Vieraskolumni

Finnfund ja Agua Zarca – Miten toimia oikein?

Suomen osallistumista Agua Zarcan patohankkeeseen on parjattu julkisuudessa sylikaupalla. Kolikolla on kuitenkin myös toinen puoli, kirjoittaa Tapio Wallenius.
Tapio Wallenius
2.5.2016

Hondurasilainen ympäristöaktivisti Berta Cáceres murhattiin maaliskuun alussa. Cáceres oli saanut kansainvälistä tunnustusta työstään maansa alkuperäiskansojen puolustamiseksi. Yksi hänen vastustamistaan hankkeista oli Finnfundin rahoittama Agua Zarcan vesivoimala Rio Gualcarque-joella.

Murhan jälkeen ehti kulua alle vuorokausi, kun Finnfund jo oli kiivaan kansainvälisen kampanjan kohteena. Toimittajien soittoja, järjestöjen vetoomuksia, tuhansia spammattuja viestejä, jotka tukkivat yhtiön palvelimia… Hävetkää, oli niiden sanoma, vetäytykää Agua Zarcasta! Patoa rakennettiin alkuperäiskansojen maille, ihmisiä ajettiin kodeistaan, paikallisyhteisöt vastustavat, ympäristöhaitat ovat valtavat, teillä on verta käsissänne! Brittiläinen laatulehti Guardian ja televisiokanava CNN puhuivat Agua Zarcan "neljästä jättipadosta". Kotimainen lehdistö ja sosiaalinen media säestivät.

Ei ole ihme, että lehdistö ja kansalaisyhteiskunta tarttuivat asiaan. Cáceresin murha sai monet ensimmäistä kertaa tajuamaan, miten väkivaltainen maa Honduras on. Sen kansalaisilla on aivan liian suuri todennäköisyys päästä hengestään. Enin osa väkivallasta liittyy huumeisiin, osa myös alkuperäiskansoihin ja maankäyttöön. Vuositasolla murhattujen 6000-7000 ihmisen joukossa on siksi myös ympäristöaktivisteja. Sellaisesta saa ja pitää huolestua. Minkään hankkeen vastustaminen ei anna minkäänlaista syytä murhaamiseen. Ei missään, ei koskaan.

Kun Hondurasissa sitten pari viikkoa myöhemmin tapettiin toisessa yhteydessä jälleen yksi kansalaisjärjestöihin linkittynyt henkilö, ilmoittivat FMO ja Finnfund keskeyttävänsä rahoituksen Agua Zarcalle. Tapauksilla ei ollut yhteyttä, mutta katsoimme tarvitsevamme aikalisän tarkistaaksemme vielä kerran ne tiedot, joiden perusteella hanketta rahoitamme.

Mutta sitä hanketta, jota julkisuudessa vyörytettiin, emme tunnistaneet.

* * *

Agua Zarcan omistaa ja sitä toteuttaa paikallinen yhtiö Desarrollos Energeticos S.A. de C.V. (DESA). Finnfund on yksi hankkeen lainoittajista. Muita ovat Hollannin kehitysrahoitusyhtiö FMO ja Väli-Amerikan kehityspankki CABEI. Finnfund on kanavoinut rahoituksensa FMO:n kautta.

Toisin kuin julkisuudessa on väitetty, Agua Zarca on pieni hanke. Suomessa se ei mahtuisi kolmenkymmenen suurimman vesivoimalan joukkoon. Vettä ei varsinaisesti padota, vaan osa siitä johdetaan viisi metriä korkean pohjapadon avulla joen ohi kanaalien ja tunneleiden kautta turbiineihin. Hanke ei sisällä alueiden tulvittamista tai viljelysmaan menetystä, eikä se rakennustöiden jälkeen estä pääsyä joelle.

Hankkeen vaikutusalueen yhteisöiltä on saatu "Free, Prior and Informed Consent" (FPIC) -suostumus useaan otteeseen, sekä alkuperäiselle että kriitikoiden huolet huomioivalle uudelle hankesuunnitelmalle. Hanke ei johda alkuperäiskansojen uudelleensijoittamiseen eikä vaikuta heidän elinkeinoihinsa. Hankevalmistelu on ollut ILO 169-sopimuksen mukainen. Yhteisöjen suostumus ja yhteistyösopimukset hankkeen kanssa on dokumentoitu. Toteutukseen tarvittava pienet maa-alueet on ostettu vapaaehtoisin kaupoin yksityishenkilöiltä.

Väitteitä konkreettisempaa näyttöä ei myöskään ole siitä, että hankeyhtiö DESA olisi murhan takana. Cáceres vastusti kymmeniä muitakin energia- ja infrastruktuurihankkeita ympäri maata. Hondurasin oikeusjärjestelmä ei vakuuta, ja epäilykset murhatutkimusten puolueettomuudesta ovat siksi ymmärrettäviä. Mutta syylliseksi väittäminen ilman todisteita ei kuulu niihin oikeusvaltion periaatteisiin, joita Suomi pyrkii kehityspolitiikassaan edistämään. Jos hankeyhtiö sitten osoitettaisiin osalliseksi murhaan, olisi Finnfund varmasti ensimmäisenä reagoimassa.

* * *

Julkisuutta on kuitenkin ollut hankala saada kiinnostumaan Agua Zarcan faktoista. Hanketta kritisoidaan ennen kaikkea poliittisin argumentein.

Vastustajien mielestä Hondurasissa on käytetty taloudellista ja poliittista valtaa niin pitkään ja niin pahasti väärin, että maan luonnonvaroja hyödyntävissä hankkeissa vauraus sataa välttämättä maan entisestään rikkaan eliitin laariin. Osallistumalla yhteen näistä hankkeista Finnfund tukee siis vääryyden ylläpitämistä ja ihmisoikeuksien rikkomista. Hankkeen pysäyttämällä kriitikot toivovatkin voivansa lähettää viestin Hondurasin hallitukselle sen ihmisoikeuspolitiikasta.

He näkevät hankkeen myös jatkumona Hondurasissa vuonna 2009 tehdylle vallankaappaukselle. Tämän näkemyksen mukaan kaikki silloin ja sen jälkeen myönnetyt luonnonvarojen käyttöoikeudet ovat laittomia - myös nykyisen demokraattisesti valitun hallituksen ylläpitämät. Agua Zarcan kaltaisten ilmastonmuutosta hillitsevien vihreän energian hankkeiden (vesi-, tuuli- ja aurinkovoima) on jopa väitetty olevan yli 500 vuotta jatkuneen kolonialismin uusin yritys kaapata alkuperäiskansoilta niiden oikeus luonnonvaroihin.

Agua Zarca on tässä asetelmassa vain osa isommasta kuviosta. Siksi myös olennaisimmat hanketta koskevat kysymykset ovat laajempia. Suomen näkökulmasta ne ulottuvat kehityspoliittisen ajattelun ja kehitysyhteistyön toteutuksen ytimeen: Pitäisikö Finnfundin kaltaisen rahoittajan ylipäätään toimia Hondurasin kaltaisessa maassa? Pitäisikö muidenkaan kehityspolitiikan toimijoiden?

* * *

Finnfundin toimintaperiaatteisiin kuuluu osallistua investointeihin vain, jos niillä on hyväksyntä sekä maan hallitukselta että hankkeen vaikutuspiirin yhteisöiltä. Näin on toimittu Hondurasissakin, ja Finnfund on rahoittanut siellä muun muassa aurinko- ja vesivoimahankkeita menestyksellisesti ja vastustuksetta jo noin kymmenen vuoden ajan. Jos hallitus ja paikallisyhteisöt kannattavat hanketta, niin kenellä on oikeus estää se?

Finnfundin ja FMO:n kaltaisten kehitysrahoittajien ydintoimintaa on mobilisoida yksityistä pääomaa kehityksen käyttöön. Tyypillisesti kehitysrahoittajan osallistuminen vakuuttaa yksityiset sijoittajat hankkeen toteutettavuudesta. Samalla kehitysrahoittaja käyttää rahoituksensa ehtoja vipuna, jolla ohjataan rahoitettu yritys parantamaan vastuullisuuttaan. Juuri tämä erottaa kehitysrahoittajan puhtaasti kaupallisesti toimivasta rahoittajasta. Ja juuri tämä on yksi toiminnan tärkeimmistä kehitysvaikutuksista – työpaikkojen, verotulojen ja tuotetun energian lisäksi.

Agua Zarcassa kehitysrahoittajien osallisuus on näkynyt muun muassa siinä, miten alkuperäisen hankesuunnitelman kohdattua kritiikkiä yhden vaikutusalueen yhteisön yhdeltä osalta koko hanke suunniteltiin uudelleen ja siirrettiin kauemmas niin, että kyseinen yhteisö ei enää jäänyt sen vaikutusalueelle. Samalla muitakin vastuullisuuden toimintatapoja kehitettiin. Esimerkiksi hankeyhtiön turvamiehet koulutettiin niin, että he reagoivat hyvin rauhallisesti hankealueelle ja sen omaisuuteen yltäneeseen protestointiin. Paljon turhaa väkivaltaa on näin vältetty. Viime aikoina jännite on syntynyt töiden keskeyttämistä pelkäävien paikallisten ihmisten purkaessa turhautumistaan hankkeen muualta tulleiden vastustajien mielenosoituksiin.

* * *

Mutta riittävätkö kehitysvaikutukset ja hankkeen vastuullisten toimintatapojen asteittainen voimistaminen perusteluksi Finnfundin osallisuudelle, jos se toisaalta aiheuttaa Agua Zarcassa nähdyn kaltaista vastustusta? Onko ylipäätään perusteltua pyrkiä toisella puolella maapalloa muutoksiin, jotka hinaavat, edes hitaasti ja askel askeleelta sikäläisiä yhteisöjä kohti meillä hyvinä pidettyjä talouden ja yhteiskunnan malleja? Tähän asti Suomen kehityspolitiikka on vastannut näihin kysymyksiin myönteisesti. Finnfundin toiminta Hondurasissa on ollut tiukasti Suomen kehityspolitiikan mukaista.

Honduras on yksi maailman köyhimmistä maista. Se tarvitsee kehittyäkseen kipeästi Agua Zarcan kaltaisia hankkeita. Hankeyhtiö DESA on jo nyt omista varoistaan, osana vapaaehtoista yhteiskuntavastuuohjelmaansa sähköistänyt noin 1400 kotitaloutta, ja tukee puhtaan juomaveden tarjoamista hankealueen yhteisöille. Voimala tarjoaa maalle puhdasta sähköä, ja sen rakentaminen ja ylläpito alueen väestölle satojen miestyövuosien verran työtä. Hankkeen vaikutusalueen yhteisöt ovatkin äärimmäisen huolissaan sen mahdollisesta keskeyttämisestä. Riski siitä, että alasajo aiheuttaisi lisää levottomuutta ja väkivaltaa, on suuri.

Hankkeesta on liikkeellä paljon ristiriitaista tietoa, ja siitä kerrotut totuudet poikkeavat toisistaan. Finnfund on yhdessä FMO:n kanssa korostanut, että kaikkia osapuolia pitää kuulla ja kuunnella, ja on valmistautunut vielä kerran tarkistamaan faktat. Mutta on vaikea ymmärtää, mitä hyötyä Agua Zarcan rahoituksen lopettamisesta olisi. Millainen taho jatkaisi aloitettuja rakennustöitä? Miten mahdollinen alasajo edistäisi Hondurasin kehitystä? Pitäisikö, kuten on vaadittu, kaikki vastaavat hankkeet sulkea? Kuka sen jälkeen tekisi infra- ja energiainvestointeja niitä kipeästi tarvitsevaan maahan?

Jos hanke sulkemalla halutaan lähettää Hondurasin hallitukselle viesti, on toivottavaa, että viestin perusteet, väline ja kohde on tarkkaan mietitty. Eritysesti se, kuka maksaa lähetetyn viestin hinnan.

Kirjoittaja on Finnfundin viestintäjohtaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.