Vieraskolumni

Haikeutta herättävät leikkipuistot

Ränsistyneet leikkipuistot muistuttavat ajasta, jolloin asiat olivat toisin. Nykyisin Costa Rican pääkaupungin San Josén julkinen tila on pitkälti yksityistetty.
Kaisu Tuominen
12.1.2010

Kaisu Tuominen

Costa Rican pääkaupungissa San Joséssa julkinen tila on pitkälti yksityistetty. Autot ovat vallanneet kadut ja turvallisuusfirmat vartioivat aidattuja asuinkomplekseja.

Yksivuotiaskin on oppinut jo maan tavoille: vapaasti saa kävellä ostoskeskuksissa ja ulos mentäessä otetaan taksi. Kuusivuotias hihkuu riemusta nähdessään kahden kuukauden maassa olon jälkeen ensimmäiset jalankulkijoiden liikennevalot.

Elämä perustuu yksityisautoilulle. Keskiluokka ja eliitit ovat linnoittautuneet kaupungin laitamille asuinalueille, joissa yksityiset vahdit suojaavat aidoin ja turvakameroin varustettuja asuinkomplekseja. Ulkomaiset ja kansalliset suuryritykset rakentavat teiden varsille yhä uusia kauppakeskuksia ydinkeskustan muututtua alempien kansanluokkien alueeksi.

Rahalla saa ja autolla pääsee: lasten syntymäpäiväjuhlia varten on sisäleikkipaikkoja, yksityisklubeilla viihtyisät tenniskentät ja uima-altaat. Toinen toistaan hulppeammista ostosparatiiseista löytyy jopa luistinrata.

***

Samaan aikaan kasvavat myös köyhien lähiöt. Asunnottomat ovat vallanneet puistoja vaatiakseen asuntoja. Kaupungin keskustassa katumyyjät ovat sotajalalla poliisin kanssa kaupunginjohdon määrättyä virkavallan häätämään kaikki kaupuskelijat pois alueelta. Myyjät vetoavat oikeuteensa hankkia toimeentulonsa ja puolustautuvat heittelemällä kiviä. Julkinen kaupunkitila näyttäytyy neuvottelujen ja taistelujen näyttämönä.

Ympäri kaupunkia on vielä paljon leikkipuistoja, viheralueita ja aukioita. Ne ovat viimeisiä muistomerkkejä julkisesta tilasta. Nostalgista tunnetta lisää puistojen kunto: Keinut ja liukumäet ovat ruosteessa ja usein epäkunnossa. Ruoho kasvaa korkeana. Puistojen pääasiallinen tehtävä on toimia koirien vessana.

Puistot kertovat ajasta, jolloin on rakennettu toisenlaista, kaikkien kaupunkia isoine viheralueineen ja lukuisine leikkipaikkoineen.

Mitä oikein tapahtui?

Nykykehityksen voi nähdä osoituksena suuryritysten ja valtaapitävien poliitikkojen ja eliittien intresseistä omistaa ja hallita maata. Yksityistäminen ei ole vain kaupallistumista vaan muiden sulkemista pois vahvimpien ehdoilla.

Tarkemmin ajateltuna kaikkien elämänlaatu on kuitenkin nykytilantessa huonontunut. Perheet joutuvat panostamaan merkittävän osan tuloistaan autoiluun ja turvallisuuteen. Ruuhkien seurauksena lyhyidenkin välimatkojenkin liikkuminen vie tuntikausia. Uudet asuinkompleksit samanlaisine taloineen tuntuvat viheralueista huolimatta keinotekoisilta.

Äskettäin tehdyssä mielipidekyselyssä lisääntyvä rikollisuus huolestuttaa costaricalaisia enemmän kuin huono taloustilanne ja työttömyys.

***

Viikonloppuisin suureen Sabana-puistoon kerääntyvät perheet, lapset ja lähialueen asukkaat luovat yhä uskoa, että ihmiset haluavat ryhtyä toimiin kaupunkitilojen valtaamiseksi takaisin.

Unicef vetoaa bussipysäkkien mainoskampanjassa siihen, että lapset äänestäisivät tulevissa presidentinvaaleissa ehdokasta, joka takaa heille turvallisia leikkipaikkoja. Toivottavasti bussipysäkkien viesti tavoittaa myös maastoautoillaan ohitse huristelevat keskiluokkaiset isät ja äidit ja saa heidät miettimään kaupunkikehitystä muillakin tavoin kuin suunnittelemalla oman perheensä muuttoa suljetulle asuinalueelle.

Me jatkamme puistojen bongausta ja niiden luokittelua koirankakan, roskaläjien ja keinujen kunnon perusteella.

Kirjoittaja on perheensä kanssa sapattivapaalla Costa Ricassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.