Vieraskolumni

Haluavatko avunantajat pitää pienviljelijät köyhinä?

Janne Sivonen
4.5.2003



Eteläisen Afrikan nykyinen nälkäongelma voidaan ratkaista vain paikallisten pienviljelijöiden avulla, sillä he tuottavat valtaosan tavallisten afrikkalaisten ruoasta. Kaikki tietävät, että Afrikan pienviljelijöitä pitää tukea, mutta harva tuntuu olevan kiinnostunut siitä, minkälaista tukea pienviljelijät haluaisivat itse.
    
Rikkaan pohjoisen silmissä pienviljely näyttäytyy usein enemmän elämäntapana kuin elinkeinona. Monet uskovat, että etelän köyhälle pienviljelijälle on tärkeintä pitää kiinni perinteistään ja kulttuuristaan, hoitaa ympäröivää luontoa ja tehdä muita asioita, jotka sopivat avunantajien omaan maailmankuvaan.

Pienen peltotilkun viljely on kuitenkin siitä ikävä elämäntapa, ettei sillä voi lyödä rahoiksi. Joskus tuntuu siltä, että varsinkin kansalaisjärjestöt haluavat tukea etelän pienviljelijöitä vain, jos nämä ymmärtävät pysyä köyhinä pienviljelijöinä. Monet näkevät afrikkalaiset pienviljelijät jonkinlaisina pyhimyksinä, jotka ovat päättäneet uhrata oman elämänsä nälkäisten ruokkimiselle.

En ole törmännyt asemamaassani Sambiassa yhteenkään pienviljelijään, joka viljelisi maata vain pitääkseen yllä kulttuurinsa perinteitä tai ruokkiakseen nälkäisiä. Ravinnon riittävyys on sambialaisen pienviljelijän mielessä päällimmäisenä vain siksi, ettei pienviljely tarjoa muita vaihtoehtoja: köyhän on keskityttävä siihen että ruoka riittää. Jos viljelijä saisi itse päättää, hän tekisi sellaista työtä – maanviljelyä tai jotakin muuta – joka takaisi riittävän ravinnon lisäksi mahdollisimman hyvän toimeentulon.

***

On selvää, ettei kaikille Afrikan pienviljelijöille voida yhtäkkiä taikoa länsimaista elintasoa. Mutta jos väestön koulutus ja elintaso nousevat ja ihmisille tulee enemmän valinnanvapautta oman elämänsä suhteen, on vaikea uskoa että kaikki maaseudun asukkaat päättäisivät jäädä viljelemään yksissä tuumin kukin omaa, pientä maatilkkuaan. Suuri osa Sambian maaseudun asukkaista haluaisi luopua viljelystä kokonaan, käydä kouluja ja muuttaa kaupunkiin töihin. Maanviljelystä kiinnostuneet haluavat kehittää elinkeinoaan saadakseen paremman toimeentulon. Onkin kaksinaamaista vaatia sitä, että afrikkalaisten vatsat pitäisi täyttää ikuisesti köyhien pienviljelijöiden voimin samalla, kun ympäröivää yhteiskuntaa yritetään nostaa köyhyydestä.

Uskon, että jos Afrikan pienviljelijöiden omaa ääntä kuunneltaisiin, pienviljelijöiden tukemisen pitkän tähtäimen tavoitteena tulisi olla maatalouden kehittäminen siten, että pienviljelijöiden määrä ja merkitys vähenevät nykyisestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Afrikassa pitäisi kopioida länsimainen, teollinen tehomaatalous sellaisenaan. Kestävä maanviljely ei ole kiinni tilakoosta vaan siitä, millä tavalla viljelijä käyttää hallussaan olevia – suuria tai pieniä – resursseja.

***

Jos köyhyys onnistutaan kitkemään Afrikasta, katoaako pienviljely maanosasta lopullisesti? Ei välttämättä; ehkäpä afrikkalaisetkin rikastuvat joskus niin paljon, että heillä on varaa suhtautua pienviljelyyn elämäntapana.

Siinä vaiheessa kun Afrikan valtioiden elintaso alkaa lähennellä länsimaista tasoa, niin veronmaksajat voivat toki niin halutessaan taata pienviljelyyn perustuvan elämäntavan jatkuvuuden tukemalla pienviljelijöitä niin paljon, että pienviljelystä saa yhtä hyvät tulot kuin muistakin ammateista. Sitä odotellessa Afrikassa kannattaisi kuitenkin keskittyä köyhyyden poistamiseen – myös pienviljelijöiden osalta.


Kirjoittaja on Kepan tiedottaja Sambiassa.