Vieraskolumni

Halvan tavaran aika on ohi

Jos taloutta halutaan edelleen kasvattaa energian ja raaka-aineiden hinnannoususta huolimatta, on kaksi vaihtoehtoa: joko energiaa ja raaka-aineita pitää käyttää entistä tehokkaammin tai tuotteiden hintoja pitää nostaa.
Christer K. Lindholm
5.11.2012

Tunnetun brittiläisen luontokuvaajan David Attenboroughin mukaan ainoastaan mielipuoli tai ekonomisti voi uskoa rajattomaan kasvuun planeetalla, jonka resurssit ovat rajalliset. Ainakin uusiutumattomien luonnonvarojen suhteen Attenborough on ehdottomasti oikeassa: koska niiden tarjonta on jo määritelmällisesti rajallinen, myös niiden kulutuksella on olemassa ehdoton ja lopullinen yläraja.

Lyhyellä tai edes keskipitkällä aikavälillä ongelmana ei kuitenkaan ole uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen vaan se, ettei niiden tuotanto pysty enää kasvamaan samaan tahtiin kysynnän kanssa. Tämä näkyy jo nyt niiden hintojen voimakkaana nousuna: raakaöljy on tänä päivänä noin kolme ja puoli kertaa kalliimpaa ja metallit keskimäärin yli neljä kertaa kalliimpia kuin 30 vuotta sitten. Tehdasteollisuuden tuotantopanosten keskihinta on sekin yli kolminkertaistunut samalla ajanjaksolla.

Poikkeukselliseksi, ja samalla hälyttäväksi hinnannousun tekee se, että se ajoittuu miltei kokonaan tämän vuosituhannen puolelle, eli samalle ajanjaksolle, jolla Intian ja Kiinan kaltaiset suuret ja väkirikkaat kasvutaloudet ovat nousseet maailmantalouden raskaaseen sarjaan. Öljyn ja raaka-aineiden voimakas hinnannousu tällä vuosituhannella on siis suoraa seurausta siitä, että hupenevia uusiutumattomia luonnonvaroja on jakamassa yhä suurempi osa maapallon väestöstä, eikä hinnannousua voi näin ollen sivuttaa tilapäisenä ilmiönä.

***

Uusiutumattomien luonnonvarojen jatkuva kallistuminen on valtava haaste kasvukoukussa olevalle maailmantaloudelle. Bruttokansantuote, jonka perusteella talouskasvu mitataan, on määritelmällisesti kaikkien tuotannossa syntyneiden jalostusarvojen summa. Jalostusarvo on puolestaan valmiin tuotteen hinta vähennettynä energian, raaka-aineiden ja puolivalmisteiden kustannuksilla.

Jos tuotannon jalostusarvoa halutaan edelleen nostaa energian ja raaka-aineiden hinnannoususta huolimatta, on siis kaksi vaihtoehtoa: joko energiaa ja raaka-aineita pitää käyttää entistä tehokkaammin, tai sitten tuotteiden hintoja pitää nostaa.

Ensinmainittu näistä vaihtoehdoista tarkoittaa käytännössä, että jokaista bruttokansantuotteen euroa tai dollaria kohti käytetään entistä vähemmän energiaa ja raaka-aineita. Öljyn osalta kehitys rikkaissa teollisuusmaissa onkin kulkenut tähän suuntaan jo 1970-luvun öljykriiseistä saakka, mikä tosin johtuu pitkälti talouden rakennemuutoksesta, jossa vähemmän energiaintensiivinen palvelusektori on kasvattanut osuuttaan bruttokansantuotteesta teollisuustuotannon kustannuksella.

Teollisuuskin on toki pystynyt parantamaan energiatehokkuuttaan, mutta toimialasta riippuen tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan raja, jossa energian ja raaka-aineiden käyttöä ei yksinkertaisesti ole enää mahdollista tehostaa olemassa olevalla tuotantoteknologialla.

Siinä vaiheessa kun energian ja raaka-aineiden käyttöä on tehostettu niin paljon kuin tuotantoteknologia sallii, jalostusarvoa on enää mahdollista nostaa tuotteiden hintoja korottamalla. Yksittäiselle yritykselle tämä olisi kilpailuilla markkinoilla liki mahdotonta, mutta kun koko toimiala kohtaa samanlaisia kustannuspaineita, on tilanne aivan toinen: jos kaikki korottavat hintojaan yhtä paljon, yhdenkään yksittäisen yrityksen ei tarvitse pelätä kilpailuasemansa heikkenemistä ja markkinaosuuksiensa menettämistä kilpailijoille.

Joissakin tapauksissa hintojen korottaminen voi siis olla yritysten kannalta jopa edullisempi vaihtoehto kuin kalliit investoinnit energian ja raaka-aineiden käytön tehostamiseksi.

***

Korotuspaineita teollisuustuotteiden hintoihin on odotettavissa myös kuljetuskustannusten puolelta. Kuljetussektorin osuus maailman öljynkulutuksesta on tällä hetkellä noin puolet, eikä nyt ole näköpiirissä vaihtoehtoista nestemäistä polttoainetta, joka pystyisi korvaamaan öljyn kokonaan.

Kuljetussektorin öljynkulutuksen korvaaminen esimerkiksi biopolttoaineilla edellyttäisi nykyisen biopolttoainetuotannon yli 30-kertaistamista, mikä tuskin on realistinen vaihtoehto maailmassa, jota YK:n tuoreen raportin mukaan uhkaa ruokakriisi jo ensi vuonna. Ja vaikka uusia vaihtoehtoisia polttoaineita löytyisikin aivan lähitulevaisuudessa, riittävän mittavaa tuotantoa öljyn korvaamiseksi ei polkaista käyntiin käden käänteessä.

Teollinen vallankumous korvasi suhteellisen kalliin ja aikaa vievän käsityön tehokkaammalla ja edullisemmalla teollisella massatuotannolla. Viimeisen neljännesvuosisadan globalisaatiokehitys on alentanut teollisuustuotteiden suhteellisia hintoja entisestään, kun erityisesti kulutustuotteiden valmistus on siirtynyt halvan työvoiman maihin. Samalla palvelut, joista suurin osa sekä tuotetaan että kulutetaan paikallisesti, ovat kallistuneet suhteessa teollisuustuotteisiin.

Nyt tämä pitkään jatkunut halvan tavaran aikakausi on kuitenkin päättymässä: energian, raaka-aineiden ja kuljetusten kallistumisen myötä teollisuustuotteiden hintoihin tulee kohdistumaan voimakkaita nousupaineita, mikä puolestaan tulee vaikuttamaan niiden kysyntään ja sen myötä myös kulutuksen rakenteeseen. Jos tänä päivänä uusien kenkien ostaminen on usein halvempaa kuin vanhojen korjauttaminen, tilanne voi hyvinkin pian kääntyä päinvastaiseksi.

On sanomattakin selvää, että halvan tavaran aikakauden päättyminen aiheuttaa melkoisia sopeutumispaineita koko maailmantaloudelle. Kaikkein vähimmällä selviävät sellaiset maat, jotka jo hyvissä ajoin ovat aloittaneet siirtymisen palveluvaltaiseen talouteen. Kaikkein ankarimmin taas sopeutuminen tulee koettelemaan niitä maita, joiden kasvustrategia perustuu edullisten kulutustuotteiden massatuotantoon ja vientiin — sekä niitä maita, jotka epätoivoisesti yrittävät pitää kiinni raskaasta tehdasteollisuudestaan.

Kirjoittaja on kansantaloustieteen tutkija Åbo Akademissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.