Vieraskolumni

Henkensä edestä työläisen oikeuksien puolesta

Hallitusten ja yhteiskuntavastuutaan vakuuttelevien suuryritysten olisi aika ottaa osaa ay-liikkeen työhön työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi.
Jarkko Eloranta
23.6.2008

ElorantaAmmattiyhdistystoiminnan maailma on väkivaltainen ja vaarallinen, ja kotoinen Eurooppamme on sen keskellä varsinainen turvallisuuden saareke.

Äärimmillään ammattiyhdistysaktivisteja murhataan vakaumuksensa ja toimintansa vuoksi. Liikkeen maailmanjärjestö ITUC julkaisee vuosittain tutkimuksen ay-oikeuksien loukkauksista eri puolilla maailmaa, ja sen mukaan vuosittain murhataan puolisentoistasataa ammattiyhdistysaktiivia. Samaa määrää myös uhataan hengen menetyksellä.

Ammattiyhdistysaktivismi onkin yksi vaarallisimmista ammateista maailmassa, jos murhat, väkivallanteot ja uhkaukset suhteutetaan toimijoiden määrään.

Euroopan unionissa murhia tai uhkailuja ei tapahdu, mutta aktivisteja häiritään unionin alueella muilla tavoin. Hengenvaarallisinta ay-toiminta on Amerikan alueella ja Aasiassa. Kolumbiassa on esimerkiksi murhattu viimeisen 20 vuoden aikana noin 2600 ammattiyhdistysaktivistia.

Työnsä taas voi menettää missä tahansa maailman kolkassa toimimalla aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeessä ja puolustamalla työntekijöiden ja ihmisten oikeuksia.

Oman henkensä, terveytensä tai toimeentulonsa vaarantavia ay-aktivisteja ja liikkeen jäseniä kuitenkin löytyy. Tahto taistella oikeuksien ja vapauksien puolesta on niin väkevä, että sen puolesta ollaan valmiita tekemään mittavia uhrauksia.

* * *

Kansainvälinen työjärjestö ILO on määritellyt työelämän perusoikeudet viiteen keskeisimpään oikeuteen. Ne ovat järjestäytymisvapaus ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tunnustaminen, kaikenlaisen pakkotyön poistaminen, lapsityövoiman käytön kieltäminen sekä työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistaminen. Valitettavasti niissäkin maissa, jotka ovat kyseiset yleissopimukset ratifioineet, rikotaan niitä.

Ammattiyhdistysliikkeen toiminnan kannalta järjestäytymisvapaus, neuvotteluoikeuksien tunnustaminen ja syrjinnän poistaminen ovat aivan keskeisiä oikeuksia. Järjestäytymisoikeuksien rajoitukset ovat myös varsin tavallisia julkisella sektorilla.

Euroopan unionin uudessa perussopimuksessa eli niin sanotussa Lissabonin sopimuksessa ammattiyhdistysliike ja -oikeudet on määritelty osaksi eurooppalaista sosiaalista mallia. Kuitenkin on niin, että muun muassa lakko-oikeus joutuu aika ajoin tiukkaan puristukseen arvioitaessa sen suhdetta unionin neljään perusvapauteen eli tavaran, palvelujen, pääoman, ihmisten vapaaseen liikkumiseen.

* * *

Kansainvälinen ay-liike panostaa järjestäytymis- ja neuvotteluoikeuksien turvaamiseen ja edistämiseen kampanjoimalla, kouluttamalla ja kehitysyhteistyöllä. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin niin kansainvälisten järjestöjen kuin hallitustenkin toimia, jotta perusoikeuksien eteneminen ja säilyminen voidaan taata.

Kansainvälisen kaupan ja ammattiyhdistysoikeuksien yhteen nivomisesta on keskusteltu jo hyvän aikaa, mutta etenemistä ei ole tapahtunut.

Ay-liike on vaatinut vähintäänkin yhteistä keskustelufoorumia Maailman kauppajärjestön WTO:n ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n välille, tuloksetta. Kansainvälinen kauppa on tuonut talouskasvua ja kiskonut useita satoja miljoonia ihmisiä ylös äärimmäisestä köyhyydestä, mutta ihmis- ja ay-oikeuksien edistäjänä suuryritysten tahdittama kansainvälinen kauppa ei ole ollut lainkaan niin menestyksekäs.

Toisinkin voisi olla. Pontevuutta toimenpiteisiin tarvittaisiin kuitenkin rajusti lisää niin länsimaiden hallituksilta kuin yhteiskuntavastuutaan vakuuttelevilta yhtiöiltä. Pelkkä asioiden seurailu ja olemassa olevien lakien ja käytänteiden noudattaminen eivät tässä asiassa riitä.

 

Kirjoittaja on Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n toimialajohtaja ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin hallituksen puheenjohtaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.