllä kuvattiin Latinalaisen Amerikan Big Brotheria.

Tammikuun lopulla Zelaya katosi parrasvaloista Dominikaaniseen tasavaltaan. Hondurasissa silti riittäisi raportoitavaa. Hondurasilaisen toimittaja Ismael Morenon sanoin maassa "kukaan ei tiedä, kuka hallitsee, mutta selvyys on siitä, mikä: väkivalta ja turvattomuus". Tämän vuoden aikana toimittajia, vallankaappauksen vastustajia sekä oikeuksiaan vaativia maatyöläisiä on murhattu. Synkimpinä päivinä on ylletty parinkymmenen ihmisen tappotahtiin.

Syyllisten päiden vadille saaminen on vaikeaa, sillä väkivallan jäljet vievät usein maan johtoon. Moreno löysi Washingtonin ihmisoikeusvastaavan käsistä aineistoa, joka kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka seitsemän poliisiupseeria raiskasivat kaksi vallankaappausta vastustavaan "resistencia"-liikkeeseen kuuluvaa nuorta tyttöä. Poliisit jatkavat tehtävissään.

***

Maan uusi presidentti Porfirio Lobo valittiin vallankaappaushallinnon järjestämissä vaaleissa, ilman kansainvälistä tarkkailua ja armeijan päivystäessä kaduilla. EU:n ja Yhdysvaltain tunnustus uudelle presidentille on kuitenkin käynyt kädenkäänteessä. Apuhanat ovat auenneet, ja EU jo kutsui Lobon toukokuussa Madridiin allekirjoittamaan Keski-Amerikan ja EU:n kauppasopimuksen. Suomen Keski-Amerikan-suurlähettiläs käväisi luovuttamassa Lobolle valtuuskirjeensä maaliskuussa.

Lobo ei juuri eroa vallankaappauksen jälkeen maan parlamentin valtaan valitsemasta Roberto Michelettistä: molemmat nöyristelevät maan armeijan edessä sekä pokkaavat kaikelle Washingtonista tulevalle. Siksi myöskään vallankaappaukseen osallistuneita ei ole asetettu syytteeseen.

Vaikka vallankaapparit eivät kärsineet kolhuja, moni silti ihmettelee, miksi maan eliitti päätti ryhtyä rumannäköisiin toimiin, jotka hetkeksi saivat koko maailman heristämään sormea Hondurasille. Zelayalla kun ei ollut kannatusta edes hänen oman puolueensa sisällä.

Syyt näyttävätkin olevan myös Hondurasin vallan kolmijaon - armeija, talouseliitti, Yhdysvallat - kolmannessa akselissa. Yhä uskottavammaksi käy selitys, jonka mukaan Hugo Chávez oli turhan lähellä Yhdysvaltoja. Zelaya oli liittänyt maansa Venezuelan johtamaan ALBA-talousliittoon.

***

Vaikka vallan kolmijako osoitti taas vahvuutensa, jotain voi kuitenkin olla muuttumassa. Vallankaappaus sai hondurasilaiset kaduille oikeastaan ensi kertaa maan historiassa.

Kansan reaktion voi karkeasti jakaa niihin, jotka tukivat ensisijaisesti Manuel Zelayaa sekä niihin, joita raivostutti jo "out of date" -leiman saaneen välineen, vallankaappauksen, käyttö. Vieraillessani viime vuonna Zelayan ja hänen tukijoidensa tukikohdassa Pohjois-Nicaraguassa tapasin hondurasilaisen yrittäjän, joka oli ryhtynyt "resistencian" aktivistiksi, koska hän oli joutunut sulkemaan ravintolansa pitkään jatkuneen ulkonaliikkumiskiellon takia.

Hondurasissa ensi kertaa syntynyt kansanliike toivottavasti muovaa maata ja jatkaa alkanutta taisteluaan murhista, raiskauksista ja painostuksesta huolimatta. Jos uudistuksia kaipaavat voimat onnistuvat yhdistymään, uutiskynnys voisi taas ylittyä suhteellisen pian. Muuten maa vajonnee yhä syvemmälle väkivallan kierteeseen.

Kunnianhimoisena tunnettu Lobo päätti nousta epävakaan Hondurasin historian epävakaimmalle presidentin pallille.

Kirjoittaja toimii Kepan kehityspoliittisena tiedottajana Nicaraguassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.